Alkaahan tämä sairauskertomus, joka on pitkä kuin Nälkävuosi, kääntyä voitonpuolelle.
Viime sunnuntaina annoin periksi, ja kuskautin itseni päivystykseen. Se olikin hirmuisen nopea käynti, 1,5 tuntia, ja olin päässyt sieltä diagnoosi kourassa ulos, ja matkalla jo apteekkiin.
Keuhkokuumehan se siellä taas kolkutti ja nakutti voinnin persiilleen. Olikohan tämä nyt sitten neljäs, sitten vuoden 1995.
Haettiin sitten lääkkeet saman tien,ja kotiin sairastamaan. Ihan ei juu mennyt niinkuin torstainen saikkari terveyskeskuksessa kehui, jotta vaan virustauti ja lepäilyä. Ei vaikka join 4 pussia pamolhottia päivän aikana, kuume oli ja pysytteli 38 tienoilla. Laski tunnin päästä ehkä puolella asteella noustakseen takaisin seuraavan tunnin kuluessa. Tuntui siinä vaiheessa, kun nousi sängystä mennäkseen vessaan, ja sai armottoman yskänkohtauksen ja hengenpuuskutuksen puolivälissä, että ehkäpä se on periksi annettava, ja käytävä nassuaan näyttämässä uuelleen.
Kannatti.
Sain tietenkin antibiootin, kortisonikuurin sekä limaa irroittavaa yskänlääkettä, jotka olivat kyllä pillereitä. Otin koko setin silloin sunnuntai- iltana ja mentiin nukkumaan. Minun nukkumaan menosta ei kyllä tullut mitään, koska sydän alkoi hakata aivan hulluna ja päässä kieppua, en kertakaikkiaan uskaltanut nukahtaa ennenkuin tämä karuselli oli pysähtynyt. Kyllähän siinä pari tuntia meni.
Aamulla sitten uusiksi lääke patteristo. Ensin vatsansuojalääke ja ruokaa alle. Antibiootti piti ottaa niin. Kortisoni ja yskänlääke. Oltiin ipanan kanssa kahdestaan kotona. Hän oli päässyt kerhoon niin, että mies tuli töistä käymään siihen aikaan ja vei, ja ystäväni ystävällisesti sitten toi hänet kerhosta kotiin. Oli ihanaa saada tämänkin verran apua, sillä kerholaisilla piti olla retki pelastusasemalle, mutta se olikin peruttu. No, saipahan olla kerhossa.
Siinä sitten taas makoilin kaikessa rauhassa kun sama sydämenjyske hissuksiin alkoi. Päässä vaan pyöri ja olo oli todella epänormaali, tuntui, että taju lähtee jos uskallan ummistaa silmiäni.
Äiti oli lukenut siitä antibiootista ja kertoi että onnea vaan, sivuoireissa lukee nämä oireet. No mutta nehän lukee joka paikassa, melkein samat lallatukset, että voi aiheuttaa sitä tätä ja tuota, mutta hyyyyvin epätoidennäköistä. Kun kyse on minusta ja lääkkeistä, hyvin epätodennäköinen muuttuu kovinkin todennäköiseksi aika nopeasti.
Se koettelemus kesti 1,5 tuntia, ja tytär hälytettiin koulustakin minua vahtimaan. Olo tasaantui siitä kyllä, mutta kovan väännön jälkeen saivat minut vakuuttuneeksi siitä,että on parempi mennä käymään taas siellä päivystyksessä, koska oli ollut niin rankat sydänoireet ,ja toki syyttävä sormi osoitti antibioottia. Jotakuinkin puoli 5 iltapäivällä saavuin päivystykseen ja noin 7 tuntia myöhemmin pääsin pois. Mitä sanoisinkaan noista 7 tunnista....
