Siirry pääsisältöön

Kauhun tasapaino

Joka aamu likipitäen sama stressi.Saatava kolme jätkää lähtemään tiettyyn kellon lyömään mennessä kotivesta ulos,muutoin seurauksena on yhden myöhästyminen koulusta.
No hommahan menee niin että kello soi minulle 7.00 ja siis 7.30 on aika jolloin pitäisi poistua ovesta...joo,naftisti on aikaa,kun ottaa huomioon sen,että kaksi alle kouluikäistä pitää saada yövaatteista ulkovaatteisiin,plus ihan suotavaa jos itsekin ryysyt päällensä vetää.Yleensä itse olen vasta pukemassa farkkuja ja sukkia,kun kauhealla tsemppimäkinällä hoputan pikkupoikia pukemaan ulkohaalareita päälle.Hiukset jää kyllä harjaamatta,mutta jos näky on tarpeeksi kamala,niin pipo vaan päähän.
Ipanakin osaa pukea,jos vaan haluaa...Kaupan päälle saan usein karjahdella isoimmalle kuljetettavalle,että nyt vauhtia,herää! Valitettavasti hänestä ei juuri apua ole lähdössä ennenkuin siinä vaiheessa kun lyön sille auton avaimet kouraan ja sanon että menee köyttämään tenavat autoon :)

Tätä minä mietin tänä aamuna kun ajelin sitten- viimeinkin kiireettömästi- kotiinpäin.Matka-aika autolla on 10 minuuttia,mutta on se kiva laskea stressipisteitään siinä ajaessa,kun ne heti herättyä nousee tappiin.Tänäkin aamuna isompi karhunpentu tykkäsi huudattaa pienempää,sen sijaan että olisi viitsinyt keskittyä omaan hommaansa eli pukemiseen.Kirottu yläkerta!!! Minun aamutoimiin ei kyllä mahdu enää yläkertaan könkkääminen näillä kintuilla,valitan,joten siksipä siksi se niin stressaakin,kun tyypit ei huutelulle ota mitään kantaa.Aina saa ärsyyntyä.No okei,melkein aina,kyllä niitäkin aamuja on,että menee sujuvasti.Vaikkapa ne aamut,kun me Ipanan kanssa herätään alakerrasta jo 6.45,ja ehdin napata hänet kiinni ja vaatteisiin,ennenkuin hän sinkoaa yläkerran satumaahan leikkimään ja "herättämään pentuja" kuten itse sanoo :D Räjähdin nauruun kun kuulin tämän ekan kerran,varmaan napannut minun puheesta termin pennut,ne on niin hyväkuuloisia silloin kun ei pitäisi...

Kauhun tasapaino siis.Selkeästi varttia aiemmin herääminen voisi suotuisissa olosuhteissa tuoda miellyttävämmän aamun,tosin se on vartti pois unista,mikäli itse ei spontaanisti herää.oi se on raakaa! Useasti alla on törkeän huonosti nukuttu yö.On ollut jotain häiriötä esim liikaa action-unia,tai muuten vaan jotain miksei sitten uni nappaa kunnolla kiinni.Mutta uu-la-laa mikä fiilis,nyt jo toinen hyvin nukuttu yö,ja sen kyllä tuntee!

Kyllä oli aamulla muutenkin mukava fiilis,vaikka lähtöselvitys olikin huonommasta päästä.Eilen kauppareissulla  pesetetty auto ja ajoitus,jolloin tämän tuppukylän kadut eivät olleet jo täynnä töihin huristelevaa porukkaa,eli näistä viehättävistä valottomista x-risteyksistäkin pääsi kivuttomasti.
Pidin liikennekasvatustunti numero mikälie kohta autokouluun suuntaavalle herralle.Muista sitten laittaa vilkku ajoissa,mikään ei ole niin vittumaista kun auto,joka laittaa kohdilla vilkun ja kurvaa eteen.Tai: aina kun vaihdat kaistaa tai liityt rampilta muuhun liikenteeseen,käännä sitä hiton päätä,KÄÄNNÄ PÄÄTÄ! Sivupeili ei näytä likellä tulevaa auton ja peltilehmille tulee silloin nopeesti pipi,ja sitähän me emme halua.Eli käännä päätä.Aina.
Luulen kyllä että hänellä alkaa olemaan aika hyvä näppituntuma liikenteestä,kun on istunut minun repsikkana niin paljon,ja kuunnellut tätä opetusta lie kohta 3 vuotta :D Kyllä sieltä ne asenteet näkyy
ja siis minähän olen Liikenteen Prinsessa! Hyväkäytöksinen ja joustava,ajan turvallisesti ja taloudellisesti,ja laulan radion mukana ja nauran suu ammollaan vallankin Radio Suomipopin Aamulypsyn jutuille.Enkä häpeä sitä mille näytän.

Mutta kun pääsin kotiin,raapasen vaatteet pois,ja alan aamupalalle.Ja kavereita tapaamaan someen :D
Pyhä kolminaisuus....
Tietokone
Kahvimuki
Power-mysliannos


Hyvää viikonloppua!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...