Siirry pääsisältöön

Vau hei,on melkeen perjantai!

Jaksaa jaksaa,tää viikko on ollut raskas.On riittänyt väsymystä ja huonoa tuulta kaikilla.Tosi jotenkin raskas viikko ollut...ehkä se on tämä syyslomaviikon jälkeinen järkytys,kun arkeen palattu.Mullakin?

Huomenna kevennän muksulastia parilla pojalla.Nakkaan ne pohjanmaalle menevään junaan ja vastaanotan takaisin vasta sunnuntaina.Tytöt voisi hukata jonnekin myös ;) Onneksi tämä viikko kumminkin keveni tänään,niin ettei mennyt koko viikonloppu persiilleen.

Meillä ollut tässä "pienimuotoinen" koirakoulu meneillään.Ihmispennuille kylläkin.Olen niin lopen kyllästynyt juoksemaan kaikkien sotkujen perässä,että on ihan periaatekysymys nyt tämä asia,että EN laita takkeja ja kenkiä paikoilleen,vaan käsken ipanan itse työhön.En myöskään kuskaa olkkariin jätettyjä banaaninkuoria alakertaan bioon,vaan käsken sen itse juoksuttaa roskansa.Ja seuraamukseksi saapi sitten siivota vähän muutakin uin vain omat jäljet.Korkojen kera,nääs.Syiden ja seuraamuksien harjoittelu on kovassa vauhdissa,mutta voin kertoa että koville ottaa.
Oi MIKSI,miksi mun tarvii toistaa toistaa ja toistaa???Montako vuotta siihen oppimiseen menee?
**epätoivoinen**
No,mä nyt vielä yritän ;)

Ei tee hyvää vanhemmuudelle tämä alituinen väsymys.Niin minun kuin miehenkin.Minulla tainnut flunssa kiusata pari viikkoa; ollut korvakipua,nuhaa,pää ja ontelokipua ja ja ja...ukko alkoi niiskuttaa toissapäivänä,ja kehui että kurkkuunkin koskee.Ja samaan aikaan kun kroppa huutaa lepoa,se on niin kierroksilla kaikesta säädöstä lasten kanssa,että nukkumaanmenoaika tulee ja menee,mutta sänky täyttyy vain miehestä,joka tietää,että pomminnukkumisia ei voi tulla (työelämässä)
Minä sen sijaan myöhästytin mukulat yhtenä päivänä,kun havahduin hereille vasta no,liian myöhään.Liian helppoahan tämä minun elämä onkin nykyään,kun ketään ei tarvi viedä päiväkotiin aamupuurolle :D,siis kasiksi.

Tämä väsymys on kyllä tappavaa- eikä meillä edes ole vauvaa!!!
Nytkin päässä tahmaa siihen malliin,että lienee paras lopetella.Kävin siitä tahmasta tänään valittamassa terveyskeskuksessa,oli sairaanhoitajan aika,mutta eipä sekään siihen mitään keksinyt,eli kärsittävä vaan...
Pitää tehdä vielä yksi postaus tänne,koska olen unohtanut yhden ihanan jutun- se löytyy sitten tämän tekstin alta <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...