Olin taas rouva 43, siis petipaikka 43 on ollut vakkaripaikkani joka kerta, kun olen päivystyksessä käynyt. Aika nopeasti kuulin karmaisevia lukuja- päivystyksessä oli sata potilasta juuri silloin. Sata,sata ,SATA!!!! Ei herranjestas sentään, mikä määrä sairaita ihmisiä. Samaan syssyyn kuulin, että eräskin vanhempi rouva oli ollut "puoli vuorakautta" siellä päivystyksessä,siis 12 tuntiako????
Sain sellaisen sydämentykytys session sielläkin, olo oli tosi ilkeä, mutta en kehdannut häiritä ketään soittelemalla kelloa. Hoitajat juoksivat siellä muutenkin, koska ne kellot soivat siellä koko ajan.
Minusta otettiin kyllä tuloarvot heti kun saavuin sinne, eli vp,syke ja saturaatio, mutta sitten sainkin olla seuraavat 6 tuntia ihan rauhassa ;) No joo,silloin siinä ei ollut mitään hauskaa.
Yhteyttä pidin puhelimella, ja voimien mukaan yritin myös lukea mukaani ottamiani lehtiä. Yritin nukkua, mutta ei niissä kirkkaissa valoissa vaan voinut nukahtaa. Lisäksi se hitonmoinen keuhkokuume yskä vaivasi ja välillä yskin ihan tikahtuakseni siellä. Olen varma että aiheutin viereisen pedin papallekin yhden yskänkohtauksen- hän oli juuri saanut spiraa ja nukahtanut, eikä yskiskellyt nukkuessaan. Minä sain kauhean kakovan yskänkohtauksen, ja pappa parka heräsi, ja alkoi itsekin kakoa taas. Sääliksi kävi, kun kuulin miten rankka limayskä sillä vanhuksella oli.
Yksi asia mikä ilahdutti minua kaikki ne tunnit päivystyksessä maaten, verhojen välissä ei nähnyt muuta kuin ne verhot, mutta kuuli sitäkin enemmän. Hoitajat, joilla ihan hirvittävä kiire muutenkin, puhuivat niin kauniisti potilaille, vallankin vanhuksille, että kyllä siinä sydän oli niin kiitollinen. Kuinka ihanaa ja rauhoittavaa se onkaan, kun jokaista hoitotoimenpidettä tehdessä selitetään mitä tehdään, ja puhutaan lempeällä äänellä ja sen oloisesti, että minulla on juuri nyt sinulle aikaa. Tästä jätin kiitoksia sinne ihan suullisestikin ja kirjallisesti. Juuri tuollaista potilastyön kuuluu olla. Kaiken lisäksi he olivat ammattitaitoisia.
Vihdoin siis kuuden tunnin kohdalla tuli minun aikani verikokeeseen ja ekg:lle. Aika pian tämän jälkeen tuli lääkäripoika siihen jutuille, ja käytiin kaikki nämä jutut uudelleen läpi. Sydämentykytykset, huimailut jne. Hän kertoi lukeneensa lääkkeestä, ja totesi sen olevankin kovaa ainetta. Yhteistuumin päätettiin vaihtaa antibiootti, ja olihan se mukava yllätys kun korvaava antibiootti maksoi vain 4e kun se myrkkibiootti joka palautui apteekkiin,maksoi 28 euroa...
Tässä sitten tätä viikkoa paranneltu itseä ja jälleen kerran,ketkäpä muutkaan kuin rakkaat vanhempani, ovat olleet täällä auttamassa ja kuskaamassa muksua kerhoon. Huomenna olisi sitten päivä,jolloin saa kokeilla voimiaan, ja tehdä itse kuskailuja. Onneksi onkin sitten viikonloppu tulossa, ja lapset lähtevät pitkästä aikaa Tampereelle.
Jospa nämä sairastelut nyt rupeisi olemaan tässä, johan tässä kolmas viikko kohta mennyt,ja oikeastaan kaikki lapsetkin käyneet läpi jonkunasteisen taudin.
Viime sunnuntaina annoin periksi, ja kuskautin itseni päivystykseen. Se olikin hirmuisen nopea käynti, 1,5 tuntia, ja olin päässyt sieltä diagnoosi kourassa ulos, ja matkalla jo apteekkiin.
