Siirry pääsisältöön

IIk,me muutetaan!!!

No nyt se on varmaa,me muutetaan!(8.7)
Tampere here we come again.
Tässä oli kovin paineista aikaa välissä,kun tuli se tarjous,ja sitten mietin pääni puhki asioita jo ennenkuin päästiin katsomaan asuntoa,panikoin tyylilleni uskollisesti etukäteen jne. Maanantaina pääsin vasta katsomaan asuntoa sisältä ja kylläpä olikin pelottavaa.
Onneksi isä ja äiti sekä muutama muksu olivat testiryhmänä ja makutuomareina.Ei se tilanne ollut ollenkaan selvä sittenkään,maanantai meni pohtiessa ja jutellessa asiasta ja tiistaikin.Sitten vasta sain mielenrauhan kun minulle kerrottiin,että kuoleman kortti tiesi muutoksen tarpeellisuuden.Se helpotti.Moni muukin juttu sai helpotuksen huokauksia päälleen.

Tänään sitten sain vielä varmistuksen,että asuntoon tulee ne remontit jotka katsoin tarpeellisiksi,ja vähän enemmänkin mitä olisin osannut ajatella pyytää edes.Joten,saamme todellakin hyvillä mielin muuttaa
UUTEEN ALKUUN,tutuille huudeille.Voi vitsi miten kivaa!!!!
Ja että Tampere kerää muovijätettä,ja että keräyspiste on lähellä.
Ja että kiinteä netti kuuluu vuokraan
ja ja ja...
Kaikki järjestyi! Ja järjestyy.Aika mahtavaa.





Mulla on heinäkuun lopussa vielä yksi kerta Pajaa.Ja saan ehkä käydä päätöksen mukaisesti sen loppuun saakka,eli elokuun loppuun.Nyt pitää alkaa hakemaan Ötökälle päivähoitopaikkaa!

Tänään oltiin Vallitun leirikeskuksessa tosiaan Pajan tyyppien kanssa.pelattiin Mölkkyä,tehtiin kuntopiiriä ja venytyksiä,sitten siel oli uusia pottuja ja maggaraa ruuaksi,nam.
Oli niin kivaa.Tuosta ryhmästä oon kaverustunut kahden naisen kanssa,mutta on se vähän surkeaa että nyt sitten pois muutto.Onneks ei mennä pitkälle,täältäkään katsottuna.


14.7.

Oho,tää olikin jäänyt tänne luonnoksena,joten jatketaan perään.
Tässä on jo muutaman pv saanu pakkailla,ja armoton kämpän tyhjennys menossa.
Logistiikka hiukan kusasee tässä vaiheessa,kun oletettuja muuttoapuja ei tuukkaan.No ei sitten tarvi,kiitos vain.Rahallahan tästä selviää,joten konkurssin jatkoksi vaan.

Kieltämättä stressii pukkaa,mutta kyllä tää eteenpäin tästä menee.Muksut menee viikonlopuksi isälleen,joten me voitais saada hommia eteenpäin,jos vaan asianomaiset jaksaa.Isoimmat saa ihan tyyliin omatoimisesti pakata huoneensa,niitä laatikoita vaan pitää saada haettua Ikeasta,ja kaverilta sain myös vinkin hyvistä jätesäkeistä-semmoisista missä on kantokahvat.Mä alan pikkuhiljaa muistamaan,millaista meillä oli 2013 vuoden jouluna,kun oli sitten laatikkoo ja pussi poikineen.
Sopivasta olen jalkavammautunut tässä päivän aikana- toisen jalan polvi särkee ja toisen jalan nilkka,niin etten voi seistä taikka koukistaa jalkaa.Pakkaaminen sujuisi siis istualleen,eli joku voisi tuoda mulla kamaa jota pakkaan laatikoihin?Näppärää.
No eiköhän tää taas tästä.

Fiilikset pysyny hyvissä lukemissa,vaikk päätöksen jälkeenkin katselin vielä vuokraovea ja oikotie asuntoja,josko se unelmien talo siellä olisi,mutta pitänee nyt uskoa 7.7. minulle lausuttua,että unelmatalo antaa oottaa viel vuoden.Sitten ois tää sama ilo ehkäpä edessä ;)

Jep,mutta nyt toteutan osittain sen haaveen tästä tulevasta muutosta-minähän uhosin että seuraavaksi myyn kaiken ;) No kunhan ny muutaman kalun sais taas pois jaloista,niin ihan kiva olisi.

Tästä jatkuu taas stoori,jospa pääsis ihan oikeaan päivään jopa.

Valitan sekavaa tekstiä,kuten koko tämä päivä ollut täällä kauheaa pomppimista ja hommani on keskeytetty-keskeytyneet kymmeniä kertoja,niin myös tämä kirjoitus.

Seuraavaa päivää kohden,sohvalle lepäämään koipineni,LOMPS

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...