Siirry pääsisältöön

Ihana ihana lauantai!!

Nyt on kuulkaa hyvä istua, punaisessa nojatuolissa, viltti jaloilla, ja raportoida tästä fiiliksestä.

No, tää vähän niinkuin alkoi,kun Suurperhe-ryhmässä joku keksi, että jaetaampa olohuone kuvia. Vautsi mitä ideoita ja vinkkejä sieltä saikaan, ja minua henkilökohtaisesti inspiroi eniten sellaiset ihan sikasimppelit ja pelkistetyt olohuoneet. En nyt voi valitettavasti jakaa kuvia, pitäisi pyytää lupaa sille, joten riittäköön tämä selostukseni. Siis, vähäeleistä, supersiistiä,avaraa...toinen ihanne olkkarini oli vähän enemmän sisustettu, mutta yleisilme oli hyvin "plain". Värit ihanan neutraaleja, muttei kumminkaan tullut sellainen pliisu olo.

Minähän inspiroiduin hirmuisesti siitä, siis taas kerran :) Katsoin tuimalla katseella omaa olkkaria, mistähän voisi luopua, mitähän voisi nakkoa pois... No, paljon ei ollut mahdollisuutta karsia, mutta lähti tästä olkkaritilasta kaksi pikkupöytää, Hemnes- yöpöytiä, joita oli pidetty joidenkin kukkien ja muiden sievien juttujen tasoina. POIS! Alakerrassa on onneksi varastotilaa, jonne voi roudata ylimääräistä kamaa. Toinen niistä meni tytön huoneeseen alas.

Sitten tuima katseeni osui Hemnes- lipastoon, ja sen päällä oleviin koriste-esineisiin. Siirsin ne toisen avohyllyn päälle, ja sommittelin simppelin koristuksen tasolle .Toimii!



Verhot kokivat typistyksen, kylläkin siitä syystä,että kissamme ovat rasittavia verhojen repijöitä, vaikkei ole kuin kappaverho. Niitä oli kaksi pituutta, mutta nurkan kissanpuusta saivat aina kynsittyä ne toiseen nurkkaan- rumaa! Nyt on vain yksi mitta, joka stemmattu vain kahden vesemman puoleisen ikkunan ylle. Ensin meinasin raksia kokonaan pois, mutta olisi se ollut aika kalju sitten. 
Olkkarikuva aamulta.


Tykkään tuosta lampusta hirmuisesti, sain sen siskolta.Se on mulla ekana täällä päällä kun aamulla tarvin valoa, ja itse en kattolamppua juurikaan käytä enää. Toinen mun lemppari valo on tuo musta pöytälamppu, joka näkyy edellisessä kuvassa. Näillä kahdella valolla useimmiten mennään, ellei lapset tarvi kattovaloa vaikkapa legorakenteluun. 

No mutta, sitten sain keittiöstä pari sellaista romun kerääntymispaikkaa siistittyä, ja perään ukaasit (miehelle) että varokkin...ja näytin hänelle, minne voi romujaan levitellä. Koska korkeus ei ole hänelle ongelma, toisin kuin mulle, niin kehotin käyttämään vähän korkeammalla olevia kaappeja omille jutuilleen :) Ei pelkoa että ne häviäisi sieltä ainakaan minun toimesta. 

Joten kertakaikkiaan kiva fiilis, kun saanut laiteltua kotia taas vähän enemmän vastaamaan sitä fiilaria mitä sisimpäni tarvii. 

Syötiin hyvää ruokaa hyvällä fiiliksellä yhdessä, ja tänään vielä pitäis miehen hakea yksi ihana lepotuoli tuonne allashuoneeseen...siitä on hyvä sitten vahtia lapsia,kämmitellä takas loimussa,ja kesällä sen voi nostaa allashuoneen ovesta suoraan terassille, ja jatkaa vahtitoimintoja ;) 
Voi että odotan jo kesää ja lämpöä!
Mitähän kivaa tuolle terassille ja takapihalle keksisi...

Tänään saanut levätä ja nauttia vapaapäivästä, vaikka tehnytkin vähän hommia. Mut jotenkin todella onnistunut vapaapäivä. Juuri tällä hetkellä kaksi muksua on uimassa (vahdin heitä tässä samalla turvakameran kautta) mies ja Milo katsovat jotain ohjelmaa, teinineito omassa kämpässään ja Daniel lähti kaverilleen kun kaveri ei tullutkaan meille :/ 
Rauhallista. 
Teini meni nyt uimaan kun pienemmät tuli pois, ja illemmalla ehkä jopa saunaa itselle. Uimaan en pääse, koska tuo 4v sitten vammautunut varpaankynsi irtosi taas ja pitää vähän varoa ettei tulehdu.Semmonen synttärimuisto mulle jäi, kun piti kompuroida omalla terassilla :) Juhlat oli kyllä hyvät silloin :D Ehkä pidettävä täällä uudessa kodissa sitten seuraavaksi jotain pippalon poikasia. 

Mutta juu, kivaa viikonlopun jatkoa sullekin. 
Hurjan pienistä jutuista sitä voi iloa repiä elämäänsä.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...