Viikko on taas hurahtanut, ja voin kertoa, että olen ollut joka päivä ihan tapettu mato!
Paljon , siis melkein jo kaikki, ollaan saatu paikoilleen, mutta viimeiset 2-3 laatikkoa ottavat koville, koska ne sisältää kaikkea lajittelematonta sälää (minkä olisi voinut vaikka deletoida jo aiemmin taikka nyt voisi kerätä jonkun lahjoituspussin jonnekin suuntaan maailmaa) joka on todella raskasta paikoilleen laitettavaa.
Mitä ihmiset tekevät tällaiselle jakojäännökselle, joka jää pyörimään nurkkiin????
Ja on kuitenkin ikäänkuin tarpeellista. En tiedä, mutta halusin tyhjentää yhden laatikon loppuun, ja nyt se sälä on olkkarin lattialla, nice. Ehkä se siitä johonkin kulkeutuu?
Olen saanut kulkea monesti neulepalttoo päällä täällä. Sisälämpötila on kyllä ihan "asiallinen" 21 astetta, mutta meidän vanhassa kodissa oli jopa talvella noin 24 astetta ,ja kesällä 26-28... Joten ihmekö tuo, kun tuntuu välillä niin hyhmäreelle näpitkin, että ihan voisi hanskoja kaikella.
Viimeydestä huolimatta parkettilattia on hassun lämpimän tuntuinen- kai se on se aidon puun tunne? En tiedä, en ole koskaan tällaista kokenut.
Lapset ovat olleet väsyksissä, ja heitä on nakitettu tosi paljon hommiin. Se kyllä harmittaa, mutta yritän ajatella, että tehdään yhdessä ja äkkiä nämä jutut pois alta, niin sitten ei enää tarvi.
Heitä väsyttää tietenkin myös uusi koulu, koska kyllä se teettää heillä paljon työtä, oppia monta uutta ihmistä, tottua kouluun, uusiin kirjoihin, uusiin työtapoihin, kaikkeen! Ymmärrän toki, mutta ei se yhtään minua auta, kun kämkkäränkät riehuu täällä.
Ipanan kerhoura on käynnistynyt todella hyvin! Viime viikon maanantaina oli eka kerhopäivä, ja silloin oli kyllä havaittavissa vaikeutta jäädä sinne, mutta sittemmin hän on jäänyt hyvin, ja nauttinut tiiviistä 2,5 tunnin leikkipaketista :) Tänään he kävivät kirjastossa katsomassa teatteriesitystä. Pitäisi itsekin päästä sinne kirjastoon tutustumaan, samoin kuin kaupunginkirjastoon.
Uudessa kodissa näyttää kivalle :) Hiukan samalle, mutta samalla tosi paljon erilaiselle, kuin vanhassa kodissa. Varsinainen "Musta Hevonen" on ollut meidän makuuhuone, jossa on ainoana huoneena suht räiskyvä tapetti. Tapetti on kyllä ihan kiva, mutta sen tapetinlaittajan turkoosihulluus oli mennyt hiukan överiksi, ja ikkunaseinä on myös turkoosi, ja toki erisävyinen turkoosi kuin tapetissa ;) Mutta paras on vielä kuulematta: kaappien ovet oli maalattu turkoosilla!!! Sen jälkeen joku valopää on koettanut peittää järkyttävää jälkeä maalamalla ovet valkoisiksi.... sisäkattomaalilla!! Joka siis jää pyyhkiessä renttuun ja koskettaessa valkoisena kalkkina sormiin. Että juu, remppahommia tiedossa jatkossakin. Johan tässä on saatu yhtä ja toista tehdä, mutta sellaista se kai olisi talon omistajanakin, eipä niitä kukaan meidän puolesta tekisi!
