Äiti on minulle tätä vertausta käyttänyt useinkin.
Niinkuin että "kaipaa kun ei ole, ja ärsyyntyy kun on lähellä"
Tällä kertaa kyse lapsista :D
Kauhee kun on niin "tylsää", liian hiljaista, kun nelikko matkusti tänään Tampereelle. Lisäksi mies on kipeä, eikä siitäkään ole oikein seuraa, ja mukavat viikonloppusuunnitelmat on nyt uhkana romuttua. Kaikista karmeinta on varmaan tämä tuskainen tekemättömyys. Heh. Siis milloinkaan ei ole "hyvä".
Sitähän minä tässä rupesin juuri pohtimaankin, että kuinka se voikaan olla niin, että "se edellinen" vaihe tuntuu paremmalle,tai että se "nykyinen" onkin ihan hyvä...silloin kun ollaan astumassa UUTEEN!!!! Tai on kyseessä totutusta olotilasta muutos, niinkuin juuri tämä, että vain yksi lapsi on kotona.
Sitä alkaa miettiä lopulta niinkin syvälle, että mitä se nyt oikein tarkoittaa, että tunnen näin. Ja että mitä minun pitäisi tästä nyt ymmärtää? Vai että, onko vaan niin, että tämä on normaalia, ihan tavallisia tunteita ja reaktioita muutoksiin, mutta minä tällaisena erityisen herkkänä ihmisenä tunnen sen kaiken niin lujaa,ja ne tunteet menee niin syvälle ihon alle, että ne vaan tuntuu suuremmille kuin onkaan??
Olen jo pitkään sanonut itsestäni,että mun tunne-elämä on niin herkällä liipaisimella varustettua. Hyvä tuntuu TOSI hyvälle,ja huono tuntuu sitten TOSI huonolle, ja vieläkin pahemmalle kuin tosi huono. Jos piirtäisin nyt tähän kuvion, niin minun tunnereaktiot ovat asteikon ääripäissä, kun taas ehkä tavanomaisempaa olisi reagoida hillitymmin, tai että edes ärsykkeen voimakkuus olisi suhteessa tunnereaktioon.
On hienoa olla herkkä, ja tunteva. Enhän minä muuten voisi tulkita herkkää näkymätöntä maailmaakaan, ellen olisi herkkä. Mutta se on ihmiselle aika raskastakin, ja valitettavasti sitä on äärimmäisen hankala kytkeä pois päältä, koska se on sinun persoonan piirre, sinuun ohjelmoitu juttu jo ennen syntymää.
En oikein tykkää kategorisoida ihmisiä, mutta olen nyt lueskellut tästä "trendi-ilmiöksikin" luokitellusta jutusta, erityisherkkyydestä. Vähän sama juttu kun jossain vaiheessa adhd:sta nousi oikein trendijuttu, yhtäkkiä kaikki muurahaispeppu- lapset ja hajamieliset ja saamattomat aikuiset olivatkin adhd- ihmisiä. No siitä sen enempää, en ole diagnostisesti pätevä näitä kommentoimaan, muta tulipahan mieheen samassa yhteydessä kuin tämä erityisherkkyys. Mietiskelin, kuinka paljon näissäkin kahdessa nimikkeessä ja niiden oireistossa, on yhteneväisyyksiä. Enemmän toki tuli mieleen autismikirjon diagnooseihin kuuluva Aspergerin syndrooma/oireyhtymä/ominaisuudet. Samasta "vaivasta" kirjoitetaan jotenkin erityylisesti, riippuen onko kyse as vaiko erityisherkkyys. Kun lueskelin ihmisten omia tarinoita, mietin monesti, että kokemukseni mukaan sinä olisit assi. Nämä on todella jänniä asioita, ja vaatisi ihan kynää ja paperia, jotta voisi alkaa vertailemaan. Tällä lailla lonkalta heitettynä aivot menevät solmuun herkästi, ja koko kroppa ylikuormitustilaan
Sekin oire sopii niin aspergeriin, kuin erityisherkällekin!!! **nauran**
Asianahan oli oikeastaan tuo aammuminen ja potkiminen :D
Alkoi nimittäin pöksyt tutista,kun torstaiksi on sovittu kauppojen teko ja sopimusten kirjoittelua...
Ja tiedän itseni kuinka herkkä olen vaikutteille ja ihmisten kommenteille jne, joten toivon että minun hyvin herkästi heilahtavaa mieltäni ei nyt turhat epäilevät ajatukset heiluttelisi, koska joo, se ei ole kiva tunne, tällä minun erityisherkällä persoonallani
Nyt voisi kuitenkin yrittää valua viikonloppu-fiiliksiin katsomalla Kaunarit.
Kuka vielä katsoo Kaunareita?
