Ollaan sitten jo keskiviikkoon saakka potkittu tätä lomaa. Mitään muuta jännää ei ole tapahtunut, kuin Vienon ja Milon leiri maanantaista tiistaihin, eli tutustumista uuden seurakunnan lapsityöhön, Me muut jatkoimme elämää koululla kevennettynä täällä kotosalla, ja olemme hyvin tietoisia siitä,että tämä viikko vielä lomaillaan, ja sitten alkaakin taas arki.
Arki, niin että lapset palaavat kouluun
Arki, niin että Samuel jatkaa kerhoa
Arki, niin että mies aloittaa työt uudessa paikassa.
MINUA jännittää!!!
Miten mies pärjää siellä- onhan uudessa duunissa paljon opeteltavaa, vaikka meneekin tekemään suht samoja juttuja kuin aiemmassakin paikassa. Minua jännittää se, miten minä nyt yhtäkkiä opinkin yksinäiseen elämään uudessa kaupungissa, miten saan rytmitettyä päiviä, koska Samuelin kerhot...ja kun minä taas menen TE-keskukseen käymään, niin saamani ensitiedon perusteella minua tullaan ohjaamaan samanoloisiin ryhmiin, joissa Tampereellakin olin. Siitä muodostuu ongelma: Samuelin kerhopäivät loppuvat klo 11.30, ja Tampereella ainakin ryhmäpäivät loppuivat klo 14. Tampereella ei ollut ongelmaa, koska Samuel oli päiväkodissa kokopäiväisesti, eli hänet sai hakea välipalan jälkeen ulkoilusta kotiin. Täällä on rajattu päivähoito- oikeutta heiltä, keiden perheissä vain toinen vanhempi työssä. Joten...saas nähdä miten aion hoitaa asian, koska minun täytyy,ja toisekseen minä haluan niille kursseille, koska niistä saa paljon sisältöä elämään, ja usein jopa uusia tuulia juuri siihen, mihin pitääkin. Joten kyllä, minua jännittää siksikin itseni puolesta. Lisäksi siksi, että oma terveydentila ei ole ollut maailman paras nyt muuton jälkeen...
Suoraan sanoen,vointini on laskenut kuin lehmän häntä. Suuri syy siihen on tämä loputon uuvuttava olotila, tuntuu etten lepäydy ollenkaan, vaikka kuinka nukun.Olo on tahmea ja "pöllähtänyt" koko ajan, on vaikeaa pitää asioita mielessä, eli ajatukset hajoavat, ja käyn hitaalla. Puhunkin hitaasti, ellen ole kiihtynyt, ja kun puhun nopeasti kiihtyneenä, rasitiun ihan hirveästi, ja hermostoni vetäisee itsensä ihan ylikierroksille, ja tuntuu että kämmemistä alkaen tutisen, ja että sanat tuottavat ihan liikaa lisää hankalaa tunnetta, ja sitten joudun sanomaan, että nyt on pakko poistua tilanteesta. Toivon että stressi on nyt provosoinut nämä oireet esiin, ja näin ollen voisivat laimentua sekä poistua aikanaan (toivottavasti pian)
Toinen syy on toki se,että aktiivinen vesiliikunta on ollut nyt yli 2kk paussilla.Kerran olemme käyneet testaamassa paikallista uimahallia, mutta olin aika kulttuurishokissa käynnistä, koska Tampereella vaan oli niin siistit ja hienot uimahallit. JA oma uimaa-allas on edelleen tyhjä :( Voi vinetto todellakin. Altaan korjaajan piti käydä jo viime viikolla arvioimassa tilanne, mutta eipä näkynyt. Että kiva kiva... Se pelastaisi monta ongelmaa, kun saisi viimein altaan käyttöön!
Mutta juu, näillä tässä taas mennään. Oma olo on ollut muutenkin vähän kummallinen, kuulosten sitä aika mielenkiintoisen dialogin kautta, kyselen, että mitä tämä nyt on. Masennustako ? Vai onko tämä paine ja kuormitus vain nyt painanut mielialani matalammaksi, vaikka koenkin paljon kivoja juttuja päivittäin, ja iloitsenkin niistä, niin silti sellainen pohjavire on uupunut.
Tänään kävimme syömässä kiinalaista ruokaa juhlistaen miehen työsopparia. Ruoka oli hyvää, ja muksutkin innostuivat vaihtelusta. Meidän pieni vesirokko-mies Samuelkin söi niitä sipulirenkaita suurella ilolla. Hänellä on ollut ruokahalu vähän huono (siis paljon huono) ja oikeastaan eilen me vasta havahduimme siihen, että vesirokkohan se onkin, kun selässä oli paljon näppyjä. Maanantaina huomasimme jotain ihan satunnaista ja ihmettelimme, ettei ruoka maistu mitenkään päin. Eilenkin sitten vasta kun hänelle lämpö oli noussut ja väsymys iski, tajusimme tilanteen. Että heh heh, näin ammattitaitoinen äiti sitä voi olla vielä tässä kohtaa (surkeaa), joten siitäpä taas hyvä syy morkkistella vähän lisää.