Makkariin tuli siis vähän niinkuin monen asian summana "ruskea-look". Tapetissa on ruskea+turkoosi. Vanha sängynpääty, joka tuunattiin jo aikoinaan Kangasalla asuessa Ikealaisen kaapin ovesta ja sisustustarroista, joka oli tämän viimeisen asumisen ajan eli reilun vuoden, käyttämättä, en tiedä miksi. Tämä pääty on ruskea. Lisäksi meidän makkarissa on Ektorpin ruskea sohva. Ostin sohvan ennen muuttoa, ja se kuljetettiin tänne suoraan, ja tuotiin nyt viikonloppuna sisään autotallista, ja päällisten pesun jälkeen se asettui makkariimme. Se on niin ihana siinä. Mutta tosiaan, meidän kahden makuuhuone- hyvänen aika!!! Meillä ei ole ollut koko yhdessäolomme aikana vain meidän kahden makkaria. Tämä on siksikin nyt kivaa, että saan sitten sisustaa sitä aikuisella maulla (omalla) ja pitää sitä omana "Woman cavena", jossa on sohva ja tv -miehellä on autotalli :D ja siellä hän nytkin innoissaan järkkäilee paikkoja. On muuten varmaan ainoa paikka, johon minä en järjestelyintoani pura. Minun homma on korkeintaan ajaa auto sinne ja ulos- sitten kun se on raivattu muusta roinasta siihen kuntoon, että kahden auton talliimme mahtuisi edes 1 auto ;)
Kissanpennut ovat jo 7 viikkoisia karvapalloja. Tytär kävi miehensä kera eilen, ja taisi mies nyt ihastua toiseen kissuun, joten en vieläkään osaa sanoa kenellekään varmaksi, ketkä ovat vapaina sitten 5 viikon kuluttua uusiin koteihin. Itseä huvittaisi jättää yksi meille, sitten populaatio olisi taas 4, joka on kyllä aika paljon....ääh, hankala valinta.Mutta tässä he ovat :
Paljon , siis melkein jo kaikki, ollaan saatu paikoilleen, mutta viimeiset 2-3 laatikkoa ottavat koville, koska ne sisältää kaikkea lajittelematonta sälää (minkä olisi voinut vaikka deletoida jo aiemmin taikka nyt voisi kerätä jonkun lahjoituspussin jonnekin suuntaan maailmaa) joka on todella raskasta paikoilleen laitettavaa.
Mitä ihmiset tekevät tällaiselle jakojäännökselle, joka jää pyörimään nurkkiin????
Ja on kuitenkin ikäänkuin tarpeellista. En tiedä, mutta halusin tyhjentää yhden laatikon loppuun, ja nyt se sälä on olkkarin lattialla, nice. Ehkä se siitä johonkin kulkeutuu?
Olen saanut kulkea monesti neulepalttoo päällä täällä. Sisälämpötila on kyllä ihan "asiallinen" 21 astetta, mutta meidän vanhassa kodissa oli jopa talvella noin 24 astetta ,ja kesällä 26-28... Joten ihmekö tuo, kun tuntuu välillä niin hyhmäreelle näpitkin, että ihan voisi hanskoja kaikella.
Viimeydestä huolimatta parkettilattia on hassun lämpimän tuntuinen- kai se on se aidon puun tunne? En tiedä, en ole koskaan tällaista kokenut.
Lapset ovat olleet väsyksissä, ja heitä on nakitettu tosi paljon hommiin. Se kyllä harmittaa, mutta yritän ajatella, että tehdään yhdessä ja äkkiä nämä jutut pois alta, niin sitten ei enää tarvi.
Heitä väsyttää tietenkin myös uusi koulu, koska kyllä se teettää heillä paljon työtä, oppia monta uutta ihmistä, tottua kouluun, uusiin kirjoihin, uusiin työtapoihin, kaikkeen! Ymmärrän toki, mutta ei se yhtään minua auta, kun kämkkäränkät riehuu täällä.
Ipanan kerhoura on käynnistynyt todella hyvin! Viime viikon maanantaina oli eka kerhopäivä, ja silloin oli kyllä havaittavissa vaikeutta jäädä sinne, mutta sittemmin hän on jäänyt hyvin, ja nauttinut tiiviistä 2,5 tunnin leikkipaketista :) Tänään he kävivät kirjastossa katsomassa teatteriesitystä. Pitäisi itsekin päästä sinne kirjastoon tutustumaan, samoin kuin kaupunginkirjastoon.
Uudessa kodissa näyttää kivalle :) Hiukan samalle, mutta samalla tosi paljon erilaiselle, kuin vanhassa kodissa. Varsinainen "Musta Hevonen" on ollut meidän makuuhuone, jossa on ainoana huoneena suht räiskyvä tapetti. Tapetti on kyllä ihan kiva, mutta sen tapetinlaittajan turkoosihulluus oli mennyt hiukan överiksi, ja ikkunaseinä on myös turkoosi, ja toki erisävyinen turkoosi kuin tapetissa ;) Mutta paras on vielä kuulematta: kaappien ovet oli maalattu turkoosilla!!! Sen jälkeen joku valopää on koettanut peittää järkyttävää jälkeä maalamalla ovet valkoisiksi.... sisäkattomaalilla!! Joka siis jää pyyhkiessä renttuun ja koskettaessa valkoisena kalkkina sormiin. Että juu, remppahommia tiedossa jatkossakin. Johan tässä on saatu yhtä ja toista tehdä, mutta sellaista se kai olisi talon omistajanakin, eipä niitä kukaan meidän puolesta tekisi!