Keuhkokuumehan se siellä taas kolkutti ja nakutti voinnin persiilleen. Olikohan tämä nyt sitten neljäs, sitten vuoden 1995.
Haettiin sitten lääkkeet saman tien,ja kotiin sairastamaan. Ihan ei juu mennyt niinkuin torstainen saikkari terveyskeskuksessa kehui, jotta vaan virustauti ja lepäilyä. Ei vaikka join 4 pussia pamolhottia päivän aikana, kuume oli ja pysytteli 38 tienoilla. Laski tunnin päästä ehkä puolella asteella noustakseen takaisin seuraavan tunnin kuluessa. Tuntui siinä vaiheessa, kun nousi sängystä mennäkseen vessaan, ja sai armottoman yskänkohtauksen ja hengenpuuskutuksen puolivälissä, että ehkäpä se on periksi annettava, ja käytävä nassuaan näyttämässä uuelleen.
Kannatti.
Sain tietenkin antibiootin, kortisonikuurin sekä limaa irroittavaa yskänlääkettä, jotka olivat kyllä pillereitä. Otin koko setin silloin sunnuntai- iltana ja mentiin nukkumaan. Minun nukkumaan menosta ei kyllä tullut mitään, koska sydän alkoi hakata aivan hulluna ja päässä kieppua, en kertakaikkiaan uskaltanut nukahtaa ennenkuin tämä karuselli oli pysähtynyt. Kyllähän siinä pari tuntia meni.
Aamulla sitten uusiksi lääke patteristo. Ensin vatsansuojalääke ja ruokaa alle. Antibiootti piti ottaa niin. Kortisoni ja yskänlääke. Oltiin ipanan kanssa kahdestaan kotona. Hän oli päässyt kerhoon niin, että mies tuli töistä käymään siihen aikaan ja vei, ja ystäväni ystävällisesti sitten toi hänet kerhosta kotiin. Oli ihanaa saada tämänkin verran apua, sillä kerholaisilla piti olla retki pelastusasemalle, mutta se olikin peruttu. No, saipahan olla kerhossa.
Siinä sitten taas makoilin kaikessa rauhassa kun sama sydämenjyske hissuksiin alkoi. Päässä vaan pyöri ja olo oli todella epänormaali, tuntui, että taju lähtee jos uskallan ummistaa silmiäni.
Äiti oli lukenut siitä antibiootista ja kertoi että onnea vaan, sivuoireissa lukee nämä oireet. No mutta nehän lukee joka paikassa, melkein samat lallatukset, että voi aiheuttaa sitä tätä ja tuota, mutta hyyyyvin epätoidennäköistä. Kun kyse on minusta ja lääkkeistä, hyvin epätodennäköinen muuttuu kovinkin todennäköiseksi aika nopeasti.
Se koettelemus kesti 1,5 tuntia, ja tytär hälytettiin koulustakin minua vahtimaan. Olo tasaantui siitä kyllä, mutta kovan väännön jälkeen saivat minut vakuuttuneeksi siitä,että on parempi mennä käymään taas siellä päivystyksessä, koska oli ollut niin rankat sydänoireet ,ja toki syyttävä sormi osoitti antibioottia. Jotakuinkin puoli 5 iltapäivällä saavuin päivystykseen ja noin 7 tuntia myöhemmin pääsin pois. Mitä sanoisinkaan noista 7 tunnista....
Olin taas rouva 43, siis petipaikka 43 on ollut vakkaripaikkani joka kerta, kun olen päivystyksessä käynyt. Aika nopeasti kuulin karmaisevia lukuja- päivystyksessä oli sata potilasta juuri silloin. Sata,sata ,SATA!!!! Ei herranjestas sentään, mikä määrä sairaita ihmisiä. Samaan syssyyn kuulin, että eräskin vanhempi rouva oli ollut "puoli vuorakautta" siellä päivystyksessä,siis 12 tuntiako????
