Heh, olin näemmä viimekin viikolla tiistaina asialla täällä, niin se aika vaan menee!! Juuri tänään mietin tätä juttua, kun lähdimme jo aamusta liikenteeseen--
Ipanan kerhoonviennin jälkeen mies haki Dressmannin tilauksen, ja todettiin, että takki pitää vaihtaa. Ja helpoiten se kävisi liikkeesä. Joten suunnistus lähimpään Dressmannin, josta onneksi löytyi kiva takki miehelle.
Siitä sitten loikittiin Luhta Outletin kautta ekaa kertaa labraan tässä kaupungissa. Vuorossa oli taas INR, se on viimeksi katsottu 3 viikkoa sitten, joten kiinnostuneena odotan mitä huomenna kommentoidaan... Mutta eihän se nyt ihan putkeen mennyt. Minulta ei saatu käsitaipeesta otettua verta!!!!
Voi hemmetti, kyllä mä tiedän, että mun suonet on huonot, ja toisinaan ne tekee juuri tämän, että ovat niin syvällä, ettei kaivelutkaan auta. Hoitaja joutui ottaa käsivarren yläpuolelta avoneulalla sen näytteen! Voi jumankekka oli taas huippufiilikset tästäkin säädöstä.
No ei muutaku takas kotiinpäin, ja hakemaan Ipanaa. Hänhän oli jo kivan väsyksissä,eikä ruokailukaan onnistunut, koskapa eilen veljensä kanssa eivät asettuneet nukkumaan, vaikka 20.30 laitettiin ne petiin. Klo 22 viimein haettiin Ipana pois, ja laitettiin meidän sänkyyn nukkumaan. 22.30 olin itsekin jo niin tiltissä, että menin petiin, mutta kappas että klo 2 on Ipana tullut taas väliin nukkumaan, vaikka nostettiin se meidän makkarin sohvalle nukkumaan, että itse saatais nukkua rauhassa. Mun yö meni niin perseelleen kuin olla ja voi, ja oon herännyt kahdesti ja ja ja... aktiivisuusranneke näytti etten ois nukkunut yhdessä välissä 2 tuntiin, varmaan oli juuri se väli jolloin piti säätää Ipanan kanssa ja pyöriä sängyssä kun se tuli väliin potkimaan. Vanha kroppa tuntee tän- olen ihan hyytynyt. Ei irtoo hymy, mieli on apaattinen, eikä juuri edes jaksa tehdä sen eteen mitään että nousisi ylös. Varmaan kunhan saan taas levättyä... tai toiveajattelua :P
Lähdimme siis viemään kissaa uusintaleikkaukseen ajallamme, ilman että Ipana söi ruokaansa.
Reissu meni hyvin, mutta oma olo otti itseensä vielä enemmän. Apaattinen olo, väsymys, en jaksa edes puhua,ja se on jo paljon mullakin.
Mutta kuten sanottu, toivottavasti lepo korjaa tätä oloa, ei nyt huvittaisi alkaa mieltään maassa viistämään.
Koti alkaa olla kivassa kunnossa. Joo, on täällä viel tekemistä, mutta ei se mitään, tän mä voin sietää. Loput menee paikoilleen sitten kun menee, tästä en ihan oikeasti jaksa repiä stressiä enää.
Mutta joo, aika lailla finaalissa on tän eukon mieli ja keho, joten toivottavasti huominen hieronta vaikka auttais hiukan purkamaan jotain patoja. En tykkää tällaisesta, mutta edelleen, pakko uskoa, et kyl tää tästä!!
Mut hei, tässä mun ilopillerit!!! Ne on jo 8 viikkoa ja risat
Ipanan kerhoonviennin jälkeen mies haki Dressmannin tilauksen, ja todettiin, että takki pitää vaihtaa. Ja helpoiten se kävisi liikkeesä. Joten suunnistus lähimpään Dressmannin, josta onneksi löytyi kiva takki miehelle.
Siitä sitten loikittiin Luhta Outletin kautta ekaa kertaa labraan tässä kaupungissa. Vuorossa oli taas INR, se on viimeksi katsottu 3 viikkoa sitten, joten kiinnostuneena odotan mitä huomenna kommentoidaan... Mutta eihän se nyt ihan putkeen mennyt. Minulta ei saatu käsitaipeesta otettua verta!!!!
Voi hemmetti, kyllä mä tiedän, että mun suonet on huonot, ja toisinaan ne tekee juuri tämän, että ovat niin syvällä, ettei kaivelutkaan auta. Hoitaja joutui ottaa käsivarren yläpuolelta avoneulalla sen näytteen! Voi jumankekka oli taas huippufiilikset tästäkin säädöstä.
No ei muutaku takas kotiinpäin, ja hakemaan Ipanaa. Hänhän oli jo kivan väsyksissä,eikä ruokailukaan onnistunut, koskapa eilen veljensä kanssa eivät asettuneet nukkumaan, vaikka 20.30 laitettiin ne petiin. Klo 22 viimein haettiin Ipana pois, ja laitettiin meidän sänkyyn nukkumaan. 22.30 olin itsekin jo niin tiltissä, että menin petiin, mutta kappas että klo 2 on Ipana tullut taas väliin nukkumaan, vaikka nostettiin se meidän makkarin sohvalle nukkumaan, että itse saatais nukkua rauhassa. Mun yö meni niin perseelleen kuin olla ja voi, ja oon herännyt kahdesti ja ja ja... aktiivisuusranneke näytti etten ois nukkunut yhdessä välissä 2 tuntiin, varmaan oli juuri se väli jolloin piti säätää Ipanan kanssa ja pyöriä sängyssä kun se tuli väliin potkimaan. Vanha kroppa tuntee tän- olen ihan hyytynyt. Ei irtoo hymy, mieli on apaattinen, eikä juuri edes jaksa tehdä sen eteen mitään että nousisi ylös. Varmaan kunhan saan taas levättyä... tai toiveajattelua :P
Lähdimme siis viemään kissaa uusintaleikkaukseen ajallamme, ilman että Ipana söi ruokaansa.
Reissu meni hyvin, mutta oma olo otti itseensä vielä enemmän. Apaattinen olo, väsymys, en jaksa edes puhua,ja se on jo paljon mullakin.
Mutta kuten sanottu, toivottavasti lepo korjaa tätä oloa, ei nyt huvittaisi alkaa mieltään maassa viistämään.
Koti alkaa olla kivassa kunnossa. Joo, on täällä viel tekemistä, mutta ei se mitään, tän mä voin sietää. Loput menee paikoilleen sitten kun menee, tästä en ihan oikeasti jaksa repiä stressiä enää.
Mutta joo, aika lailla finaalissa on tän eukon mieli ja keho, joten toivottavasti huominen hieronta vaikka auttais hiukan purkamaan jotain patoja. En tykkää tällaisesta, mutta edelleen, pakko uskoa, et kyl tää tästä!!
Mut hei, tässä mun ilopillerit!!! Ne on jo 8 viikkoa ja risat
Kommentit
Lähetä kommentti