Makkariin tuli siis vähän niinkuin monen asian summana "ruskea-look". Tapetissa on ruskea+turkoosi. Vanha sängynpääty, joka tuunattiin jo aikoinaan Kangasalla asuessa Ikealaisen kaapin ovesta ja sisustustarroista, joka oli tämän viimeisen asumisen ajan eli reilun vuoden, käyttämättä, en tiedä miksi. Tämä pääty on ruskea. Lisäksi meidän makkarissa on Ektorpin ruskea sohva. Ostin sohvan ennen muuttoa, ja se kuljetettiin tänne suoraan, ja tuotiin nyt viikonloppuna sisään autotallista, ja päällisten pesun jälkeen se asettui makkariimme. Se on niin ihana siinä. Mutta tosiaan, meidän kahden makuuhuone- hyvänen aika!!! Meillä ei ole ollut koko yhdessäolomme aikana vain meidän kahden makkaria. Tämä on siksikin nyt kivaa, että saan sitten sisustaa sitä aikuisella maulla (omalla) ja pitää sitä omana "Woman cavena", jossa on sohva ja tv -miehellä on autotalli :D ja siellä hän nytkin innoissaan järkkäilee paikkoja. On muuten varmaan ainoa paikka, johon minä en järjestelyintoani pura. Minun homma on korkeintaan ajaa auto sinne ja ulos- sitten kun se on raivattu muusta roinasta siihen kuntoon, että kahden auton talliimme mahtuisi edes 1 auto ;)
Kissanpennut ovat jo 7 viikkoisia karvapalloja. Tytär kävi miehensä kera eilen, ja taisi mies nyt ihastua toiseen kissuun, joten en vieläkään osaa sanoa kenellekään varmaksi, ketkä ovat vapaina sitten 5 viikon kuluttua uusiin koteihin. Itseä huvittaisi jättää yksi meille, sitten populaatio olisi taas 4, joka on kyllä aika paljon....ääh, hankala valinta.Mutta tässä he ovat :
Tässä kuvassa edessä on ainoa täysmusta, tai oikeastihan heillä kaikilla on sellaiset ruskealaikkuiset mustat turkit. Mutta ainoalla mustalla, Milla Magialla, on vain rinnassa "medaljonki", pieni piste valkeaa karvaa. Anturatkin on mustat. Hän olisi se potentiaalisin meille jäävä.
Kävin tänään ekan kerran terkkarissa. Kävin selvittämässä Marevan- asioitani, ja vähän sokerijuttujakin. Toki kyselin kaikki muutkin asiat mitä muistin, mm. silmänpohjakuvaus. Menin nimittäin optikolle hakemaan uusia rillejä, mutta hänpä sanoi ettei voi määrätä rillejä, koska on diabetes, että silmälääkärin pitää määrätä. WOOOTTT??? No nyt asiaa sitten selvitellään, ja asiaan palataan kunhan joku ehtii. No tuskin mun näköä saisi millään uusilla laseillakaan korjattua, sekun on tuo ikänäkö semmoinen, että yhä vaan useammin saa kurkkia rillien yli tai ali, taikka ottaa kokonaan pois. Monitehoja en kumminkaan halua. Aiheuttaa nyt kumminkin lisäsäätöä.
Säätöä tässä on ollutkin enemmän kuin laki sallii. Jättimäinen puhelinlasku, kun mobiilidatat poksui yli, ensin tyttäreltä, sitten minulta, kun puhelin oli käyttänyt mobiilidataa kuvien siirtoon, koska kodin netti on ollut suhteellisen kakka. Eikä tässä vielä kaikki- tavallinen tv ei toiminut, koska talon antenni pjaskana. No se korjaantui 39 euron lisäantennilla. Rahaa mennyt aivan törkeästi yli ja mietin vaan, kuinka kiinnostavaa tulee viimeistään marraskuun loppuun mennessä, kun miehen lopputilipalkkakin tuli, ja melkein menikin. No olihan tämä tiedossa, mutta ei mikään kauhean miellyttävä juttu, vallankin kun minä olen se, joka stressaa siitä rahasta.
Täällä on ihan ylimaallisen rauhallista.
Daniel istuu sohvalla ja silmät luppaavat välillä lupaavasti. Samuel istuu rahilla aika hyytyneen näköisenä hänkin, katsovat nyt PikkuKakkosen jälkeen tallenteita. Mies siis autotallissa. Milo omassa huoneessaan tietsikall, kuten alakerran-neitikin, ja Vieno lähti naapurin tytön luistelutreeneihin katsomaan. Mainitsinko jo kaikki? Minulle jäi siis sopiva sauma kirjoittaa, koska en jaksa muutakaan enää tänään. Sänky on täynnä kaappin menevää roinaa, joka on minun juttuni hoitaa aisoihin, harmi ;)
Minkähän vuoden verojutut saa jo heittää pois?????
Näillä mennään, hyvä mieli, hyvä olo (vaikkakin väsynyt) iloa onnea ja autuutta, kaiken tämän raatamisen jälkeenkin.
Mutta älä tuu ehdottelemaan muuttoa minulle! kyllä tämä kolmas muutto alle kolmeen vuoteen nyt piisaa!
With Love and Blessings.
Kommentit
Lähetä kommentti