Siirry pääsisältöön

voehan vanukas

Kirjoitettu
Eilen taas selailin asuntoja.Armoton ihme tunne,että pitäis muuttaa,vaikka tässä ollaan asuttu vasta vuosi.Tässä käpykylässä on nyt kyllä meidän asiat saatu rullaamaan ihan kivasti,ei siinä mitään,ja tottakai mietityttää että millainen ruljanssi siitä tulisikaan/tuleekaan,kun taas vaihdettaisi kuntaa,sinne big cityyn,mistä muutimme tänne käpykylään.Mieli halajaa takaisin niille huudeille,mistä lähdettiinkin.Ja toisaalta huvittaisi vaihtaa ihan vallan maisemaa,mutta en raaskisi jättää näitä big cityssä asuvia penskoja tänne "oman onnensa nojaan".

Tässä kodissa ei ole kauheasti vikaa,paitsi että se on pieni.Ja mitä nyt olen katsonut vanhan vuokranantajamme tarjontaa,niin eipä ne nyt taida kovin paljon suurempia olla muutkaan.Edellinen kämppä oli 9 neliöö suurempi kuin tämä,ja ehkä pohjaltaan viisaampi?
Tässä on kiva piha,siis suorastaan ihana ja söpö, ja asunnon sijainti on rauhallinen.Lähikauppaan on kilsa,kouluun alle kilsa.Tuppukylän keskustaan 1,5 kilsaa jossa ei kylläkään juurikaan mitään ole.Terkkariin on ehkä 2,5km.Amikseen 4km.
Niin että täällä pitääis olla kaikki ihan ok.Paitsi tää kämppä on ahdas.Ja nuorisoo pitää kuskata bussipysäkeille kun ne haluu big cityyn.
Nythän täällä rullaa muksujen päivähoito,koulut,perheneuvolat,minun psyka,minun diabeteshoito...mitä muuta sitä ihminen tarvii?
Niin että miksi hitossa mä haluisin edes muuttaa?
No kaiken voi muuttaa muuallekkin,paitsi lasten kavereita.
Tuun hulluksi.
Siis hullummaksi.
Jatkan siis miettimisiä- vaikeaa on!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

Kirjoitettu
tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Terve!! eiku....

Kirjoitettu
SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikä on oikea valinta?

Kirjoitettu
En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...
Lähetä kommentti
Lue lisää