Juu näin se on,että aloitamme aina vuodet mukavalla juhlapäivällä, eli hääpäivällä (2.1.)
Melkein matkimme minun vanhempia, joilla oli päivää aiemmin hääpäivä.
Samaan aikaan alkoi eilen arki ja lasten koulu ja kerho. Aamu oli odotetusti vähän vaikea, kun kaikki olivat lomalla tottuneet nukkumaan pitkään, enkä vähiten minä. Ensimäistä arkiaamua varjosti vielä sellaienn ikävä aamuyön kuvio, että Daniel oli ollut hereillä jo 4.30, ja kun itse nousin klo 6, he, siis Daniel ja Samuel, olivat jo sohvalla istumassa ja kännykällä pelaamassa. Sähisin heidät takaisin petiin, mutta eihän siitä mitään tullut. S tuli viereen pyörimään, ja miehen poistuttua töihin, D tuli huoneesta, ja alkoi juoksuttaa kissoja pitkin olkkaria ja toki makkarin ovea vesten hyppyyttää, jolloin kauhea kolina piti huolen, etten enää saanut nukuttua. Kaiken lisäksi, D oli herättänyt S:n silloin jo, lie 4.30, koskapa S oli kerhon jälkeen niin uupunut, että itkettyään aikansa iskää, nukahti sohvalle. Kyllä minä taas kiittelin mielessäni sitä aivoitusta, mikä on hänellä ollut tuon heräämisen suhteen. Noo, illalla sitten Daniel laitettiin nukkumaan jo 18.30 armottoman kämkkäränkkä hinkuvinku- episodin päätteeksi
Minä kävin aamukahveilla kamun luona, ja sieltä lähtiessä kaaduin kuivalla asvaltilla, ja tottakai tuon valmiiksi p*skan polven päälle. Aluksi tuntui että no eihän tässä kuinkaan käynyt, mutta jonkin ajan päästä kun sain haettua ipanan kerhosta ja päästyä kotiin, huomasinkin että jaahas, ei tämä nyt niin helpolla mennytkään. Illan mittaan äityi vihoittelemaan oikeenkin kovasti, siis oikeasti... että minäkin ihan tuskasta huusin kun polvea liikutin.
Saunassa käyminen ja vesijumppa auttoivat vähän liikkuvuuteen, ja illalla hoitovoidetta ja lämpöä.
Eilisen ohjelmaan kuului toki myös hääpäivän päivällinen, jonka mies ja 2 vanhinta lasta tekivät. Milo teki salaatin ja Tuuli laittoi kasvikset juustogratiiniin. Punaviinikastikkeessa cordon bleu ja uunibataattiveneet .Nam.
Toinen arkipäivä lähti rullailemaan paremmin, paitsi koipi. Rauhassa sai asetella koipea kun housujakin puki, eikä sitä niin vaan pöntöllekään istuta. Totaalinen stoppi tuli taas kun pääsin ipanan kerholle, kun jalka ei meinannut ilman itkua kääntyä autosta ulos. Voehan vinetto en muuta sa!
Tämän päivän ehdottomasti mukava asia on, että sataa lunta!!!
Jo tätä mustaa maata ollaankin taas katseltu.Kyllä se maisemaa kummasti ilostuttaa ja valostuttaa!
Mitä tälle päivää vielä tuleman pitääkään, sen näemmä iltaan mennessä :)
Lapset tosiaankin tulivat kotiin sunnuntaina, ja meillä oli siivoustalkoot täällä ennen sitä, että kehtaa muksut päästää kotiin :D
Muuten olen aika rauhakseen loman jälkeen tehnyt muuta kuin pyykkihommia,ja nekin jäivät vaiheeseen "kaappiin kuljetus". Vieno ja Daniel eilen touhusivat ne loppuun, kun tiesin että issommille oli napsumassa kokkausavustusta.
Niin että nyt pitäisi sitten keräillä uudelle vuodelle fiiliksiä ja energioita, joiden avulla jaksaa taas painaa eteenpäin.
Tämä jalka-asia nyt kyllä pisti mielen matalaksi, koska en kauheesti kehtais rasittaa jalkaa edes takas liikkumisilla. Paitsi että nyt mentävä kyllä laittamaan yksi koneellinen pyörimään ja toinen pois kuivausrummusta. Katsotaan sitten liikkumiskunto uudelleen, jos vaikka flamingo-tyylillä saisi laitetta ruuat itselle ja ipanalle.
