Siirry pääsisältöön

Oho, ups...

Tässähän nyt kävi niin, että tuli hankittua uusi asunto.
Sisustussuunnitelmat on tehty, ja vielä pitäisi valita värit ja materiaalit pintoihin, nekun nyt tulee tässä kaupantekijäisinä.
Mä olen aikaslailla innoissani!!!
Muuttoon vaan on vielä 3 kuukautta aikaa :D

Haparoivon ja tunnustelevin fiiliksin mentiin pitkään, mutta koskapa omat tunnelmat tästä nykyisestä kodista on olleet niin ristiriitaisia alusta saakka, eikä ne siitä mihinkään korjaantuneet, vaikka mitä yritetty, ja sitten kun viimein hoksasin ihan vahingossa, mikä tässä kaikessa mättää...
Nyt odotan omaan tupaan pääsyä, se asunto ei mene alta. Siellä saa sitten laittaa omannäköisekis tupaa, jos sitä haluaa.

Tähän asuntoon ihastuin heti kun ilmoituksen löysin. Ihanilla fiiliksillä funtsinut sitä koko ajan, ja eilen kun päästiin katsomaan sisäänkin, niin oli jännittävää. Mä vähän niinku jäädyn siinä tilanteessa,ja kävelen vaan ympäriinsä ja oon ihan järkyttynyt, semmoinen mä vähän oon. Mutta oli siel nurkat semmosii, että hyvä pohja ja persoonallinen koti. Sitten kun vielä osaisi sen sisustaa noin niinku värimaailmalta ja muilta puitteilta tyylikkääksi, niin avot.

Jos meillä oli tänne muuttaessa hyvin aikaa ennen muuttoa- elokuussa tehtiin soppari ja syyskuun viimeisinä päivinä muutettiin- niin nyt on vielä enemmän. Luulisi olevan aikaa pakata, heh. Aikaa taas lajitella kamaa...ei olis vapaa-ajan ongelmia, kun vaan jaksaisi ja saisi aikaan tehä.
Samaan aikaan meidän muuton kanssa, tulee sitten lapsen muutto opiskelupaikkakunnaalle. Ihan hirvittävää, etten sanois!

Mutta juu, tää oli nyt tässä, ja sitten kokeillaan palata taas arkeen, kaiken tän tunnemyllerryksen keskellä :D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...