Siirry pääsisältöön

Tammikuukin kohta taputeltu

No niin, nyt kun alkaa henki kulkea, ajatus laukata ja jopa kropan voimat palautua, onkin hyvä aika todeta, että eka kuukausi tästäkin vuodesta jo onnellisesti ohi.

Fiilis on oikeasti mahdottoman iloinen, koska pitkän sairastamisen ja huonon kunnon jälkeen tämä, että jaksaa vaikkapa imuroida, tuntuu älyttömän kivalle!! Pitää silti muistaa ottaa ihan iisisti, ettei takapakkeja tule.

Tänään meillä onkin ollut varsinainen pakettishow. Aamulla tuli tekstari, että milloin voidaan tuoda lähetys, ja vastasin sitten vaihtoehdon B elikkä klo 12-15 tänään pliis. Hypin täällä innoissani ,ja patistin sairaslomaa viettävän mieheni purkamaan runkopatjat makkarista pois, koska luulin että meidän uusi sänky tulee. No, kohta soi puhelin, ja tytteli soittaa, että niin ,teille olisi lähetys tulossa. Ihmeteltiin siinä aikamme, ja todettiin että se lähetys josta soitettiin, olisi meidän sänky, ja se tulisi vasta huomenna.

Aiemman lähetyksen kohtalo selvisi sillä välin kun olin asioilla. Sieltä tuli sunnuntaina tilaamani Zaran paketti.
Tämä Zara oli nyt ihan uusi tuttavuus minulle, minulla on ollut mieleikuva tästä, että on arvokkaita vaatteita, mutta ei nuo nyt kyllä olleet, vaatekappaleita tuli 11, ja hinta oli 111e. Postikulut olivat 6e.
Meinasin kyllä hiukan ahdistua, kun lapussa luki Made In Pakistan, mieleeni ryöppysi vain uutiskuvat lapsityövoimasta huonoissa oloissa. Toivottavasti ei. Tämä kyllä kirvoitti taas uudelleen ajatuksiini ihan vain kotimaisten merkkien käyttämisen taikka perusvaatteiden omatoimisen ompelemisen, kun kerran osaan. Ommella osaan,mutta inhoan kankaan leikkaamista. Ja ne kankaatkin maksaa ;)

Pesussa kävivät Zaralta tulleet vaatteet heti, ja ainakin ensituntumalta vaatteet ovat ok- kuntoisia vielä pesunkin jälkeen! Katsotaan kuinka mitoitus natsaa...

Mutta juu, sänky purettiin alta, ja sairas mies roudasi ne alakertaan säilytykseen. Nukumme siis ensi yön joustinpatjoilla lattialla :) ja huomenna sitten saadaan se uusi sänky. Se onkin aika jännä peti, toivottavasti on livenä yhtä kiva kuin kuvassa, ja eritoten yhtä kiva fiilis!
Ensinnäkin oli hirveän vaikea löytää 180cm leveää sängynrunkoa. Ikeassa olisi ollut kai 3-4, mutta vain 2 vasrteenotettavaa, jotka olisivat olleet siis puisia, eivät mitään kalustelevyä... Hemnes rungossa oli se jalkopääty, jota ei saa olla silloin kun puolisona on melkein sängynmittainen mies, ja toinen oli kai aika fine, mutta kumminkin...jotain tapahtui, ja joku muu kuin Ikeakaluste ajoi ohi.

Löydettyäni tämän hassun hauskan rungon, tein tietty hintavertailuja, ja Veken kaluste lupasi sen edullisimpaan hintaan,siispä kaupat sieltä.
Kyllä jänskättää, että onko se nyt sit varmasti semmoinen mistä tykätään, nimittäin hujelsi yli budjetin niin että viuhke vaan kuului. Kerrankos sitä...ööö NOT. Mies kertoi että tämä on 7. sänky taikka patja, joka on käytössämme 7 yhdessäolovuoden aikana ollut ja oleva. No mutta eikö se nyt kerran vuoteen sängynkin jouda vaihtaa???? No nyt on sitten varmaan käytettävä tätä ainakin 7 vuotta, että tilit tasaantuu :)

Kyllä tämä pystyssä huiskaminen tuntuu keuhkoissa, pakko myöntää. Päästävä kohta makuuasentoon, että keuhkot pääsevät lepäilemään. Pitäis tosiaan ehkä vähän himmata vauhtia?

Tästä sitten vain paranemista lisää ,niin päästään taas elämisen makuun helmikuussa!! JESS!

Jos unohdin jotain,niin korjaillaan jälest :)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...