Siirry pääsisältöön

Alkaa taas tuntua tämä arki :D

No niin,jospa se melkeen viikon kertänyt flunssa olis nyt sit selätetty.
Viime torstaina tuli kurkku kipeeksi.Siitä se sitten alkoi aivastuttaa ja yskittää,lauantaina käytiin leffassa panadolin voimalla,ja sunnuntaina nukuttiin päiväunia sohvalla.
Maanantaina luulin olevani jo "ok",aloin innoissani siivoamaan,ja sitten tiistaina oltiinkin ihan raatoja,nukuin taas sohvalla sillä välillä kun ipana oli kerhossa.

Tämä aamu alkoi paastottuna,ja sai kuivin suin istua aamupalalöydässä.Ipana nukkui aamulla pitkään,juuri kun meinasin että mennään ajoissa labraan.No oltiin me siellä kuitenkin jo 8.15 ja ennen ysiä jo ulkonakin sieltä.Paastosokeria ja kilpparikortrollia oli.Hyvin meni reissu,varuulta millä oli tabletti mukana,jolla ipana ehti hetken pelata.Labrasta ajettiinkin suoraan kauppaan,ja kaupassa suoraan kahvilaan- aamukahvia ja pasteijaa naamaan,että jaksaa ajatella edes murto-osalla aivojaan.
Ipana on kyllä loistavaa seuraa,miun ihku mussu :)

Kotiin päästyä sitten normaalii kotisäätöö hommineen.

Vanhin tytär tuli käymään ja ois vienyt minutkin kynsien laitolle,vaan autoni hihna päätti,että ei tarvii ajaa minnekään- ohjaustehostin oli poissa pelistä.Kun käynnistin auton,kuulin vain kimeetä tsirpatusta ja kun tehostin oli kaput,niin diagnoosi oli selvä.Puhetta oli ollut,että hihnan jotkut jutut...heh..piti kitinää ja ovat kuluneet ym,mutta nyt siellä oli sitten mennyt ihan huolella homma plörinäksi ja paikat rikki.ÄÄH!! En päässyt tyttärien kanssa kynsienlaitolle :(
Sitten vaan puhelua ukolle,siitähän ne hommat hoitui vaan tylsää kun joutui heti töistä suoraan mennä minun autoa korjaamaan.Tulee taas duunipäivälle mittaa :(
Mutta on se hyvä että osaminen on omassa perheessä,nyt ei kustanna kuin varaosat.Ja selkänahasta revityt ylityötunnit.
-Piti eteistä raivata,järjestää työkalukaappi ja etsiä syysvaatteita...muuttui remmirempaksi.

Aikataulujani tuossa tutkailin ja alkaa kummasti vaikuttaa vanhall tutulle lentoelämälle,on menoo sinnetännetonne ja aikataulut muuntuu melko kireiksikin joskus.

Nyt olen tässä huolissani ollut,kun viidesluokkalainen olikin mennyt sopimuksistamme huolimatta suoraan koulusta kaverille,ei mitään ilmoitusta,ei tullut syömään,ei ole näkynyt kotona.20 minuutin päästä olisi kotiintuloaika.Kukaan ei tiedä minne mennyt,puhelinta ei ole mukana,tietenkään.
Huoli se päätään nostaa,ja siihen huoleen sekottuu tietty ärsytyskin,siitä että tuottaa nyt huolta ja murhetta sillä ettei noudattanut sopimusta :(
Olen niin surullinen siitä.

Noh,alettava iltatoimia tekemään näille ketä kotona on.
Ihme päivä oikeesti,heti koulusta pääsyn jälkeen,likkakin karkasi vaan pihaan vaikkei ollut läksyjä tehnyt ja jätkä...ekaluokkalainen oli ainoo joka tuli sisään ja leikki hetken pikkuveljen kanssa ennen kuin teki läksyjä.
Helmi-reissuvihko netissä ei toimi ties monettako päivää,joten olen pihalla kuin lumiukko mitä koulussa tapahtuu.
BLAAH!!!!!!!!!!!!
Alkais piisata tälle päivälle,haluisin vain että katras olisi kasassa,mies tulisi kotiin ja saataisiin edes salkkareiden verran viettää yhteistä aikaa tälle päivää.
Suuri rakkauden tekohan tuo on häneltä,että meni heti korjaamaan vaimon autoa :)
Siitä pitää muistaa kiittää!!

Parempaa huomista päivää Todellakin Toivoen!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...