Siirry pääsisältöön

Hetken notko

Sumua päässä,väsymystä mielessä ja kropassa.Päivästä toiseen kuin kivirekeä perässä vetäisi.Siivet ei anna,ei nouse lentoon.Olo on raskas,tukkoinen.
Tässä olotilassa meni viime viikko.
Siinä olotilassa remmoimme perjantaille muksulle kaverisynttärit,jatkoimme biletystä vielä lauantaina ja sunnuntainkin,jolloin tosin kävi mummo ja pappa,sekä kummit,mutta valmiustila,onko tarjottavaa,pitää imuroida,siistiä koko ajan,sutia kamaa pois näkyvistä ja päälle kaikki perushommat.
Kyllähän se siinä meni.
Samalla kun maanantaina 28.9 oli alkanut tämä minun uusi elämä,ja koko viikonlopun sain kieltäytyä heti herkuista,joita pöytä notkui 3 päivää.
Lastenkutsujen aikaan karkasin ystävän kanssa vesijuoksemaan.Ekat 25 metriä,eli allan päästäpäähän,ja olimme molemmat että ei jumankauta kuin voi olla huono kunto.Jatkoimme,ja laitoimme tavoitteeksi 200m.Kun olimme tämän 200m menneet,päätimme jatkaa.Kun olimme 35 minuuttia sätkineet allasta päästä päähän,kaveri välillä kyllä ui,niin totesimme,että kyllähän me se 45 minuuttia tehdään täyteen,jota heti alkuun ehdotin.Se 45 minsaa tuli takaraivosta,sen mittaisia oli juoksutreenit aikoinaan kun kävin personal treinerin kanssa niitä tekemässä.
Mutta- me teimme sen.45 minuuttia,600 metriä!!!! HYVÄ ME!!!
Menimme sitten vielä terapia-altaaseen venyttelemään ja hieroviin suihkuihin,siellä hurahti toinen 45 minsaa,koska tapasin tuttavan ja jäimme suustamme kiinni.
Altaasta noustuamme olimme kyllä poikki.Neiti ysivee oli meidän mukana.

Tämä viikkokin alkanut väsyneesti.Tuntuu ettei lepäänny,vaikka nukkuisi kuinka.Stressiä ehkä????
Olen kokeillut lukea kaikenlaisia juttuja kuinka lieventää stressiä,mutta koska tuotanoin,pohjavire tässä elämässä on niin hiton raskas ja stressaava,niin pienillä hetkillä tuntuu ettei niillä saa oikeen mitään huojennusta.

No eilen selvisi yksi seikka,joka osaltaan on hankaloittanut kokonaiskuvaa.
Oli hyvä että se tuli nyt esiin ja sille oli nimi.Nyt osaan paremmin suhtautua siihen ja asioihin,ja varmaan toiselle osapuolellekin helpotus,kun asia tuotu esiin.Kyllä tämä tästä!!

Tänäänkin olin väsynyt aamulla,mutta söin kerrankin kunnon aamupalan- puuroa hiukan ja 2 ruisleipää juustolla ja tomaatilla.Rasva kun sattumoisin oli loppunut.(ja nyt siis hyvä ja ihan kiva olo+fiilis)
Eilen kyllä käytin 1,5 tuntia kaupassa kiertelyyn,mutta ostelin vain itselle syömisiä,niin ja katselin vaatteita ja hiusvärejä ja kaikenlaista muuta kivaa.Ostin sitten extramyöhästyneeksi lounaaksi ihanan kipollisen salaattia .Lounaan söin klo 14,ja niin täyttävä oli,että vasta illalla totesin että nyt on nälkä,siis joskus klo 19! Siellä oli kalaa ja ihania papuja ja muuta protskupitoista,niin tosiaan hyvin pysyi nälkä kurissa.Liian pitkä ruokailuväli kyllä tuli,mikä ei oo hyvä.


Tällaisella herkkulounaalla oltiin Ipanan kanssa maanantaina,sen jälkeen kun olimme käyneet hakemassa autolleni Hylätty leiman ....Ipana olisi halunnut hampurilaista,mutta kävimme kotiruokalounaalla Kangasalan Prismassa.Nämä safkat maksoi yhteensä 7e,ja taatusti parempaa kuin hampurilainen!!!!! NAM :)


Mutta juu,tänään Ipanan kerhon aikana ajattelin kipaista jonottamaan Etkopaikkaan.Se on kampaamo Pyynikillä.Saavat tehdä jotain tälle tukalle.Toivottavasti aika sitten riittää :)

Joten nyt saa elämän notko olla taas ohitettu,ja uusilla energioilla loppuviikkoon!!!!

TSAU sullekki,saa kommata!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...