Lauantaina lunta, tänään trikoohousuilla ja lyhythihaisella reissu, autolla toki, mut kumminkin!
Aurinko paistaa, sai vaan hypätä autoon keveillä kotivaatteilla, aurinkolasit silmillä ja lämpö tuulilasista iholla. Hyvänen aika että joku ihminen sitten herää eloon vasta kesän kynnyksellä.
Mietin juuri muutama pv sitten, että talvellahan käytin kirkasvalolamppua. Se auttoi mua aamulla todella paljon, aivot ikäänkuin heräsi, ja jaksoi antaa sen verran kierroksia, että liikkeelle pääsin. Sitten lopetin sen käytön kai joskus maaliskuussa, kun aamut oli muka jo valostuneet,ja tuntui hölmöltä polttaa lamppua silloin. Sitten joskus niillämain kai putosin johonkin hemmetin kuoppaan taas, mieli murjoutui,ja hetkittäin tuntui että tästä ei nyt kyllä omin avuin ylös päästä. En kumminkaan osannut ja kehdannut juuri silloin hakea apua, kun minua piinasi monet muutkin oireet, joiden syystä ja syntyperästä ei ollut, eikä ole vieläkään, mitään hajua.
Fyysiset oireet ovat olleet niin armottomia, että hetkittäin luullut kuolevansa pian. Pelottanut, mitä ihmettä tämä ja tämä oikeen meinaa. Oireet sopivat moneenkin juttuun, ja lisäksi vielä kysymysmerkkinä leijui se, onko kaikki "vaan" psyykkistä oireilua. Ystävälle niitä tilitin, yritin kysyä, oonko mä sairas päästäni, vai mikä mulla on. Niitä mustimpia aikoja en tietenkään muista juuri nyt, haalean tunteen vain, kuin ahdistavaa vaan kaikki oli. Olin todellakin valmis syömään vaikka mitä mömmöjä jotta olo ois helpottunut.
Nyt on tapahtunut jotain, ja olo on helpottunut. Mahtaa olla osansa myös hormooniheittelyllä tässä minun nuppiongelmassa, alkaa olla samanmoiset bileet päässä kuin ennen kierukkaa. Mutta nyt nautin olostani, niin fyysisestä parantuneesta olosta, kuin henkisestäkin. Melkein voisi olotilaa alkaa kutsua tasapainoiseksi, mutta ei nyt sentään liioitella :D Tässä hetkessä onnellinen, toiveikas, inspiroitunut jne. - tykkään tästä fiiliksestä, kun elämä rullailee suht keveästi ,jos lasketaan pois lasten kanssa ainaiset väännöt. Toisaalta tästä olotilasta on tullut siihenkin voimia, ja ymmärrystä, että lapsille hanttiin laittaminen ja rajojen asettaminen on tulevaisuudessa heidän oma etunsa. Minä yritän nyt kestää sen tuhannen järkyttävän paskaritinän, mitä heiltä saan vastaan.
Samalla kun olo keventynyt, niin mielikin vapautunut, ja samalla ajatukset pääsevät taas omalle purjevenematkalleen, seilaamaan vapaasti unelmien pilvenhattaroille, tekemään omia reissujaan ja suunnitelmiaan, unelmoiden ja haaveillen...
Ja hei, hienoa toukokuun alkua sullekin!!
Enää kuukausi kesälomaan, mä niiiiinnnnn ootan sitä rytmittömyyttä, ja vapautta, kun saan nuo varsani laskee laitumille :)
Aurinko paistaa, sai vaan hypätä autoon keveillä kotivaatteilla, aurinkolasit silmillä ja lämpö tuulilasista iholla. Hyvänen aika että joku ihminen sitten herää eloon vasta kesän kynnyksellä.
Mietin juuri muutama pv sitten, että talvellahan käytin kirkasvalolamppua. Se auttoi mua aamulla todella paljon, aivot ikäänkuin heräsi, ja jaksoi antaa sen verran kierroksia, että liikkeelle pääsin. Sitten lopetin sen käytön kai joskus maaliskuussa, kun aamut oli muka jo valostuneet,ja tuntui hölmöltä polttaa lamppua silloin. Sitten joskus niillämain kai putosin johonkin hemmetin kuoppaan taas, mieli murjoutui,ja hetkittäin tuntui että tästä ei nyt kyllä omin avuin ylös päästä. En kumminkaan osannut ja kehdannut juuri silloin hakea apua, kun minua piinasi monet muutkin oireet, joiden syystä ja syntyperästä ei ollut, eikä ole vieläkään, mitään hajua.
Fyysiset oireet ovat olleet niin armottomia, että hetkittäin luullut kuolevansa pian. Pelottanut, mitä ihmettä tämä ja tämä oikeen meinaa. Oireet sopivat moneenkin juttuun, ja lisäksi vielä kysymysmerkkinä leijui se, onko kaikki "vaan" psyykkistä oireilua. Ystävälle niitä tilitin, yritin kysyä, oonko mä sairas päästäni, vai mikä mulla on. Niitä mustimpia aikoja en tietenkään muista juuri nyt, haalean tunteen vain, kuin ahdistavaa vaan kaikki oli. Olin todellakin valmis syömään vaikka mitä mömmöjä jotta olo ois helpottunut.
Nyt on tapahtunut jotain, ja olo on helpottunut. Mahtaa olla osansa myös hormooniheittelyllä tässä minun nuppiongelmassa, alkaa olla samanmoiset bileet päässä kuin ennen kierukkaa. Mutta nyt nautin olostani, niin fyysisestä parantuneesta olosta, kuin henkisestäkin. Melkein voisi olotilaa alkaa kutsua tasapainoiseksi, mutta ei nyt sentään liioitella :D Tässä hetkessä onnellinen, toiveikas, inspiroitunut jne. - tykkään tästä fiiliksestä, kun elämä rullailee suht keveästi ,jos lasketaan pois lasten kanssa ainaiset väännöt. Toisaalta tästä olotilasta on tullut siihenkin voimia, ja ymmärrystä, että lapsille hanttiin laittaminen ja rajojen asettaminen on tulevaisuudessa heidän oma etunsa. Minä yritän nyt kestää sen tuhannen järkyttävän paskaritinän, mitä heiltä saan vastaan.
Samalla kun olo keventynyt, niin mielikin vapautunut, ja samalla ajatukset pääsevät taas omalle purjevenematkalleen, seilaamaan vapaasti unelmien pilvenhattaroille, tekemään omia reissujaan ja suunnitelmiaan, unelmoiden ja haaveillen...
Ja hei, hienoa toukokuun alkua sullekin!!
Enää kuukausi kesälomaan, mä niiiiinnnnn ootan sitä rytmittömyyttä, ja vapautta, kun saan nuo varsani laskee laitumille :)
Kommentit
Lähetä kommentti