Mitä sanoisin, mitä puhuisin. Mitä tuntisin?
Voisin piirtää nyt tähän kohtaan viivan. Muutto on ohi, nyt alkaa Elämä.
Nämä reilut 3 viikkoa ovat olleet pakkotyötä päivästä toiseen, niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aikamoisen uuvuksissa ollaan koko porukka. Daniel oireilee väsymystään super-mega levottomuudella ollen tosi rasittava, siis hyperrasittava. On vaikeaa ohjata muksua, joka ei tunnu kuulevan mitä minä sanon, tai sitten ei ymmärrä. Tai ehkä ei vaan osaa toimia- omantoiminnanohjauksen vaikeudet näkyivät jo aikoinaan eskarissa, ilman sen kummempaa stressitekijää taustalla.
Mutta joo, kaikki me ollaan väsyneitä. Yhtä lailla minä oireilen. Olen aika hukassa, se hölmö vierauden tunne omasta itsestä on oikeasti ihan pimahtanut. Ihan kuin ei tietäisi kuka olen ja missä olen, missä mun paikka onkaan??? Kuormitun kauheen nopeasti kaikesta hälinästä, ja hermosto menee ylikierroksille. En siis "hermostu", mutta tunnen kun mun kropan hermosto alkaa ihan tutisuttaa käsivarsia ja olen ihan pingottunut. Tää tulee esiin vallankin jos olen joutunut puhumaan pitkään lapsille heidän temppuiluistaan,ja selittämään miljoonannen kerran miten ja miksi pitää toimia näin, ja mitä haittaa siitä tulee, kun heittävät kapuloita rattaaseen. Olen joitakin kertoja joutunut pakosti rynnätä pois tilanteesta, koska en vaan enää pysty ottamaan vastaan sitä.
Ylikuormitus. Lasi täynnä, alkaa valuu yli. Fysiikan laki. Huono homma vaan se,että olen muutenkin herkästi syviin vesiin uiva tapaus, on kirous ja siunaus tuntea lujaa niin hyvä kuin pahakin...mutta tällä hetkellä en tunne kyllä "pahaa", koska en edes jaksa ottaa pulttia enää vaikeuksista joita tulee eteen. En taloudellisesta tilanteesta, en ylimääräisistä menoista...Olen elänyt vaan sitä varten, että saadaan tää koti kuntoon, että saan lasten asiat rullaamaan täällä, ja että näkisin että lapset alkaa sopeutua ja pärjätä täällä.Mä näen sitten vasta, mihin kohtaan jää aikaa mulle itselleni. Kai sitä jää.
Mies pääsi oman avun piiriin, ja hän pääsi myös uuteen työhön!!! Ajatella, ei ehtinyt lomailla kuin kuukauden, kun hänet jo palkattiin. Olen niin hirveän ylpeä hänestä, ja iloinen, että joku muukin ymmärtää hyvän päälle, hän on hyvä työmies omalla alallaan. Oli vaadittu työkokemus, oli vaadittu tutkinto, oli nopea (oli eka hakija, ja eka ketä haastatteli) Olen niin ylpee hänestä :D Kaikki alkaa järjestyä, vielä hetki, kestää kestää....pieniä henkäyksiä...
Nyt olen kirjoittanut tätä sepustusta siitä alkaen kun Posse alkoi ,eli öö, kauan. Pätkittäin tulee ajatukset ulos, ja siltikin ne yrittää jäädä jumiin johonkin aivon mutkaan...huoh. Mut mieli on kumminkin parantunut tämän myötä kun sain näille hiukan sanoja laitettua. Musiikki on soinut luureissa koko ajan ja sekin helpottaa todella paljon kun saa fiilistään vastaavaa värähdettä.
Tämä oli kuin olikin mukava lataushetki mulle, vaikka vaikeaa olikin.
Kiitos ja kumarrus.
Jospa saisi oikeasti laitettua pisteen nyt tälle muutolle.
Nyt me OLLAAN ,asutaan, eletään,juurrutaan tähän.
Kaikki toipuu rasituksista ja kaikki elpyy ja eheytyy, kaikki on vielä hyvin.