Sain sellaisen sydämentykytys session sielläkin, olo oli tosi ilkeä, mutta en kehdannut häiritä ketään soittelemalla kelloa. Hoitajat juoksivat siellä muutenkin, koska ne kellot soivat siellä koko ajan.
Minusta otettiin kyllä tuloarvot heti kun saavuin sinne, eli vp,syke ja saturaatio, mutta sitten sainkin olla seuraavat 6 tuntia ihan rauhassa ;) No joo,silloin siinä ei ollut mitään hauskaa.
Yhteyttä pidin puhelimella, ja voimien mukaan yritin myös lukea mukaani ottamiani lehtiä. Yritin nukkua, mutta ei niissä kirkkaissa valoissa vaan voinut nukahtaa. Lisäksi se hitonmoinen keuhkokuume yskä vaivasi ja välillä yskin ihan tikahtuakseni siellä. Olen varma että aiheutin viereisen pedin papallekin yhden yskänkohtauksen- hän oli juuri saanut spiraa ja nukahtanut, eikä yskiskellyt nukkuessaan. Minä sain kauhean kakovan yskänkohtauksen, ja pappa parka heräsi, ja alkoi itsekin kakoa taas. Sääliksi kävi, kun kuulin miten rankka limayskä sillä vanhuksella oli.
Yksi asia mikä ilahdutti minua kaikki ne tunnit päivystyksessä maaten, verhojen välissä ei nähnyt muuta kuin ne verhot, mutta kuuli sitäkin enemmän. Hoitajat, joilla ihan hirvittävä kiire muutenkin, puhuivat niin kauniisti potilaille, vallankin vanhuksille, että kyllä siinä sydän oli niin kiitollinen. Kuinka ihanaa ja rauhoittavaa se onkaan, kun jokaista hoitotoimenpidettä tehdessä selitetään mitä tehdään, ja puhutaan lempeällä äänellä ja sen oloisesti, että minulla on juuri nyt sinulle aikaa. Tästä jätin kiitoksia sinne ihan suullisestikin ja kirjallisesti. Juuri tuollaista potilastyön kuuluu olla. Kaiken lisäksi he olivat ammattitaitoisia.
Vihdoin siis kuuden tunnin kohdalla tuli minun aikani verikokeeseen ja ekg:lle. Aika pian tämän jälkeen tuli lääkäripoika siihen jutuille, ja käytiin kaikki nämä jutut uudelleen läpi. Sydämentykytykset, huimailut jne. Hän kertoi lukeneensa lääkkeestä, ja totesi sen olevankin kovaa ainetta. Yhteistuumin päätettiin vaihtaa antibiootti, ja olihan se mukava yllätys kun korvaava antibiootti maksoi vain 4e kun se myrkkibiootti joka palautui apteekkiin,maksoi 28 euroa...
Tässä sitten tätä viikkoa paranneltu itseä ja jälleen kerran,ketkäpä muutkaan kuin rakkaat vanhempani, ovat olleet täällä auttamassa ja kuskaamassa muksua kerhoon. Huomenna olisi sitten päivä,jolloin saa kokeilla voimiaan, ja tehdä itse kuskailuja. Onneksi onkin sitten viikonloppu tulossa, ja lapset lähtevät pitkästä aikaa Tampereelle.
Jospa nämä sairastelut nyt rupeisi olemaan tässä, johan tässä kolmas viikko kohta mennyt,ja oikeastaan kaikki lapsetkin käyneet läpi jonkunasteisen taudin.
Rouva 43, once agaain!
Sairaalaeväät+ panadol . EKG kun käytiin ottamassa, kysäisin vienosti, josko saisi syötävää, kun on tuota aikaa kulunut. Kyllä vaan mustikkasoppa teki terää, ja panadol vei yskimisestä ja nälästä tulleen pääkivun.
Uusin Helminauha. Yksi uusi Elämäni Helminauha.
I love it!
Kommentit
Lähetä kommentti