Noin vois alkaa mun ilmoitus, jonka olisin raapustanut viimeisillä voimillani. Takana siis ihan hirvittävä lentopäivä.Lähtöjä oli tuntimäärään nähden enemmän kuin laki sallii, ja aikataulut kuumotti takaraivossa vallan viehättävästi.
Aamulla Ipana kerhoon, siitä vauhdilla kohti keskustaa, josta piti pelastaa esikoinen, jonka olin houkutellut kisoihin töihin, mut hän olikin sitten pelastanut itse itsensä, ja minä sain jatkaa matkaani navigaattorin avulla seuraavaan tapaamiseen. Siellä sitten taas elämäntarinaa tiskiin ja hemmetin pahaa kahvia,myikkyä siis, ja sitten olikin kello jo sen verran, että kiitää piti takaisin, hakemaan kerholaista.
OK, kotiin tulimme puolen 12 maissa, ja neiti nelosluokkalaisen kanssa olisi seuraava aika näöntarkistukseen keskustaan. Hän soittaa koulun jälkeen, että menee kaverille. Muistutin taas, monennenkohan kerran, että meillä on näöntarkistusaika. Tinkaa tinkaa, ja määrään että 14.15 oltava kotona, jotta ehdimme 14.40 :ksi keskustaan. No mitä tekee tämä likkapentu?? Voitko tulla hakemaan mua koululta??? NO OK, mutta koululla oltava 14.15.
14.23 hän saapuu, ja minulla niin kiehuu. Jumankauta, minähän sanoin ajan,ja silloin ollaan siinä,eikä sekuntiakaan myöhemmin. Pidin palopuhetta koko automatkan, että lääkäriin mennään silloin kun aika on ja kouluunkin mennään. ja silloin kun äiti sanoo ajan, niin silloin TULLAAN että ehditään sinne minne ollaan menossa. Kiehuin. Päätin että olihan taas viimeinen kerta kun annan sille mahdollisuuttakaan päättää asiasta, persiilleen melkeen meni.Ei ihan, sillä ehdittiin. Rillimääräystäkään ei lähtenyt mukaan. Joku muu syy on nyt siihen, että näkee huonosti taululle/valkokankaalle. Oiskohan sisäilmaongelmaa, kysyi optikko.Sitäpä sitä piisaa, kiitos #mukkulankoulu.
Kotiin. Ruokaa. Puhelinsoitto esikolta, voitko tulla hakemaan. Juu tuunhan minä. Kotona mitälie, viiden jälkeen. Pikku pojat haluu uimaan, päästän ne sen enempää ajattelematta. Ja sitten kolahtaa nuppiin, ei hitto, toisella on taekwondo-treenit ja ruoka syömättä. Hemmetti!!!!!!!!!
Mun aivojen grillautuminen varmaan kuului kilometrien päähän, ainakin se kaikui karjuntana meidän kämpässä.
Tyyppi treeneihin, samalla esikon kanssa kauppareissu. Päässä tökki jo merkittävän pahoin, mutta matala kärryllinen ruokaa ,2 isoo kauppakassillista,ja 70e. Hyvä summa, paljon ruokaa.
Kello on 19.30 kun viimein saan taekwondokan kyytiin, ja äkkiä kotiin. Iltatoimia. Arvata saattaa,että tyyppien ääniohjaus oli päivän huiskeessa mennyt rikki, ja kaikki,KAIKKI, piti käskeä kymmeneen kertaan, eikä sittenkään. Olin niin pahalla mielellä, mutta niin oli moni muukin. Nukkumaan laittaessa pikkupoikia, ja vielä jurnutin Danielille asioista, mutta menin häntä silittään ja jutteleen, niin sieltäpä tulikin itku, ja sitten vasta kertoi että oli ollut paha päivä :( Voi mun pientä murua!!! Muistutin ja painotin, että noi jutut pitää kertoa päivällä, niin voidaan aiemmin jutella, heti kun se paha mieli on tullut, niin ettei ne jää pikku sydämeen sattumaan. Siinä hän sitten hyvän aikaa halasi minua ja keinui sylissä. Pikkuinen 8v <3
Klo 21 viimein pikkupojat olivat pedeissä, nukkumassa. Itsellä kierrokset niin kovina, että pakko oli jäädä katsomaan telkkua, että kierrokset laskee. 22.30 pääsin nukkumaan ja rannekkeen mukaan olinkin nukkunut ihan hyvin.Eli jess!!
Tämä päivä sujui onneksi helpommin,vaikka lennolta ei vältytty. Ylimääräisiä kierroksia elämään aiheutti teinitytön kummallinen kohtaus aamulla koulussa, jonka vuoksi kävimme sitten päivystyksessäkin. Mitään poikkeavaa ei ilmennyt, lie taivaan tuulista se kohtaus aamulla????
Sekin ärsyttää, mutta no,se siitä :)
Huomenna on jo keskiviikko,ja menot ja aikataulut jatkuu. Tämän viikon jälkeen mä todella tarvin talviloman, ja saanhan sitä tavallaan, kun olemme Ipanan kanssa ti-pe täällä KAKSIN!!!!!