Minä olen kytännyt niitä vuodesta 1991 :D
Niinkuin että "kaipaa kun ei ole, ja ärsyyntyy kun on lähellä"
Tällä kertaa kyse lapsista :D
Kauhee kun on niin "tylsää", liian hiljaista, kun nelikko matkusti tänään Tampereelle. Lisäksi mies on kipeä, eikä siitäkään ole oikein seuraa, ja mukavat viikonloppusuunnitelmat on nyt uhkana romuttua. Kaikista karmeinta on varmaan tämä tuskainen tekemättömyys. Heh. Siis milloinkaan ei ole "hyvä".
Sitähän minä tässä rupesin juuri pohtimaankin, että kuinka se voikaan olla niin, että "se edellinen" vaihe tuntuu paremmalle,tai että se "nykyinen" onkin ihan hyvä...silloin kun ollaan astumassa UUTEEN!!!! Tai on kyseessä totutusta olotilasta muutos, niinkuin juuri tämä, että vain yksi lapsi on kotona.
Sitä alkaa miettiä lopulta niinkin syvälle, että mitä se nyt oikein tarkoittaa, että tunnen näin. Ja että mitä minun pitäisi tästä nyt ymmärtää? Vai että, onko vaan niin, että tämä on normaalia, ihan tavallisia tunteita ja reaktioita muutoksiin, mutta minä tällaisena erityisen herkkänä ihmisenä tunnen sen kaiken niin lujaa,ja ne tunteet menee niin syvälle ihon alle, että ne vaan tuntuu suuremmille kuin onkaan??
Olen jo pitkään sanonut itsestäni,että mun tunne-elämä on niin herkällä liipaisimella varustettua. Hyvä tuntuu TOSI hyvälle,ja huono tuntuu sitten TOSI huonolle, ja vieläkin pahemmalle kuin tosi huono. Jos piirtäisin nyt tähän kuvion, niin minun tunnereaktiot ovat asteikon ääripäissä, kun taas ehkä tavanomaisempaa olisi reagoida hillitymmin, tai että edes ärsykkeen voimakkuus olisi suhteessa tunnereaktioon.
On hienoa olla herkkä, ja tunteva. Enhän minä muuten voisi tulkita herkkää näkymätöntä maailmaakaan, ellen olisi herkkä. Mutta se on ihmiselle aika raskastakin, ja valitettavasti sitä on äärimmäisen hankala kytkeä pois päältä, koska se on sinun persoonan piirre, sinuun ohjelmoitu juttu jo ennen syntymää.
En oikein tykkää kategorisoida ihmisiä, mutta olen nyt lueskellut tästä "trendi-ilmiöksikin" luokitellusta jutusta, erityisherkkyydestä. Vähän sama juttu kun jossain vaiheessa adhd:sta nousi oikein trendijuttu, yhtäkkiä kaikki muurahaispeppu- lapset ja hajamieliset ja saamattomat aikuiset olivatkin adhd- ihmisiä. No siitä sen enempää, en ole diagnostisesti pätevä näitä kommentoimaan, muta tulipahan mieheen samassa yhteydessä kuin tämä erityisherkkyys. Mietiskelin, kuinka paljon näissäkin kahdessa nimikkeessä ja niiden oireistossa, on yhteneväisyyksiä. Enemmän toki tuli mieleen autismikirjon diagnooseihin kuuluva Aspergerin syndrooma/oireyhtymä/ominaisuudet. Samasta "vaivasta" kirjoitetaan jotenkin erityylisesti, riippuen onko kyse as vaiko erityisherkkyys. Kun lueskelin ihmisten omia tarinoita, mietin monesti, että kokemukseni mukaan sinä olisit assi. Nämä on todella jänniä asioita, ja vaatisi ihan kynää ja paperia, jotta voisi alkaa vertailemaan. Tällä lailla lonkalta heitettynä aivot menevät solmuun herkästi, ja koko kroppa ylikuormitustilaan
Sekin oire sopii niin aspergeriin, kuin erityisherkällekin!!! **nauran**
Asianahan oli oikeastaan tuo aammuminen ja potkiminen :D
Alkoi nimittäin pöksyt tutista,kun torstaiksi on sovittu kauppojen teko ja sopimusten kirjoittelua...
Ja tiedän itseni kuinka herkkä olen vaikutteille ja ihmisten kommenteille jne, joten toivon että minun hyvin herkästi heilahtavaa mieltäni ei nyt turhat epäilevät ajatukset heiluttelisi, koska joo, se ei ole kiva tunne, tällä minun erityisherkällä persoonallani
Nyt voisi kuitenkin yrittää valua viikonloppu-fiiliksiin katsomalla Kaunarit.
Kuka vielä katsoo Kaunareita?
Minä olen kytännyt niitä vuodesta 1991 :D
 |
| Sinne ne meni. Neljännen lähtijän takista näkyy vain keltainen hiha vasemmassa reunassa. Semmoinen säätäjä se on. |
Kommentit
Lähetä kommentti