En muista milloin olisi koivet olleet näin kipeät. Ne otti nyt itteensä ihan huolella tämän muuton aikana, ja tämä kämpässä ravailu vieden kamoja paikkoihin, on ollut yhtä tuskaa. Nyt pari- kolme iltaa, jalat on olleet tosi kipeät. Nilkka turvonnut ja liki liikkumaton ja vasemman jalan asentovirhe resonoi nyt siis ihan reiden ulkosyrjään sekä sääreen ,ja uutuutena se, että jalkapohja on aivan mukuroilla, siis kosketusarkoja lihanjumeja täynnä- jalkapohja!!!
on nimittäin huumori koetuksella.
Nytkin pitäisi siivota edes keittiö siihen kuntoon, että ystävän kehtaa hyvillä mielin päästää synttärikahveille, mutta ei tämä oikeen etene, kun en seistä kärsi!!!
Että antakaa mun nyt kaikki kestää!!
Lapset siis eilen jatkoivat koulunkäyntiä täällä uudessa koulussa.
Päivät olivat menneet hyvin, mutta tottakai se jännitys sitten purkaantui illalla (siis iltapäivästä saakka toki) kotona, ja näyttäytyi riitelynä ja jumputteluna. En oikeasti vieläkään, 24 äitivuoden jälkeenkään tajua, mitä lapsi pyrkii sillä ilmaisemaan, kun jumputtelee aikuisen pyyntöä- kehotusta- ohjausta vastaan. Aikuinen yrittää suorittaa tehtäväänsä ja työtänsä, mutta kohde ei tajua, että hänen elämäänsä vain koetetaan ohjailla, jotta se sujuisi sen yhteisen hyvän eduksi.
Olen niin kyllästynyt niihin vääntöihin.
Olisi edes mielipidekysymys: en tykkää tuosta vaatteesta tai jotain muuta. Se olisi konkreettinen asia josta voisi puhua niin, ettei tarvisi selvittää tätä abstraktia kuviota siitä, miksi lapsen kuuluu toimia aikuisen ohjeen mukaan,
Daniel täytti eilen 8v :)
Meinasi tulla kyllä 4v- synttärit hänelle, kun alkoi niin lapsettaa. Kauhea hässäkkä tuli siitäkin selvitettäväksi, kun
-Daniel oli heittänyt hiekkaa leikkikentällä
-hän oli töninyt/lyönyt Samuelia
-Milo oli siinä kohtaa sanonut että nyt lähdetään pois, kun D oli tuollaiseksi heittäytynyt
-D oli hepaantunut ja alkanut riehua, juosta karkuun eikä ollut totellut ( meillä on siis malli, että tullaan sisälle jos ei ulkona osata olla asiallisesti, eli Milo oli ihan oikealla asialla)
-Milo oli kirjoittanut marjoilla!! johonkin leikkipuiston tavaraan ilmeisesti, että Daniel on tyhmä, josta tottakai herra D. pillittäen kotiin, ja tästä tilanteesta alkoi tämä selvittely, joka kesti ja kesti. Ja luuleeko joku että herra D tästäkään mitään oppi taikka mieleensä laittoi...
Niin, se on vaan hiton vaikeaa takoa lasten päähän sitä, että sillä huonolla käytöksellä he hankkivat itselleen vaan vaikeuksia. Ja on hirveän vaikeaa ,liki mahdotonta, pysyä itse asiallisena, kun näkee silmien edessä kun joku lapsista pamauttelee toista kipeästi. Uskomatonta!
OK, pakkohan tässä nyt jotain reaktioita oli tullakin, joo ymmärrän, mutta se ymmärrys ei kyllä yhtään helpommaksi tee niiden asioiden näkemistä eikä selvittelyä...
Nyt se olisi siis noustava tästä, ja koetettava pystyä seisomaan vaikka 5 minuuttia,sen 5 minuutin aikana tehdä tässä keittiössä niin paljon kuin mahdollista.
Ai niin, eilen oli kauhea nettikriisi, niinkuin koko ajan tässä asuessa ollut...nopeudet meni niin alas, ettei tallenteiden katsomisesta tullut mitään. Valikot ei auennet jne. Minä olin ihan hiilenä. Mies sitten soitti Elisan vikailmoituksiin, jonka kautta asia saatiin ainakin hetkeksi korjattua. Mutta kyllä syö!!!
Langattomat vehkeet pitäisi olla ja sitten kämpässä on tasan 2 puhelinpistoketta, joista toinen ei edes toiminut alkuun, ennenkuin asentaja kävi tutkimassa ja ropaamassa. Datasähkö-laitteen kautta kulkee netti, kun ei tuo langaton vaan pelitä. Ärsyttää just tuollaset ihan hirveästi!