Huomenna lapsia lähtee Tampereelle Onnibussilla. Tulevat sitten sunnuntaina takaisin isoveljen kyydillä, joka palauttaa miehen auton samalla, koska miehen uudessa duunissa käytetäänkin omaa autoa (huono juttu)
Mietin tietenkin jo autonvaihto juttujakin, oli taas tänään vähän säälittävän näköistä kun 7 henkeä marssi C5 luo. Ei ole nimittäin optimaalista ollenkaan, tunkea kahta lasta takakonttiin, vaikka se onkin ihan rekisteröity niin. Jo ekalla Tampereen reissulla tuli ikävä vanhaa kunnon Valtamerilaivaani eli Grand Voyageria. Selailin matkalla myynnissä olevia vastaavia, vaikka ei sen enää Grand tarvi olla, kun ei ole vaunukansalaista perheessä. Toki jonkun muunkin merkin vastaava kävisi? Ja sitten tuo miehen työ...joko kannattaisi ostaa vain pieni dieselauto? Koska työn takia vuosittaiset ajot lisääntyvät huomattavasti, siitä arvion näkee ekan työkuukauden jälkeen...Mutta juu, katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
Koti on 95% sti valmis!
keittiöön ostin Torista Besunge- nimisen Ikealaisen lipaston lisätilaksi, koska hiukan liian vähän on säilytystilaa näissä kaapistoissa. Priorisoida on pakko, ja nyt kumminkin, en ole täyttänyt sitä lipastoa vielä mitenkään :D hah. Mutta vielä se aika tulee, lol.
Syysloma jatkuu ja me jäämme tänne sitten taas kolmisin törröttämään.
Huomenna tapaan kaveria tuolla keskustassa pitkästä aikaa, käydään vähän katselemassa rillejä, ja lähetän miehen hakemaan vähän lisää varaosia mun autoon ;) Eilen hän korjasi katsastusmiehen määräämät jutut, ja kolina vaan autotallista kuului. Ripirapi-renkaatkin tuli nykästyä alle samalla. On se vaan kätsyy,että hän osaa korjata meidän autot, säästyy pitkä penni (vai centti, pöh)
Hyvää syyslomaa sulle, jolla se vielä on, ja kivaa paluuta arkeen sulle, kellä se meni jo!!
Arki, niin että lapset palaavat kouluun
Arki, niin että Samuel jatkaa kerhoa
Arki, niin että mies aloittaa työt uudessa paikassa.
MINUA jännittää!!!
Miten mies pärjää siellä- onhan uudessa duunissa paljon opeteltavaa, vaikka meneekin tekemään suht samoja juttuja kuin aiemmassakin paikassa. Minua jännittää se, miten minä nyt yhtäkkiä opinkin yksinäiseen elämään uudessa kaupungissa, miten saan rytmitettyä päiviä, koska Samuelin kerhot...ja kun minä taas menen TE-keskukseen käymään, niin saamani ensitiedon perusteella minua tullaan ohjaamaan samanoloisiin ryhmiin, joissa Tampereellakin olin. Siitä muodostuu ongelma: Samuelin kerhopäivät loppuvat klo 11.30, ja Tampereella ainakin ryhmäpäivät loppuivat klo 14. Tampereella ei ollut ongelmaa, koska Samuel oli päiväkodissa kokopäiväisesti, eli hänet sai hakea välipalan jälkeen ulkoilusta kotiin. Täällä on rajattu päivähoito- oikeutta heiltä, keiden perheissä vain toinen vanhempi työssä. Joten...saas nähdä miten aion hoitaa asian, koska minun täytyy,ja toisekseen minä haluan niille kursseille, koska niistä saa paljon sisältöä elämään, ja usein jopa uusia tuulia juuri siihen, mihin pitääkin. Joten kyllä, minua jännittää siksikin itseni puolesta. Lisäksi siksi, että oma terveydentila ei ole ollut maailman paras nyt muuton jälkeen...
