Kun sun on pakko muuttua

On hirveän ihanaa huomata, millaista potentiaalia kannat sisälläsi, siinä vaiheessa kun sun vaan pitää muuttaa juttuja, niin sä pystyt siihen!

Omalla kohdalla suuri suksee ollut se, että olen kyennyt päästää irti helvetillisestä suorittaamisesta. Se mun suorittaminen oli kyllä useimmiten sitä vain, että stressasin kaikesta hirveästi, mutten saanut lopulta kauheasti aikaan ,muuta kuin hepuleita ja pahaa oloa. Iso osa siitä, miksi tämä juttu muuttui, oli kertakaikkiaan se, että en vaan jaksanut enää.  Siis kertakaikkiaan, oma vointi vaikkapa oli jo niin uupunut ,että fiilis oli "ihan sama". Tämä koitui kyllä siunaukseksi ja ihanaksi oivalluksentieksi mulle, koska huomasin, että

  korttitalo ei kaadu tekemättömiin juttuihin, 

mutta se kaatuu ihmisten ilkeyteen ja kireyteen 

Tämä havainto olikin hartaasti odotettu. Se on kytenyt sisällä pitkään, ja olen sen tiennytkin toki, mutta se, että se tulee niin voimakkaasti pintaan ja esille, niin sen aika oli nyt. 

Ainoa huono juttuhan tässä on tietenkin se, miten saan tämän asian vietyä riittävän voimakkaasti myös muualle, esimerkiksi perheelleni.

Perheen sisällä on asunut kilpailutilanne pitkään. Se on ihan naurettavaa, uskomatonta, säälittävääkin, koska ei kenenkään tarvisi kilpailla toisen kanssa mistään muusta kuin siitä,

  kuka on ystävällisin toiselle ihmiselle!!!! 

Lapsilla on rasittava kilpailuasetelma toisiaan kohtaan. Se voi olla ihan tavanomaistakin, en osaa sanoa, koska itse kasvoin lapsuuteni ainoana lapsena, ja kilpailijan sain vasta 11- vuotiaana. Siinä kohtaa elämää kun opetteleekin olemaaan kakkonen, on se tosi vaikeaa. 

Omien lasten kohdalla jotenkin ajattelin, että se olisi luontevampaa, koska heillä on ikäeroa keskimäärin 2 vuotta seuraavaan sisarukseen. Mutta ei se kai menekään niin? Omilla lapsillani on ollut aina hirmuinen tarve olla parempi kuin toinen. Se on luonut todella ikäviä ja uuvuttavia asetelmia tässä elämässä. 

Olen yrittänyt heille opettaa suvaitsevaisuutta toisiaan kohtaan, sekä tietenkin kaikkia muitakin kanssaeläjiämme kohtaan

. Sinusta ei tule yhtään parempaa ihmistä, etkä menesty yhtään sen paremmin omissa jutuissasi, vaikka litistäisit toisen itsetuntoa haukkumalla, solvaamalla, vähättelemällä.

Itse näen asian kääntöpuolen: ihminen jonka on pakko toimia noin toista kohtaan, on itse henkisesti köyhä, hän ei ole kyennyt oppimaan ihmisyyden tärkeimpiä lakeja, niitä, että

  kohottamalla itseäsi, alennat itsesi.

Hyvyys ja suvaitsevaisuus, toisen auttaminen ja kunnioittaaminen, eivät ole koskaan heikkouden merkkejä, vaan ne ovat äärimmäisen herkän ja syvällisen älykkyyden merkkejä. Valitettavasti maailmassa näitä käytetään hyväksi, niillä lyödään sinua ja niiden takia joudut moniin hankaluuksiin omassa elämässä, jos vaikkapa autat jotakuta ,mutta saat siitä kiitokseksi vain ongelmia itsellesi. 

Kiittämättömyys on maailman palkka??????