Kyllä me eilen kiiteltiin tätä meidän laajakaistaa, kun mobiilidatakin oli 10x nopempi...
Jospa se nyt osais toimia, toivoo hän.
Ja nam.
Tänään ehkä syömme minun synttäreiden kunniaksi toisen mansikkakakun :D
on nimittäin huumori koetuksella.
Nytkin pitäisi siivota edes keittiö siihen kuntoon, että ystävän kehtaa hyvillä mielin päästää synttärikahveille, mutta ei tämä oikeen etene, kun en seistä kärsi!!!
Että antakaa mun nyt kaikki kestää!!
Lapset siis eilen jatkoivat koulunkäyntiä täällä uudessa koulussa.
Päivät olivat menneet hyvin, mutta tottakai se jännitys sitten purkaantui illalla (siis iltapäivästä saakka toki) kotona, ja näyttäytyi riitelynä ja jumputteluna. En oikeasti vieläkään, 24 äitivuoden jälkeenkään tajua, mitä lapsi pyrkii sillä ilmaisemaan, kun jumputtelee aikuisen pyyntöä- kehotusta- ohjausta vastaan. Aikuinen yrittää suorittaa tehtäväänsä ja työtänsä, mutta kohde ei tajua, että hänen elämäänsä vain koetetaan ohjailla, jotta se sujuisi sen yhteisen hyvän eduksi.
Olen niin kyllästynyt niihin vääntöihin.
Olisi edes mielipidekysymys: en tykkää tuosta vaatteesta tai jotain muuta. Se olisi konkreettinen asia josta voisi puhua niin, ettei tarvisi selvittää tätä abstraktia kuviota siitä, miksi lapsen kuuluu toimia aikuisen ohjeen mukaan,
Daniel täytti eilen 8v :)
Meinasi tulla kyllä 4v- synttärit hänelle, kun alkoi niin lapsettaa. Kauhea hässäkkä tuli siitäkin selvitettäväksi, kun
-Daniel oli heittänyt hiekkaa leikkikentällä
-hän oli töninyt/lyönyt Samuelia
-Milo oli siinä kohtaa sanonut että nyt lähdetään pois, kun D oli tuollaiseksi heittäytynyt
-D oli hepaantunut ja alkanut riehua, juosta karkuun eikä ollut totellut ( meillä on siis malli, että tullaan sisälle jos ei ulkona osata olla asiallisesti, eli Milo oli ihan oikealla asialla)
-Milo oli kirjoittanut marjoilla!! johonkin leikkipuiston tavaraan ilmeisesti, että Daniel on tyhmä, josta tottakai herra D. pillittäen kotiin, ja tästä tilanteesta alkoi tämä selvittely, joka kesti ja kesti. Ja luuleeko joku että herra D tästäkään mitään oppi taikka mieleensä laittoi...
Niin, se on vaan hiton vaikeaa takoa lasten päähän sitä, että sillä huonolla käytöksellä he hankkivat itselleen vaan vaikeuksia. Ja on hirveän vaikeaa ,liki mahdotonta, pysyä itse asiallisena, kun näkee silmien edessä kun joku lapsista pamauttelee toista kipeästi. Uskomatonta!
OK, pakkohan tässä nyt jotain reaktioita oli tullakin, joo ymmärrän, mutta se ymmärrys ei kyllä yhtään helpommaksi tee niiden asioiden näkemistä eikä selvittelyä...
Nyt se olisi siis noustava tästä, ja koetettava pystyä seisomaan vaikka 5 minuuttia,sen 5 minuutin aikana tehdä tässä keittiössä niin paljon kuin mahdollista.
Ai niin, eilen oli kauhea nettikriisi, niinkuin koko ajan tässä asuessa ollut...nopeudet meni niin alas, ettei tallenteiden katsomisesta tullut mitään. Valikot ei auennet jne. Minä olin ihan hiilenä. Mies sitten soitti Elisan vikailmoituksiin, jonka kautta asia saatiin ainakin hetkeksi korjattua. Mutta kyllä syö!!!
Langattomat vehkeet pitäisi olla ja sitten kämpässä on tasan 2 puhelinpistoketta, joista toinen ei edes toiminut alkuun, ennenkuin asentaja kävi tutkimassa ja ropaamassa. Datasähkö-laitteen kautta kulkee netti, kun ei tuo langaton vaan pelitä. Ärsyttää just tuollaset ihan hirveästi!
Kyllä me eilen kiiteltiin tätä meidän laajakaistaa, kun mobiilidatakin oli 10x nopempi...
Jospa se nyt osais toimia, toivoo hän.
Ja nam.
Tänään ehkä syömme minun synttäreiden kunniaksi toisen mansikkakakun :D
Kommentit
Lähetä kommentti