Suoraan sanoen,vointini on laskenut kuin lehmän häntä. Suuri syy siihen on tämä loputon uuvuttava olotila, tuntuu etten lepäydy ollenkaan, vaikka kuinka nukun.Olo on tahmea ja "pöllähtänyt" koko ajan, on vaikeaa pitää asioita mielessä, eli ajatukset hajoavat, ja käyn hitaalla. Puhunkin hitaasti, ellen ole kiihtynyt, ja kun puhun nopeasti kiihtyneenä, rasitiun ihan hirveästi, ja hermostoni vetäisee itsensä ihan ylikierroksille, ja tuntuu että kämmemistä alkaen tutisen, ja että sanat tuottavat ihan liikaa lisää hankalaa tunnetta, ja sitten joudun sanomaan, että nyt on pakko poistua tilanteesta. Toivon että stressi on nyt provosoinut nämä oireet esiin, ja näin ollen voisivat laimentua sekä poistua aikanaan (toivottavasti pian)
Toinen syy on toki se,että aktiivinen vesiliikunta on ollut nyt yli 2kk paussilla.Kerran olemme käyneet testaamassa paikallista uimahallia, mutta olin aika kulttuurishokissa käynnistä, koska Tampereella vaan oli niin siistit ja hienot uimahallit. JA oma uimaa-allas on edelleen tyhjä :( Voi vinetto todellakin. Altaan korjaajan piti käydä jo viime viikolla arvioimassa tilanne, mutta eipä näkynyt. Että kiva kiva... Se pelastaisi monta ongelmaa, kun saisi viimein altaan käyttöön!
Mutta juu, näillä tässä taas mennään. Oma olo on ollut muutenkin vähän kummallinen, kuulosten sitä aika mielenkiintoisen dialogin kautta, kyselen, että mitä tämä nyt on. Masennustako ? Vai onko tämä paine ja kuormitus vain nyt painanut mielialani matalammaksi, vaikka koenkin paljon kivoja juttuja päivittäin, ja iloitsenkin niistä, niin silti sellainen pohjavire on uupunut.
Tänään kävimme syömässä kiinalaista ruokaa juhlistaen miehen työsopparia. Ruoka oli hyvää, ja muksutkin innostuivat vaihtelusta. Meidän pieni vesirokko-mies Samuelkin söi niitä sipulirenkaita suurella ilolla. Hänellä on ollut ruokahalu vähän huono (siis paljon huono) ja oikeastaan eilen me vasta havahduimme siihen, että vesirokkohan se onkin, kun selässä oli paljon näppyjä. Maanantaina huomasimme jotain ihan satunnaista ja ihmettelimme, ettei ruoka maistu mitenkään päin. Eilenkin sitten vasta kun hänelle lämpö oli noussut ja väsymys iski, tajusimme tilanteen. Että heh heh, näin ammattitaitoinen äiti sitä voi olla vielä tässä kohtaa (surkeaa), joten siitäpä taas hyvä syy morkkistella vähän lisää.
Huomenna lapsia lähtee Tampereelle Onnibussilla. Tulevat sitten sunnuntaina takaisin isoveljen kyydillä, joka palauttaa miehen auton samalla, koska miehen uudessa duunissa käytetäänkin omaa autoa (huono juttu)
Mietin tietenkin jo autonvaihto juttujakin, oli taas tänään vähän säälittävän näköistä kun 7 henkeä marssi C5 luo. Ei ole nimittäin optimaalista ollenkaan, tunkea kahta lasta takakonttiin, vaikka se onkin ihan rekisteröity niin. Jo ekalla Tampereen reissulla tuli ikävä vanhaa kunnon Valtamerilaivaani eli Grand Voyageria. Selailin matkalla myynnissä olevia vastaavia, vaikka ei sen enää Grand tarvi olla, kun ei ole vaunukansalaista perheessä. Toki jonkun muunkin merkin vastaava kävisi? Ja sitten tuo miehen työ...joko kannattaisi ostaa vain pieni dieselauto? Koska työn takia vuosittaiset ajot lisääntyvät huomattavasti, siitä arvion näkee ekan työkuukauden jälkeen...Mutta juu, katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
Koti on 95% sti valmis!
keittiöön ostin Torista Besunge- nimisen Ikealaisen lipaston lisätilaksi, koska hiukan liian vähän on säilytystilaa näissä kaapistoissa. Priorisoida on pakko, ja nyt kumminkin, en ole täyttänyt sitä lipastoa vielä mitenkään :D hah. Mutta vielä se aika tulee, lol.
Syysloma jatkuu ja me jäämme tänne sitten taas kolmisin törröttämään.
Huomenna tapaan kaveria tuolla keskustassa pitkästä aikaa, käydään vähän katselemassa rillejä, ja lähetän miehen hakemaan vähän lisää varaosia mun autoon ;) Eilen hän korjasi katsastusmiehen määräämät jutut, ja kolina vaan autotallista kuului. Ripirapi-renkaatkin tuli nykästyä alle samalla. On se vaan kätsyy,että hän osaa korjata meidän autot, säästyy pitkä penni (vai centti, pöh)
Hyvää syyslomaa sulle, jolla se vielä on, ja kivaa paluuta arkeen sulle, kellä se meni jo!!
Valkonenu 9vko
Niiden mami Misu
Börje-isi ja kaikki pennut seas :)
Pitää näemmä ottaa kaikista pennuista hyvät lähikuvat :)
Kommentit
Lähetä kommentti