Siirry pääsisältöön

Suklaata ja salaattia

Ruokavalio...niin...no se on kyllä taas lipsunut monena päivänä.Joku päivä menee paremmin joku huonommin.Mutta nyt on annttava armoa itselle,vaikka mikä olisi.Niin tekosyitä eikö niin?Ihan kuinka vaan,mutta huomasin taas,että ulkoapäin tuleva "raippa" ei oo paras-se voi olla alkuunlaittava voima,mutta se hinku pitää löytyy itsestä.Nyt mulla on niin paljon muitakin juttuja elämässä päällä ja rasitteena,että ei,ei mitään ehdotonta juuri nyt.Mulla on jo ehdoton tilanne kotona päällä,ja pyrin hoitamaan tämän nyt kunnialla loppuun...
Onnekseni sain tiistaisesta viestinvaihtelusta erään henkilön kanssa ilmeisesti kylkiäisenä jotain hirvittävän upeaa energiaa,sillä se tunne,joka minussa kasvoi keskiviikon aikana,oli ihan mahtava.Tämä ON,minä OLEN,olen nyt juuri enemmän,kuin olen ollut pitkään aikaan.
Elossa!!
Silmät auki,aivot auki,sydän auki.
Kiitos !!!
Joten kun sain nyt balanssin tähän alati huojuvaan elooni palautettua vakaampana kuin aikoihin,ja kun ajatukset ovat juosseet kirkkaina päässä,on ollut todella hyvä käyttää hyväksi tämä hetki,ja työskennellä itseään varten.
Nauttiminenkin on ollut ihan erilaista.
Tänään söin lounaaksi kreikkalaista salaattia ja pihistin "Ota tästä rakkautta"- kulhosta muutaman suklaapalan.Taivaallista!!!
Ota tästä rakkautta-kulho on vaaleanpunainen mariskooli,johon ostin ensin sydän marmeladeja.N,en ehtinyt kuin kissa sanoa,niin rakkauden tarpeessa olevat ipanani oli hotkineet ne.No ei muutakuin uutta jakoon,sydämiä ei ollut lähikaupassa joten suklaapalat dacapoo ja pätkistä ajavat nyt asiaa.
En ehtinyt priiffata Rakkaus-kulhon ideaa,kun se ei nyt ihan täysin ollut itsellekään auki...noo mä mietin ;)

Mies jaksaa olla hyvällä tuulella kun pääsee huomenna firman pikkujouluihin **nyrpeähymiö**
En jaksa reagoida nyt siihen,hän on aikuinen,tehköön aikuiset ratkaisunsa.
Mulle tulee onneksi
Maailman Parhaat Vieraat huomenna mun seuraksi ja tueksi ja avuksi ja kaikkea :)
Se ajatus ja tunne kuljettaa mua ilolla huomennakin.

Elämä on nyt.
Mä elän nyt.
Anteeksi en pyytele.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...