Aamulla Ipana kerhoon, siitä vauhdilla kohti keskustaa, josta piti pelastaa esikoinen, jonka olin houkutellut kisoihin töihin, mut hän olikin sitten pelastanut itse itsensä, ja minä sain jatkaa matkaani navigaattorin avulla seuraavaan tapaamiseen. Siellä sitten taas elämäntarinaa tiskiin ja hemmetin pahaa kahvia,myikkyä siis, ja sitten olikin kello jo sen verran, että kiitää piti takaisin, hakemaan kerholaista.
OK, kotiin tulimme puolen 12 maissa, ja neiti nelosluokkalaisen kanssa olisi seuraava aika näöntarkistukseen keskustaan. Hän soittaa koulun jälkeen, että menee kaverille. Muistutin taas, monennenkohan kerran, että meillä on näöntarkistusaika. Tinkaa tinkaa, ja määrään että 14.15 oltava kotona, jotta ehdimme 14.40 :ksi keskustaan. No mitä tekee tämä likkapentu?? Voitko tulla hakemaan mua koululta??? NO OK, mutta koululla oltava 14.15.
14.23 hän saapuu, ja minulla niin kiehuu. Jumankauta, minähän sanoin ajan,ja silloin ollaan siinä,eikä sekuntiakaan myöhemmin. Pidin palopuhetta koko automatkan, että lääkäriin mennään silloin kun aika on ja kouluunkin mennään. ja silloin kun äiti sanoo ajan, niin silloin TULLAAN että ehditään sinne minne ollaan menossa. Kiehuin. Päätin että olihan taas viimeinen kerta kun annan sille mahdollisuuttakaan päättää asiasta, persiilleen melkeen meni.Ei ihan, sillä ehdittiin. Rillimääräystäkään ei lähtenyt mukaan. Joku muu syy on nyt siihen, että näkee huonosti taululle/valkokankaalle. Oiskohan sisäilmaongelmaa, kysyi optikko.Sitäpä sitä piisaa, kiitos #mukkulankoulu.
Kotiin. Ruokaa. Puhelinsoitto esikolta, voitko tulla hakemaan. Juu tuunhan minä. Kotona mitälie, viiden jälkeen. Pikku pojat haluu uimaan, päästän ne sen enempää ajattelematta. Ja sitten kolahtaa nuppiin, ei hitto, toisella on taekwondo-treenit ja ruoka syömättä. Hemmetti!!!!!!!!!
Mun aivojen grillautuminen varmaan kuului kilometrien päähän, ainakin se kaikui karjuntana meidän kämpässä.
Tyyppi treeneihin, samalla esikon kanssa kauppareissu. Päässä tökki jo merkittävän pahoin, mutta matala kärryllinen ruokaa ,2 isoo kauppakassillista,ja 70e. Hyvä summa, paljon ruokaa.
Kello on 19.30 kun viimein saan taekwondokan kyytiin, ja äkkiä kotiin. Iltatoimia. Arvata saattaa,että tyyppien ääniohjaus oli päivän huiskeessa mennyt rikki, ja kaikki,KAIKKI, piti käskeä kymmeneen kertaan, eikä sittenkään. Olin niin pahalla mielellä, mutta niin oli moni muukin. Nukkumaan laittaessa pikkupoikia, ja vielä jurnutin Danielille asioista, mutta menin häntä silittään ja jutteleen, niin sieltäpä tulikin itku, ja sitten vasta kertoi että oli ollut paha päivä :( Voi mun pientä murua!!! Muistutin ja painotin, että noi jutut pitää kertoa päivällä, niin voidaan aiemmin jutella, heti kun se paha mieli on tullut, niin ettei ne jää pikku sydämeen sattumaan. Siinä hän sitten hyvän aikaa halasi minua ja keinui sylissä. Pikkuinen 8v <3
Klo 21 viimein pikkupojat olivat pedeissä, nukkumassa. Itsellä kierrokset niin kovina, että pakko oli jäädä katsomaan telkkua, että kierrokset laskee. 22.30 pääsin nukkumaan ja rannekkeen mukaan olinkin nukkunut ihan hyvin.Eli jess!!
Tämä päivä sujui onneksi helpommin,vaikka lennolta ei vältytty. Ylimääräisiä kierroksia elämään aiheutti teinitytön kummallinen kohtaus aamulla koulussa, jonka vuoksi kävimme sitten päivystyksessäkin. Mitään poikkeavaa ei ilmennyt, lie taivaan tuulista se kohtaus aamulla????
Sekin ärsyttää, mutta no,se siitä :)
Huomenna on jo keskiviikko,ja menot ja aikataulut jatkuu. Tämän viikon jälkeen mä todella tarvin talviloman, ja saanhan sitä tavallaan, kun olemme Ipanan kanssa ti-pe täällä KAKSIN!!!!!
Päivystyksessä
Esikoinen äidin hierontakäsittelyssä :)
PUS,LAV!!!!!
Kommentit
Lähetä kommentti