Olen vilkuillut sitä puolella silmällä nyt tätä kautta oikeastaan joka jaksoa.Se on kyllä jännä sarja,älyttömän kiehtova,joka testaa juurikin mun omaa teoriaa siitä tahtomisesta.Siis minullahan on jopa niinkin hurja ajatus,että ketkä vain voivat elää yhdessä ihan kivaa-jännää-ok-jopa mahtavaa elämää,jos vain tahtovat.Miksi ei,ihminen ja ihminen,siis m i k s i ei??????
Omakohtaista kokemusta on näistä tilanteista.
Ensimmäinen avioliitto alkoi vain noin 5kk ensitapaamisesta,koskapa saimme lapsen 9kk ensitapaamisesta.
No eihän se näytä hyvälle näin kirjoitettuna,mutta se oli mun päätös ja tuntui ihan oikealle.Silloin.
Tässäpä tämä oman elämänkatsomukseni outous taas näkyy,sillä ajattelen että se kaikki tapahtuu,minkä pitääkin tapahtua,jotta opimme ne tietyt oppiläksyt,joita olemme tänne tulleet oppimaan.Joten sekin suhde opetti paljon,ei mitenkään rakentavasti kylläkään,vaan rajusti ja raastavasti.Iso pala luottamusta mureni silloin,ja sitä(kin) olen rakennellut sittemmin kasaan.
Nykyinen suhteeni on myös vähän kuin ensitreffit alttarilla.
Kun näin hänet,ajatus oli,että ai tuon näköinen tuleva mieheni on.Oli tunne,ikäänkuin olisin odottanutkin jo häntä.No olinkin,tottakai.Hän jäi käytännössä katsoen kalustoon samantien.
Tarinamme ei ole ollut tasaista,mutta merkityksellistä senkin edestä.Tiedän tasan tarkkaan,että tämä on vaan ollut minun tie.Se,kauanko se kestää,en osaa sanoa.Kyllä,minustakin se on huvittavaa,mutta niin se vain on.Olen "realisti" kun katson tätä elämän kulkua ja tarkoituksia.Tiedän miten nämä hommat menee ;)
Mutta ohjelma.Heillä kaikilla on hyvät mahdollisuudet.He kaikki olivat tarpeessa,kun menivät ohjelmaan.Heidän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla vastaanottavaisia ,avoimia,...mutta jos näin olisi,olisivatko he päätyneet ohjelmaan etsimään puolisoa? Ikisinkuilla on joku juttu,tulevatko he ronkeleiksi vai mitä?Tai ovatko he lähtökohtaisesti älyttömillä vaatimuksilla ja ihanteilla ladattuja,ja todellisessa elämässä...onko sellaista?Onko sellaista edes
tervettä haluta?
Eikö suhde ole yhdessä kasvamista?
Joskus huikeaa ihanuutta ja toisinaan helvetillistä kidutusta.
Mutta se on elämää,ja sitä elämää meidän kuuluu elää.
Hei,asiasta kukkaruukkuun.
Ystäväni mäkätti minulle taas.Siis taas.Suuttui oikein,kun yritin selittää,että minä nyt vaan olen tällainen ja jos en halua jotain tehdä,niin en tee.Aikuisuus on kuulema sitä,että tehdään vaikkei tykätäkkään.Totta.Olisin halunnut ehkä vielä vähän omaa aikaa funtsia,mutta tein sitten pikaisen mietinnän,ja kävin kaupassa,samalla kun hain PompDeluxin paketin,lähetin autoveron poistohakemuksen (juu minulla on syyni siihen miksi on mahdollista se saada) ja lähetin paketin tälle mäkättävälle ystävälle :D
Mietin mitä voisin ostaa ensihätään,mitä saisin ns.takuuvarmasti syödä.Niin,enhän voi vain alkaa syödä säännöllisesti ja pieniä annoksia ja jättää herkkuja pois,ruokavaliohan on syytä viilata kuntoon samantien.No kasviksi ja hedelmiä ja rahkaa ja raejuustoa,kaippa niitä henkensäpitimiksi syö.Ruuaksi oli kaalilaatikkoa,joka kuulosti aika vaarattomalle ;)
Iltapalaksi sitten pari reissumiestä päällisineen ja purkillinen jotain uutta FIT rahkaa,johon sekoitin mauksi kaloritonta mehukeittoo.Toimi!
Jos ensin nyt ajaisin alas vatsalaukun tilavuutta näillä pöperöillä,ja koklaisin sitten muutaman viikon pussikuurin eli vlcd soppia.
Puhuin jonkun kanssa Painon Vartijoista,niitäkin käytin aikoinaan,vuonna 2003,ja todellakin syömällä sopivasti "pisteitä" laihduin ihan huikeaa vauhtia.Mutta niidenkin systeemit on muuttuneet paljon,mutta Points-ohjelman ottaisin käyttöön jos sellaisen saisin jostain.
