Eilen juuri kirjoitin tuosta muutosta.Jo tuota tekstiä kirjoittaessa oikeen yllätyin kun mietin,että mitääää,miksi tätä muuttoa suunnittelen?Kuka sitä haluaa? Illalla sanoin miehelleni, että mitä mieltä olet tästä,ja hän sanoi ettei hänen mielestä meidän tarvi muuttaa,että tässä on hyvä.Olin tosi ihmeissäni,ja aloin miettiä,että onko se nyt ollut vain minä ja minun pääkoppa joka on levoton ja halunnut...ja olihan tuo lapsikin syynä,joka ei millään sopeudu ja kaipaa vanhoille huudeille.
Tänä aamuna tuo lapsonen oli toimeliaalla tuulella,laitteli tiskejä ja sirkutti iloisesti juttujaan,ja alkoi sitten; äiti, oon nyt miettinyt tuota muutto juttua,enkä mä enää haluis muuttaa.Tajusin etten oo ymmärtänyt että onhan mulla kavereita ja mulla on toi XX tuossa naapurissa ja mä en haluu jättää kavereita ja täällä on ihan hyvä asua.
-No entäs kun on ahdasta ja tulee riitaa sisarusten kanssa
-No minä oon valmis joustamaan,voin vaikka asua tuossa eteisessä :D
******
heh heh.Niimpä sitten ratkesi sekin pulma.Ei tarvi miettiä muuttoa,mutta aion silti alkaa taas,heti kun voimia löytyy,niin raivausoperaation joka puolella.Hope Ry on hyvä kohde antaa ylimääräistä tavaraa.Sinne kelpaa tekstiilitkin -verhot ja pyyhkeet ja lakanat kuten ne vaatteetkin.
Ja omia vaatteita aion nyt kanssa laittaa pois,koska päätin että,KUN minä saan laihdutettua- koska on pakkokin- niin ostan sitten uusia vaatteita,ja nuita vanhoja retkuja laitan pois suht surutta.
Vaan ei se niin helpolla käy.
Mulla on yhdetkin harmaat ohuet collarit,ne on mulle tulleet ehkäpä vuonna 2006.Niiden kuminauha on lörpsähtänyt,saumat hiipuneet ja reikäkin on jo kankaassa,vaan yhä ne vain pyörii täällä,koska ovat vain kotihousut...voisiko niistä jo luopua?Tämän postauksen jälkeen,kyllä voin!
Eilisen-toissapäivän aikana on avautunut ihan erilainen tietoisuus taas asioista,ja niiden hoidosta.Sen enempää niitä avaamatta- koska jokainen kulkee omia polkujaan- totean että olen kiitollinen tästä,ja koitan hoitaa osuuteni mahdollisimman hyvin.
Tänään nautin viikonlopun alkamisesta,koska lepoa kaivataan.
Aloitamme sen menemällä miehen kanssa leffaan (Viikossa aikuiseksi.Olemme todellakin suomifilmien ystäviä)
Tänä aamuna tuo lapsonen oli toimeliaalla tuulella,laitteli tiskejä ja sirkutti iloisesti juttujaan,ja alkoi sitten; äiti, oon nyt miettinyt tuota muutto juttua,enkä mä enää haluis muuttaa.Tajusin etten oo ymmärtänyt että onhan mulla kavereita ja mulla on toi XX tuossa naapurissa ja mä en haluu jättää kavereita ja täällä on ihan hyvä asua.
-No entäs kun on ahdasta ja tulee riitaa sisarusten kanssa
-No minä oon valmis joustamaan,voin vaikka asua tuossa eteisessä :D
******
heh heh.Niimpä sitten ratkesi sekin pulma.Ei tarvi miettiä muuttoa,mutta aion silti alkaa taas,heti kun voimia löytyy,niin raivausoperaation joka puolella.Hope Ry on hyvä kohde antaa ylimääräistä tavaraa.Sinne kelpaa tekstiilitkin -verhot ja pyyhkeet ja lakanat kuten ne vaatteetkin.
Ja omia vaatteita aion nyt kanssa laittaa pois,koska päätin että,KUN minä saan laihdutettua- koska on pakkokin- niin ostan sitten uusia vaatteita,ja nuita vanhoja retkuja laitan pois suht surutta.
Vaan ei se niin helpolla käy.
Mulla on yhdetkin harmaat ohuet collarit,ne on mulle tulleet ehkäpä vuonna 2006.Niiden kuminauha on lörpsähtänyt,saumat hiipuneet ja reikäkin on jo kankaassa,vaan yhä ne vain pyörii täällä,koska ovat vain kotihousut...voisiko niistä jo luopua?Tämän postauksen jälkeen,kyllä voin!
Eilisen-toissapäivän aikana on avautunut ihan erilainen tietoisuus taas asioista,ja niiden hoidosta.Sen enempää niitä avaamatta- koska jokainen kulkee omia polkujaan- totean että olen kiitollinen tästä,ja koitan hoitaa osuuteni mahdollisimman hyvin.
Tänään nautin viikonlopun alkamisesta,koska lepoa kaivataan.
Aloitamme sen menemällä miehen kanssa leffaan (Viikossa aikuiseksi.Olemme todellakin suomifilmien ystäviä)
Kommentit
Lähetä kommentti