Se om moro nääs, vaik Lahes ollaaki :)
Melkein matkimme minun vanhempia, joilla oli päivää aiemmin hääpäivä.
Samaan aikaan alkoi eilen arki ja lasten koulu ja kerho. Aamu oli odotetusti vähän vaikea, kun kaikki olivat lomalla tottuneet nukkumaan pitkään, enkä vähiten minä. Ensimäistä arkiaamua varjosti vielä sellaienn ikävä aamuyön kuvio, että Daniel oli ollut hereillä jo 4.30, ja kun itse nousin klo 6, he, siis Daniel ja Samuel, olivat jo sohvalla istumassa ja kännykällä pelaamassa. Sähisin heidät takaisin petiin, mutta eihän siitä mitään tullut. S tuli viereen pyörimään, ja miehen poistuttua töihin, D tuli huoneesta, ja alkoi juoksuttaa kissoja pitkin olkkaria ja toki makkarin ovea vesten hyppyyttää, jolloin kauhea kolina piti huolen, etten enää saanut nukuttua. Kaiken lisäksi, D oli herättänyt S:n silloin jo, lie 4.30, koskapa S oli kerhon jälkeen niin uupunut, että itkettyään aikansa iskää, nukahti sohvalle. Kyllä minä taas kiittelin mielessäni sitä aivoitusta, mikä on hänellä ollut tuon heräämisen suhteen. Noo, illalla sitten Daniel laitettiin nukkumaan jo 18.30 armottoman kämkkäränkkä hinkuvinku- episodin päätteeksi
Minä kävin aamukahveilla kamun luona, ja sieltä lähtiessä kaaduin kuivalla asvaltilla, ja tottakai tuon valmiiksi p*skan polven päälle. Aluksi tuntui että no eihän tässä kuinkaan käynyt, mutta jonkin ajan päästä kun sain haettua ipanan kerhosta ja päästyä kotiin, huomasinkin että jaahas, ei tämä nyt niin helpolla mennytkään. Illan mittaan äityi vihoittelemaan oikeenkin kovasti, siis oikeasti... että minäkin ihan tuskasta huusin kun polvea liikutin.
Saunassa käyminen ja vesijumppa auttoivat vähän liikkuvuuteen, ja illalla hoitovoidetta ja lämpöä.
Eilisen ohjelmaan kuului toki myös hääpäivän päivällinen, jonka mies ja 2 vanhinta lasta tekivät. Milo teki salaatin ja Tuuli laittoi kasvikset juustogratiiniin. Punaviinikastikkeessa cordon bleu ja uunibataattiveneet .Nam.
Toinen arkipäivä lähti rullailemaan paremmin, paitsi koipi. Rauhassa sai asetella koipea kun housujakin puki, eikä sitä niin vaan pöntöllekään istuta. Totaalinen stoppi tuli taas kun pääsin ipanan kerholle, kun jalka ei meinannut ilman itkua kääntyä autosta ulos. Voehan vinetto en muuta sa!
Tämän päivän ehdottomasti mukava asia on, että sataa lunta!!!
Jo tätä mustaa maata ollaankin taas katseltu.Kyllä se maisemaa kummasti ilostuttaa ja valostuttaa!
Mitä tälle päivää vielä tuleman pitääkään, sen näemmä iltaan mennessä :)
Lapset tosiaankin tulivat kotiin sunnuntaina, ja meillä oli siivoustalkoot täällä ennen sitä, että kehtaa muksut päästää kotiin :D
Muuten olen aika rauhakseen loman jälkeen tehnyt muuta kuin pyykkihommia,ja nekin jäivät vaiheeseen "kaappiin kuljetus". Vieno ja Daniel eilen touhusivat ne loppuun, kun tiesin että issommille oli napsumassa kokkausavustusta.
Niin että nyt pitäisi sitten keräillä uudelle vuodelle fiiliksiä ja energioita, joiden avulla jaksaa taas painaa eteenpäin.
Tämä jalka-asia nyt kyllä pisti mielen matalaksi, koska en kauheesti kehtais rasittaa jalkaa edes takas liikkumisilla. Paitsi että nyt mentävä kyllä laittamaan yksi koneellinen pyörimään ja toinen pois kuivausrummusta. Katsotaan sitten liikkumiskunto uudelleen, jos vaikka flamingo-tyylillä saisi laitetta ruuat itselle ja ipanalle.
Se om moro nääs, vaik Lahes ollaaki :)
Kommentit
Lähetä kommentti