Voisin piirtää nyt tähän kohtaan viivan. Muutto on ohi, nyt alkaa Elämä.
Nämä reilut 3 viikkoa ovat olleet pakkotyötä päivästä toiseen, niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aikamoisen uuvuksissa ollaan koko porukka. Daniel oireilee väsymystään super-mega levottomuudella ollen tosi rasittava, siis hyperrasittava. On vaikeaa ohjata muksua, joka ei tunnu kuulevan mitä minä sanon, tai sitten ei ymmärrä. Tai ehkä ei vaan osaa toimia- omantoiminnanohjauksen vaikeudet näkyivät jo aikoinaan eskarissa, ilman sen kummempaa stressitekijää taustalla.
Mutta joo, kaikki me ollaan väsyneitä. Yhtä lailla minä oireilen. Olen aika hukassa, se hölmö vierauden tunne omasta itsestä on oikeasti ihan pimahtanut. Ihan kuin ei tietäisi kuka olen ja missä olen, missä mun paikka onkaan??? Kuormitun kauheen nopeasti kaikesta hälinästä, ja hermosto menee ylikierroksille. En siis "hermostu", mutta tunnen kun mun kropan hermosto alkaa ihan tutisuttaa käsivarsia ja olen ihan pingottunut. Tää tulee esiin vallankin jos olen joutunut puhumaan pitkään lapsille heidän temppuiluistaan,ja selittämään miljoonannen kerran miten ja miksi pitää toimia näin, ja mitä haittaa siitä tulee, kun heittävät kapuloita rattaaseen. Olen joitakin kertoja joutunut pakosti rynnätä pois tilanteesta, koska en vaan enää pysty ottamaan vastaan sitä.
Ylikuormitus. Lasi täynnä, alkaa valuu yli. Fysiikan laki. Huono homma vaan se,että olen muutenkin herkästi syviin vesiin uiva tapaus, on kirous ja siunaus tuntea lujaa niin hyvä kuin pahakin...mutta tällä hetkellä en tunne kyllä "pahaa", koska en edes jaksa ottaa pulttia enää vaikeuksista joita tulee eteen. En taloudellisesta tilanteesta, en ylimääräisistä menoista...Olen elänyt vaan sitä varten, että saadaan tää koti kuntoon, että saan lasten asiat rullaamaan täällä, ja että näkisin että lapset alkaa sopeutua ja pärjätä täällä.Mä näen sitten vasta, mihin kohtaan jää aikaa mulle itselleni. Kai sitä jää.
Mies pääsi oman avun piiriin, ja hän pääsi myös uuteen työhön!!! Ajatella, ei ehtinyt lomailla kuin kuukauden, kun hänet jo palkattiin. Olen niin hirveän ylpeä hänestä, ja iloinen, että joku muukin ymmärtää hyvän päälle, hän on hyvä työmies omalla alallaan. Oli vaadittu työkokemus, oli vaadittu tutkinto, oli nopea (oli eka hakija, ja eka ketä haastatteli) Olen niin ylpee hänestä :D Kaikki alkaa järjestyä, vielä hetki, kestää kestää....pieniä henkäyksiä...
Nyt olen kirjoittanut tätä sepustusta siitä alkaen kun Posse alkoi ,eli öö, kauan. Pätkittäin tulee ajatukset ulos, ja siltikin ne yrittää jäädä jumiin johonkin aivon mutkaan...huoh. Mut mieli on kumminkin parantunut tämän myötä kun sain näille hiukan sanoja laitettua. Musiikki on soinut luureissa koko ajan ja sekin helpottaa todella paljon kun saa fiilistään vastaavaa värähdettä.
Tämä oli kuin olikin mukava lataushetki mulle, vaikka vaikeaa olikin.
Kiitos ja kumarrus.
Jospa saisi oikeasti laitettua pisteen nyt tälle muutolle.
Nyt me OLLAAN ,asutaan, eletään,juurrutaan tähän.
Kaikki toipuu rasituksista ja kaikki elpyy ja eheytyy, kaikki on vielä hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti