Siirry pääsisältöön

Eikä siitä itkusta loppua tullut

Kirjoitettu
ja nyt ovat molemmat hullut (mukaeltu lastenlaulusta Koira Tanssii)

Eilen veimme miehen tavaroita ja huonekaluja, joita pystyin irrottamaan yhteisestä kodistamme, hänen omaan asuntoonsa. Kun ajelin pakettiauton perässä yksi lapsi kyydissä, hiljaisuudessa, koska en kyennyt sanoa sanaakaan, tunsin kuinka ahdistus ja suru vyöryy päälle, ja hiljaa alkoi kyyneleet valua silmistä, mutta ilmekään ei minulla värähtänyt. 

Paikan päällä kannoimme kamat sisään, heittelin tyynyt sohvalle, joka hetki sitten oli vielä ollut meidän makuuhuoneessa, meidän kodissa. Istuin sohvalle, ja otin muutaman kuvan.Oli pakko syventyä puhelimeen, sanaakaan en voinut enää sanoa siinä kohtaa, kun kaikki oli tuotu- alkuun höpötin kuinka on nätti ja kiva kämppä, mutta kai se todellisuus paiskautui liian lujaa päin naamaa, koska sattui. Henki salpaantui,enkä kyennyt puhua enää, pidättelin itkua ja olin kivikasvoisena. 

Kaupan kautta kotiin. Autossa mukana ollut lapsi kysyy olenko väsynyt, surullinen. En pysty puhua, sanon vaan shhhhh. Kaupan pihassa pitää keräillä itseään, pyyhkiä niitä helvetin kyyneliä naamalta. Käydä apteekissa, kun vielä muistaa, lääkkeet kun alkaa olemaan finaalissa. Kaupasta tarttui mukaan itselle vain pressokannu. Sain Tampereella käydessäni niin hyvää pressopannulla haudutettua kahvia, että olihan se itsellekin kokeeksi hankittava. Jotain uutta elämään, vanhan menetetyn tilalle.

Toisaalta se sohvan lähteminen tuntui kivallekin.Ainakin se meni tarvitsevalle. Makkarissa siirsin työpöytäni ikkunan eteen, ja taas on minulla uusi "kyttäyspaikka" uloos ja aurinkoon. Vaikkakaan tästä ei näe aurinkoa niin suoraan, tuo se silti valoa. Keittiön ikkunasta ja olkkarin isoista ikkunoista tulee ihanan paljon valoa,rakastan niitä. 

Nyt en rakasta mitään. Olo on aivan hurjistunut, haluisin raivota,mutta mistä raivoaisin? Itkukin vaan kuumottaa silmiä ja laittaa nieleksimään. Voisin ihan helposti, jos antaisin itselleni luvan, alkaa hakkaamaan tätä tietokonetta,pöytää,kirkua,itkeä... mutta enhän tee niin, annan vain kaiken myllätä nyt sisimmässä. En tiedä tekeekö se siellä tuhoa, vaiko eheytystä. Luulen että tuhoa ja puhdistusta, jotta voi alkaa kasvattaa jotain parempaa siihen?
Näin mun on uskottava. 

Se siitä,The End ,ja muuta vastaavaa. 
Lähden tästä taas itseäni keräilemään, ja punomaan uusia juonia.




Koiran Tanssi, olkaapa hyvät



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

Kirjoitettu
tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Terve!! eiku....

Kirjoitettu
SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikä on oikea valinta?

Kirjoitettu
En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...
Lähetä kommentti
Lue lisää