Tällaista tarinaa tänään.
Huomenna on fysioterapeutin käynti,eka kerta täällä big cityssä.Saas nähdä olisko sillä mitään kivaa minulle tarjolla ;)
Omakohtaista kokemusta on näistä tilanteista.
Ensimmäinen avioliitto alkoi vain noin 5kk ensitapaamisesta,koskapa saimme lapsen 9kk ensitapaamisesta.
No eihän se näytä hyvälle näin kirjoitettuna,mutta se oli mun päätös ja tuntui ihan oikealle.Silloin.
Tässäpä tämä oman elämänkatsomukseni outous taas näkyy,sillä ajattelen että se kaikki tapahtuu,minkä pitääkin tapahtua,jotta opimme ne tietyt oppiläksyt,joita olemme tänne tulleet oppimaan.Joten sekin suhde opetti paljon,ei mitenkään rakentavasti kylläkään,vaan rajusti ja raastavasti.Iso pala luottamusta mureni silloin,ja sitä(kin) olen rakennellut sittemmin kasaan.
Nykyinen suhteeni on myös vähän kuin ensitreffit alttarilla.
Kun näin hänet,ajatus oli,että ai tuon näköinen tuleva mieheni on.Oli tunne,ikäänkuin olisin odottanutkin jo häntä.No olinkin,tottakai.Hän jäi käytännössä katsoen kalustoon samantien.
Tarinamme ei ole ollut tasaista,mutta merkityksellistä senkin edestä.Tiedän tasan tarkkaan,että tämä on vaan ollut minun tie.Se,kauanko se kestää,en osaa sanoa.Kyllä,minustakin se on huvittavaa,mutta niin se vain on.Olen "realisti" kun katson tätä elämän kulkua ja tarkoituksia.Tiedän miten nämä hommat menee ;)
Mutta ohjelma.Heillä kaikilla on hyvät mahdollisuudet.He kaikki olivat tarpeessa,kun menivät ohjelmaan.Heidän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla vastaanottavaisia ,avoimia,...mutta jos näin olisi,olisivatko he päätyneet ohjelmaan etsimään puolisoa? Ikisinkuilla on joku juttu,tulevatko he ronkeleiksi vai mitä?Tai ovatko he lähtökohtaisesti älyttömillä vaatimuksilla ja ihanteilla ladattuja,ja todellisessa elämässä...onko sellaista?Onko sellaista edes
tervettä haluta?
Eikö suhde ole yhdessä kasvamista?
Joskus huikeaa ihanuutta ja toisinaan helvetillistä kidutusta.
Mutta se on elämää,ja sitä elämää meidän kuuluu elää.
Hei,asiasta kukkaruukkuun.
Ystäväni mäkätti minulle taas.Siis taas.Suuttui oikein,kun yritin selittää,että minä nyt vaan olen tällainen ja jos en halua jotain tehdä,niin en tee.Aikuisuus on kuulema sitä,että tehdään vaikkei tykätäkkään.Totta.Olisin halunnut ehkä vielä vähän omaa aikaa funtsia,mutta tein sitten pikaisen mietinnän,ja kävin kaupassa,samalla kun hain PompDeluxin paketin,lähetin autoveron poistohakemuksen (juu minulla on syyni siihen miksi on mahdollista se saada) ja lähetin paketin tälle mäkättävälle ystävälle :D
Mietin mitä voisin ostaa ensihätään,mitä saisin ns.takuuvarmasti syödä.Niin,enhän voi vain alkaa syödä säännöllisesti ja pieniä annoksia ja jättää herkkuja pois,ruokavaliohan on syytä viilata kuntoon samantien.No kasviksi ja hedelmiä ja rahkaa ja raejuustoa,kaippa niitä henkensäpitimiksi syö.Ruuaksi oli kaalilaatikkoa,joka kuulosti aika vaarattomalle ;)
Iltapalaksi sitten pari reissumiestä päällisineen ja purkillinen jotain uutta FIT rahkaa,johon sekoitin mauksi kaloritonta mehukeittoo.Toimi!
Jos ensin nyt ajaisin alas vatsalaukun tilavuutta näillä pöperöillä,ja koklaisin sitten muutaman viikon pussikuurin eli vlcd soppia.
Puhuin jonkun kanssa Painon Vartijoista,niitäkin käytin aikoinaan,vuonna 2003,ja todellakin syömällä sopivasti "pisteitä" laihduin ihan huikeaa vauhtia.Mutta niidenkin systeemit on muuttuneet paljon,mutta Points-ohjelman ottaisin käyttöön jos sellaisen saisin jostain.
Tällaista tarinaa tänään.
Huomenna on fysioterapeutin käynti,eka kerta täällä big cityssä.Saas nähdä olisko sillä mitään kivaa minulle tarjolla ;)
Kommentit
Lähetä kommentti