ääh naistenvaivat alkoi ,ja minulta on puhti pois.Totaalinen uupumus,huh huh.Kurja tunne,kun heti aamusta alkaen on väsynyt ja töttöröö.Hyvää tässä on tietty se,että oletettavasti nuppi alkaa hiukan selvitä.
Tänään hoksasin,että tunnetila on "tunteeton".En nyt oikeen jaksa tuntea mitään.Ja miestäkin kun ajattelen,ajatukset on hyvin olemattomia,siis tunteettomia.Tämä tietenkin tekee sen,että mun pääni kertoo,että mieskin ajattelee samalla lailla,eikä piittaa.Tästä taas seuraa se,että puhun hänelle ilkeään sävyyn tästä asiasta,siitä että mitä hänkään enään yhteiseloa haluis jatkaa,kun ei oikeasti halua.Tänään pienen pienellä selkeällä hetkell tajusin,että se on minun masentunut mieleni,joka puhuu näin.Olen päässyt maailmaan,jossa opin nyt,miten teknisesti ottaen ihmisten mielet aiheuttavat suuria katastrofeja,vaikkapa itsemurhia,tai vaikka ihan vaan eroja.Mutta mä tajusin tämän!Lisäksi tänään pienen pilkahduksen hetken ajattelin mun mustasukkaista luonnettani.Sen hullumman mustasukkainen olen ollut,mitä epäluuloisemmat ajatukset mulla on miehestä ollut.Ihan luonnollista,ja tavallaan jopa tosiaankin ymmärrettävää,ettei luottamus ole ollut kympissä tässä suhteessa,johtuen aiemmista tapahtumista.Mutta nehän mä lupasin nyt nollata,tuossa tammikuun alussa näin päätin,ja minusta olen jopa onnistunut ylättävän hyvin.
Mut tänään sain sanottu miehelle,että mä tarvin turvallisuuden tunnetta suhteessa.Siis suhteen "suhteen" ,nimenomaan siinä kohdassa,missä mä tunnen oman paikkani miehen rinnalla,jos niin on ollakseen tulevaisuudessaki.Mieshän on nyt useaan otteeseen,mutta rauhallisesti tosiaankin,ei vaatien missään nimessä,ilmoittanut että hän kyllä haluaa jatkaa elämää tässä.Nythän hän on ollut kaverillaan jolla sopivasti tilaa,ja juttu ollutkin hirmun hyvä siinäkin mielessä,että rankka työputki ollut tässä,ja siellä saanut ilman velvoitteita nukkua.
Eilen hän oli täällä,haki kaksi nuorinta uimaan,ja oli sitten yötä.Tunne oli todella ristiriitainen.Oli tavallaan ihan " kivaa" kun oli,mutta kumminkin tunsin sen hiukan häiritsevänäkin,koska olen tottunut nyt olemaan yksin tässä tilassa.Tai enhän nyt koskaan yksin ole,mutta ainoa aikuinen.Ja samalla sitten kauhistuin omaa tunteetonta olotilaa.Ja niitä olen nyt tänään miettinyt.
Vaan nyt olen jo tosi väsynyt.Tämä päivä ei todellakaan ollut maan mainioin,vaikka sentään jotain saanut tehtyäkin.Inhottavaa tällainen uupumus.
Keittiössä tapahtui tänään sellaista,että maanantainen soppa loppui,ja tämän päivän päivällinen oli risotto ja salaatti.Maha tuli niin törkeän täyteen!Lautasella oli ehkä desi risottoo,3/4 laitasesta salaattia ja vielä about puoli desiä raejuustoa.Ruokailuissa ei pitäis olla pahasti vikaa,herkkuja en oo syönyt,mutta miksi en laihdu?
Tylsää!
Ainoat housuni ovat jo puhki,mutta uusia en osta,koska mulla on täysin ehjiä housuja kahta numeroa pienempänä. Siinä mun motivaattorini!
Tänään hoksasin,että tunnetila on "tunteeton".En nyt oikeen jaksa tuntea mitään.Ja miestäkin kun ajattelen,ajatukset on hyvin olemattomia,siis tunteettomia.Tämä tietenkin tekee sen,että mun pääni kertoo,että mieskin ajattelee samalla lailla,eikä piittaa.Tästä taas seuraa se,että puhun hänelle ilkeään sävyyn tästä asiasta,siitä että mitä hänkään enään yhteiseloa haluis jatkaa,kun ei oikeasti halua.Tänään pienen pienellä selkeällä hetkell tajusin,että se on minun masentunut mieleni,joka puhuu näin.Olen päässyt maailmaan,jossa opin nyt,miten teknisesti ottaen ihmisten mielet aiheuttavat suuria katastrofeja,vaikkapa itsemurhia,tai vaikka ihan vaan eroja.Mutta mä tajusin tämän!Lisäksi tänään pienen pilkahduksen hetken ajattelin mun mustasukkaista luonnettani.Sen hullumman mustasukkainen olen ollut,mitä epäluuloisemmat ajatukset mulla on miehestä ollut.Ihan luonnollista,ja tavallaan jopa tosiaankin ymmärrettävää,ettei luottamus ole ollut kympissä tässä suhteessa,johtuen aiemmista tapahtumista.Mutta nehän mä lupasin nyt nollata,tuossa tammikuun alussa näin päätin,ja minusta olen jopa onnistunut ylättävän hyvin.
Mut tänään sain sanottu miehelle,että mä tarvin turvallisuuden tunnetta suhteessa.Siis suhteen "suhteen" ,nimenomaan siinä kohdassa,missä mä tunnen oman paikkani miehen rinnalla,jos niin on ollakseen tulevaisuudessaki.Mieshän on nyt useaan otteeseen,mutta rauhallisesti tosiaankin,ei vaatien missään nimessä,ilmoittanut että hän kyllä haluaa jatkaa elämää tässä.Nythän hän on ollut kaverillaan jolla sopivasti tilaa,ja juttu ollutkin hirmun hyvä siinäkin mielessä,että rankka työputki ollut tässä,ja siellä saanut ilman velvoitteita nukkua.
Eilen hän oli täällä,haki kaksi nuorinta uimaan,ja oli sitten yötä.Tunne oli todella ristiriitainen.Oli tavallaan ihan " kivaa" kun oli,mutta kumminkin tunsin sen hiukan häiritsevänäkin,koska olen tottunut nyt olemaan yksin tässä tilassa.Tai enhän nyt koskaan yksin ole,mutta ainoa aikuinen.Ja samalla sitten kauhistuin omaa tunteetonta olotilaa.Ja niitä olen nyt tänään miettinyt.
Vaan nyt olen jo tosi väsynyt.Tämä päivä ei todellakaan ollut maan mainioin,vaikka sentään jotain saanut tehtyäkin.Inhottavaa tällainen uupumus.
Keittiössä tapahtui tänään sellaista,että maanantainen soppa loppui,ja tämän päivän päivällinen oli risotto ja salaatti.Maha tuli niin törkeän täyteen!Lautasella oli ehkä desi risottoo,3/4 laitasesta salaattia ja vielä about puoli desiä raejuustoa.Ruokailuissa ei pitäis olla pahasti vikaa,herkkuja en oo syönyt,mutta miksi en laihdu?
Tylsää!
Ainoat housuni ovat jo puhki,mutta uusia en osta,koska mulla on täysin ehjiä housuja kahta numeroa pienempänä. Siinä mun motivaattorini!
Kommentit
Lähetä kommentti