Siirry pääsisältöön

Ensikäden kokemuksia

Zaran vaatteet siis pesty eilen ja kuivattu henkareissa ja narulla. Saumat ojennuksessa ja kangas ihan hyvän tuntuista. Sieltä halusi 8v heti päälleen hauskan t-paidan jossa oli teksit

     DON´T
QUIT

eli don´t quit, do it!  Älä lopeta, tee se!
Myös pellavan värisen collarit lähti päälle, niistä alkuunsa valitti että on oudot, kun malliltaan vähän peruscollaria erikoisemmat.

Image 2 of TROUSERS WITH GATHERED HEM from Zara

Kokonaisuutena olen tosi tyytyväinen, plus toimitus oli niin salaman nopeaa, etten tajuakkaan, 2pv kesti tilauksesta, että vaatteet tuli.Eli toimii myös akuuttiin vaatetarpeeseen ainakin tällä kokemuksella.

Eilen taas pohdin tällaista asiaa, jota olen toki miettinyt useaan otteeseen näiden 4 Lahti- kuukauden aikana. Siis että, viihdytäänkö me täällä, onko kaikilla asiat ok jne. Eilen kävin perhetyön aloitusjutustelussa, ja matkalla sinne ajattelin, että kyllä mä viihdyn täällä pienemmässä kaupungissa paremmin. Jotenkin kun tuolla keskustan alueellakin kun autolla ajaa, ja kaatselee ihmisiä, jotka loikkii suojatien yli liikennevaloissa, ja miettii, millaisia massoja Tampereella liikkui kaupungillakin, ja millainen sutina siellä oli joka hiton kulmassa. Kyllä minä olen tykännyt tämän kaupungin sillä lailla hitaammasta temmosta ja pienemmistä ihmismassoista. Ja nautin ihan hirveästi siitäkin, kunhan siis vain tottuisin siihen, että täällä kulkeminen on niin hirmuisen nopeaa, koska välimatkat tietenkin pienemmät. Mutta edelleen hämmästyn matkojen nopeutta.

Tänään oli labra-aika kaupunginsairaalalla. Ajat olivat myöhässä melkein puoli tuntia, no ei haitannut minua. Otin aikaa- 10 minuuttia aamulla oli matka-aika kaupunginsairaalalta kotiin. Ei paha. Inr piti käydä taas mittauttamassa, koska se on nyt taas heittelehtinyt näiden tautien sekä muiden lääkkeiden takia. Nythän minulla on vetämässä kelassa hakemus sen Eliquis- lääkkeen korvattavuudesta. En ole vielä vaan lopullisesti päättänyt, vaihdanko siihen halvat Marevanit, mutta katsoo nyt...

Tuon Lahti- pohdinnan alaisia juttuja oli toki myös se, miten lapset on tänne sopeutuneet. Päällisin puolin näyttää hyvälle, on tullut kavereita ja on vapaa-ajan leikkikamua siis myös. Taekwondo-harrastusta saanut alkamaan 8veelle ja mies ja kuopus käyvät sitten perhe Taekwondossa,ja mies kunto Taekwondossa. Harrastukset olisi vielä hyvä saada nuille isommillekin, kunhan kuulisin selkeästi, mitä he toivovat. Tässä asiassa varmaan perhetyökin voi auttaa, puhe oli silleen kevyesti lasten "kotouttaamisesta" Lahteen. Minusta tuo sana kotouttaminen on niin hauska, ja sopii muuhunkin yhteyteen kuin vain maahanmuuttajista puhuttaessa.

Yksi vekara meinaa karata kyllä kotoa opiskelun pyörteisiin takaisin kotikonnuille, mikäli siis opiskelupaikka heltiää sieltä. Pääasiallisin syy on kaiketi se,että sieltä löytyy linja, jolle haluaa. Todella harmillista, ettei sitä nyt sitten ole täällä Lahdessa, ja tytön Lahti- visiitti jää kovin lyhyeksi. Tylsää. Ja tietenkin tähän liittyy sekin tyhmyys, että en minä nyt olisi halunnut taas laittaa maailmalle yhtä lasta, vastahan se kolmonen viime kesänä lennähti omilleen. Kohta on puolet lapsista maailmalla, ja tuntuu aika avuttomalle suoraan sanoen se, miten sitä voi lapsiaan auttaa, kun he on niin kaukana.
-Juuri harmittelin, etten päässyt tyttären muuttoon kissavahdiksi edes, tytär muutti Turussa avopuolisonsa kanssa vähän isompaan asuntoon. Pojat asuvat Tampereen kulmilla,ja nyt jos tämä nelonenkin sinne... voi voi voi, ei taida vanhemmuudessa olla ainuttakaan seesteistä aikaa, jos ei ole vauvaikä, uhmaikä, murrossikä, niin sitten niistä lapsista pitää vain luopua yksi kerrallaan. Ja äidin makuun ihan liian vähän kuulee lapsista. Tyhmää!!


Viime yö nukuttiin patsoilla lattialla, mutta tänään, jännityksellä odotellaan, milloin ovikello soi ja sänky tulee. IIIH, jännää!!! Ja kivaa :)

Jep,taidan alkaa kuorimaan perunoita.Olin kuulevinani tuon sairaslomalla olevan ukkoni suusta jotain sellaista marinaa, ettei hän aio kuoria perunoita, koska ei tykkää siitä.
ooookkkeeeiii, voisinkohan minäkin soveltaa tätä lausetta johonkin omaan juttuun, en tee kun en tykkää.

"Tiksi en tykkää" sanoi esikko joskus ,tiksi=siksi.
Harmi vaan että tykkään pyykkäämisestä ja asioiden järjestelystä ja monesta muustakin jutusta, mä en vaan aina haluis niistä olla yksin vastuussa. Onkse sama asia?

Mukavaa viikon jatkoa ja Helmeilevää Helmikuuta.
Meillä onkin kahdet synttärit tässä  kuussa :)
-ja kakku tilattu kaaverilta, kuinkas muutenkaan.


Milla Magia s.20.8.2016, on huomenna muuttamassa meiltä pois. Kiva että hänelle löytyi uusi koti tutusta ihmisestä ja tästä läheltä. Meille jää pentueesta vielä Maisa-Mimosa, kuten oltiin sovittukin, että yksi pentu jää meille. 
Misu, Sky ja Börje edustavat sitten aikuisia. 
Neljä karvakuonoa on varmaan ihan hyvä määrä yhteen kotiin? 
Ikävä tulee kumminkin Milla- kissaa, eihän siitä mihinkään pääse. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...