Olen vasta oman henkisenkehitykseni  myötä oppinut itsestäni sen karunkin tosiasian, että tämän maailman ihmisten raakuus ja alempivärähteinen käytös, tuottaa minulle hirveästi ahdistusta. En osaa siihen suhtautua rauhallisesti, vaan se tuottaa hämmennystä kyllä koko ajan kokiessani sitä. Enkä oikeastaan ole vieläkään voinut hyväksyä sitä, että se on todellakin totta, suurimmanosan kohdalla!!! 

Vastaavasti suuria ilonpilkahduksia tuo mukanaan ne ihmiskohtaamiset, joilla ei ole tätä ikävää tarvetta pahuuteen ja alistamiseen toista kohtaan.

Ikävä tosi asia tietenkin on, tarkastellessa tätä käytöstä, että kasvuolot ohjaavat tätä kehitystä. Se, millaiseen perheeseen synnymme, millaisiin ihmiskuvioihin- siis millaisia oppiläksyjä meillä on tälle elämälle. Usein niitä miettiessä tunnen raastavaa turhautumista, kun ajattelen, miten paljon pahaa jotkut joutuvat kokemaan. On itsellekin vaikeaa ajatella, että se on varmaankin suunniteltu niin tapahtuvaksi. Minua lohduttaa se paljon, että monet rankkoja kokemuksia kokeneet myös selviävät niistä kokemuksista. On tahdottava selvitä, on tahdottava kehitystä itselle!!

Ilman omaa tahtoa, ei tapahdu kehitystä! 

Eli se elämänkatsomus, jonka haluan nyt istuttaa koko mun perheeseen, ja olen todella tosissani tämän kanssa, koska minä olen nyt tajunnut, että se on ainoa tie. Se on minun mielestä niin helppoa, olla vain kiltti ja ystävällinen toiselle, 

kohdella toista, niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan!!

Mutta MIKSI se on niin vaikeaa?

Koska niin kauan kun emme ole tiedostavia ihmisiä, ja annamme EGON päsmäröidä ja kertoa sinulle, kuinka sinä voit keinoja kaihtamatta toimia vain ja ainoastaan itsesi hyväksi, emme pääse siihen levolliseen moodiin, jossa voit antaa hyvyyden toimia kaikessa rauhassa.

Antaa itsesi hymyillä, tietäen, että asiat järjestyvät, vaikka et kaada likaämpäriä toisen niskaan.

On kai vaikeaa luottaa elämään niin paljon, että hillitsee egon itsekkään kuiskuttelun.

Tunnen itseni niin onnekkaaksi, kun olen voinut heittäytyä tähän luottamukseen jo aikaa sitten. Ei se tarkoita sitä, ettei elämässä olisi ongelmia, tai ettenkö ärsyyntyisi jne- olenhan sentään ihmishahmossa tässä maailmassa, ja toimin inhimillisesti, silti tiedostaen ja tuntien sen sisäisen olemukseni, jonka ei tarvi kilvoitella. 

Minun olemukseni tehtävä on opettaa läheisilleni sitä, kuinka toisia auttamalla, kuulemalla, kunnioittamalla ja kauniisti kohtelemalla, viemme elämää ja maailmaa siihen suuntaan, kuin on tarkoitettu. 

Toinen näkymä on toki se sotatanner maailmanlaajuisesti, jota varmaan kukaan, joka kuulee edes vaimeasti sisimpänsä, ei halua. 

Amen. 

Pyydän näille asioille nyt Valon apua, suuremmilta voimilta taivaista.

Auta meitä ihmisiä tässä tehtävässä, tässä paremmaksi tulemisessa, ja auta meitä ymmärtämään oma heikkoutemme. 

Yhdessä voimme olla Voima.

Anna meidän kaikkien kohdata suuri hyvyys, ja tuntea sen vaikutus ja kokea, kuinka hyvä valinta se on meille kaikille, jokaisen elämään. 

Kiitos!