Kaikki aina hehkuttaa ja vakuuttaa,että on ihan mahtavaa kun on monta lasta ja koskaan ei yhtään **tuta jne.
Kuka muu kuin minä,uskaltaa tunnustaa että "katuu" sitä että on valinnut elämän monen muksun kanssa?
Vaikea selittää,tietenkään en nyt enää ketään pois antaisi (vaikka hermot ja voimat onkin historiaa) mutta olisi voinut jossain kohtaa vauhtisokeutta miettiä,miten hurjan kuormittavaa elämä on kun on monta tarvitsijaa.
Minun lapset ovat hurjan tarvitsevia,eikä minusta vaan ole siihen.Ei minusta ole enää joka päivä x 10 selvittämään niiden riitoja tappeluita p*skan puhumisia,vahtimaan läksyjä ja ottamaan vastaan sitä epäkunnioittavaa käytöstä minua kohtaan,kun sana ei mene perille...Nämä asiat ensinnäkin loukkaavat omaa käsitystäni oikeasta ja väärästä,ja tuottavat hirvittävää pettymystä siitä,että monta vuotta opetetut asiat valuvat hanhen selästä veden lailla-
Uskon että moni teistä mielessään pärrää ja haukkuu minut,että mitäs läksit,niin.Niimpä niin,minä vaan sanon niinkuin asia minulle on,enkä aio höpistä mitään ruusunpunaista epätotuutta,koska en sitä muistakaan aiheista tee.
Nyt kun sain itseni taas kierroksille näiden 11-9-7 tyyppien takia,niin etten itse enää saa rauhoituttua nukkumaan pahan mieleni takia ym,niin voin sanoa että ei naurata.Olisi voinut jättää nämä tyypit sinne taivaankannelle odottamaan parempaa äitiä.Mutta ei,tässähän nämä nyt on,ja selvittävä olisi.
Omille lapsille kyllä aion neuvoa viisaampaa perhesuunnittelua.
Minun elämänkatsomukseni toki päätti että tämä menee näin,mutta jos lapseni eivät niinvakavasti ottaisi sitten omassa aikuisuudessaan.Toivon heille helpompaa elämää,kaikesta huolimatta.
Kukaan ei minua kiitä siitä,että uhrasin elämäni ja terveyteni suurperheen (siis näiden lasten) vuoksi.
Ugh olen puhunut,ja nyt aion nauttia viimeiset hetket tästä päivästä ansaitun itapalan,(netin) ja tupla"viskin" äärellä,heh heh ;)
Kuka muu kuin minä,uskaltaa tunnustaa että "katuu" sitä että on valinnut elämän monen muksun kanssa?
Vaikea selittää,tietenkään en nyt enää ketään pois antaisi (vaikka hermot ja voimat onkin historiaa) mutta olisi voinut jossain kohtaa vauhtisokeutta miettiä,miten hurjan kuormittavaa elämä on kun on monta tarvitsijaa.
Minun lapset ovat hurjan tarvitsevia,eikä minusta vaan ole siihen.Ei minusta ole enää joka päivä x 10 selvittämään niiden riitoja tappeluita p*skan puhumisia,vahtimaan läksyjä ja ottamaan vastaan sitä epäkunnioittavaa käytöstä minua kohtaan,kun sana ei mene perille...Nämä asiat ensinnäkin loukkaavat omaa käsitystäni oikeasta ja väärästä,ja tuottavat hirvittävää pettymystä siitä,että monta vuotta opetetut asiat valuvat hanhen selästä veden lailla-
Uskon että moni teistä mielessään pärrää ja haukkuu minut,että mitäs läksit,niin.Niimpä niin,minä vaan sanon niinkuin asia minulle on,enkä aio höpistä mitään ruusunpunaista epätotuutta,koska en sitä muistakaan aiheista tee.
Nyt kun sain itseni taas kierroksille näiden 11-9-7 tyyppien takia,niin etten itse enää saa rauhoituttua nukkumaan pahan mieleni takia ym,niin voin sanoa että ei naurata.Olisi voinut jättää nämä tyypit sinne taivaankannelle odottamaan parempaa äitiä.Mutta ei,tässähän nämä nyt on,ja selvittävä olisi.
Omille lapsille kyllä aion neuvoa viisaampaa perhesuunnittelua.
Minun elämänkatsomukseni toki päätti että tämä menee näin,mutta jos lapseni eivät niinvakavasti ottaisi sitten omassa aikuisuudessaan.Toivon heille helpompaa elämää,kaikesta huolimatta.
Kukaan ei minua kiitä siitä,että uhrasin elämäni ja terveyteni suurperheen (siis näiden lasten) vuoksi.
Ugh olen puhunut,ja nyt aion nauttia viimeiset hetket tästä päivästä ansaitun itapalan,(netin) ja tupla"viskin" äärellä,heh heh ;)
Kommentit
Lähetä kommentti