Nikke Ankaran biisi ja Samu haber lauloi tän vain Elämää-ohjelmassa.
Mutta ei se ollut mun asia,vaan että trallala-la-lala-laa, siis on hyvä että on perjantai.
Nelikko lähti taas Manseen,tai no yksi niistä jäi jo Kangasalle, vanhalle kaverilleen kyliin.
Minä jatkanut kahta proggista, jotka muuten näemmä aloitin yhtä aikaa, tral-la-la-lala-laa, siis karmee kaappien siivous ja järkkäily ja tuho ja hävitys ja myynti ja ja ja, sekä siis ns. sokerivieroitus.
Olen saanut paljon hyviä neuvoja kavereilta Facessa, kuinka kannattais toimia, kuinka lähestyä tätä keissiä, jonka suurin hidaste on minun itsehillintä. Tai sen puute kenties. Tai oikeastaan minun armoton sokerikoukku ja herkkuperseisyys ja mukavuudenhalu. Siinäpä ehkä pahimmat vikani tällä saralla.
No huomasin jo eilen kun voimat alkoi piiputtaa kertakaikkiaan siitä ssyystä, kun paahdan pitkin kämppää kuin aropupu kuskaten kamoja paikoilleen taaikka tuonne ovenpieleen, josta niiden olisi syytä hivuttautua ovesta ulos, tavalla tai toisella. Kaappeja laitettu järkkään samaan aikaan kun olen karsinut sitä kamaa. Samaan aikaan kun hillun täällä ,niin nipistän syömisiä ja herkkuun/karkkiin en oo koskenutkaan sitten tiistain. Maanantaina jo piti, mutta maanantaina upposi se kolmas suklaalevy putkeen kolmen päivän aikana, jolloin myönsin, että mulla on mittava ongelma, ja se näkyy tossa eturepussa ikävästi. Enhän minä ole hoikka tai edes normaalipainoinen ollut varmaan viimeiseen 15 vuoteen.
Tässähän käy aika usein näin, että kun mä päätän ryhdistäytyä, niin eihän se nyt vaan tunnu rehelliselle pelille,että jättäis vaan karkit popsimatta ja pullat mussuttamatta. Pitäähän se nyt sitten alkaa tuota ruokavalioo kyttäämään muutenkin. Olen vaan hirveän huono pysymään kohtuudessa, missään, eli överiksihän tässä tätäkin nyt ... mutta totutan kropan nyt kertalaakista pienille kaloreille,kyllä se lopulta lopettaa tuon ininän, kun paino putoo ja kroppa tyytyy vähempään.
Ärsyttää oikeesti NIIN PALJON, että päästin itteni lihomaan puolet takaisin vaivalla laihdutetuista kiloista, mutta nyt saavat ne kyytiä ja toinen mokoma muutakin. Näin alkuunsa.
Silmät luppaa väsymyksestä, mutta siltikin pitänyt hullun kiilto silmissä painaa tätä proggista, kun sepä vasta kamalaa olis kun into kesken loppuisi!! Kun tuota roinaa vaan ON, ja voi jumalan tähären, kun pitäis tonne vaatehuoneeseenkin uskaltaa sukeltaa...
Mutta ne on sitten semmoisten aikojen juttuja, kun tää huushollinpuoli saatu kuosiin.
Viikko mennyt kyllä vauhdilla ja sekavasti. Eilinen vapaapäivä laittoi mut luulemaan että on laauantai, ja kaverillekin sanoin kukkia hakiessani, että nähdään ensi viikolla. No nähtiinkin viel tänään, kun sain kerrankin tehdä vastapalveluksen hänelle, ja toki, sain vähän lisää kukkaa mukaan :) Totesin että no ny, nyt varmaan jo voi toivotella et nähdää ens viikolla.
Ensi viikko se sitten vasta jännä onkin, kun kaikkien lukuvuodet ajetaan tappiinsa. Siinä kerkii säätää vaikkasta mitä,ja aikatauluja seisoo kalenterissa sen lisäksi, että pitää huolehtii ipanoiden vaatetukset ja ehkäpä jopa vähän omaakin, ettei aina olisi se huonoiten pukeutunut aikuinen kaikissa juhlissa. Eilen kyllä just mietin, miten helppoo se on tytöillä, joilla on sievät ja suorat sääret. Ne voi pukeutua ihaniin mekkoihin,ja ovat kertalaakista niin nättejä. Toista se on kun itse verhoutuu housuihin ja siihen kokeilee sovittaa jonkun yläosan, on sitten aina enemmän tai vähemmän törön ja sekavan näköinen.
Ilta onneksi kolkuttelee jo ovella,ja kunhan ainokainen kotiin jäänyt mukelo menee nukkumaan, kytkeydytään Ruutu plussaan kyttäämään jo ensi viikon Vain Elämää.
Ja juuri siksi syön nyt popcorni -annokseni, koska musiikkia, tai suomenkielistä leffaa katsoessa, ei todellakaan voi rouskuttaa!!!
Mahtavaa viikonloppua sinullekin <3
Mutta ei se ollut mun asia,vaan että trallala-la-lala-laa, siis on hyvä että on perjantai.
Nelikko lähti taas Manseen,tai no yksi niistä jäi jo Kangasalle, vanhalle kaverilleen kyliin.
Minä jatkanut kahta proggista, jotka muuten näemmä aloitin yhtä aikaa, tral-la-la-lala-laa, siis karmee kaappien siivous ja järkkäily ja tuho ja hävitys ja myynti ja ja ja, sekä siis ns. sokerivieroitus.
Olen saanut paljon hyviä neuvoja kavereilta Facessa, kuinka kannattais toimia, kuinka lähestyä tätä keissiä, jonka suurin hidaste on minun itsehillintä. Tai sen puute kenties. Tai oikeastaan minun armoton sokerikoukku ja herkkuperseisyys ja mukavuudenhalu. Siinäpä ehkä pahimmat vikani tällä saralla.
No huomasin jo eilen kun voimat alkoi piiputtaa kertakaikkiaan siitä ssyystä, kun paahdan pitkin kämppää kuin aropupu kuskaten kamoja paikoilleen taaikka tuonne ovenpieleen, josta niiden olisi syytä hivuttautua ovesta ulos, tavalla tai toisella. Kaappeja laitettu järkkään samaan aikaan kun olen karsinut sitä kamaa. Samaan aikaan kun hillun täällä ,niin nipistän syömisiä ja herkkuun/karkkiin en oo koskenutkaan sitten tiistain. Maanantaina jo piti, mutta maanantaina upposi se kolmas suklaalevy putkeen kolmen päivän aikana, jolloin myönsin, että mulla on mittava ongelma, ja se näkyy tossa eturepussa ikävästi. Enhän minä ole hoikka tai edes normaalipainoinen ollut varmaan viimeiseen 15 vuoteen.
Tässähän käy aika usein näin, että kun mä päätän ryhdistäytyä, niin eihän se nyt vaan tunnu rehelliselle pelille,että jättäis vaan karkit popsimatta ja pullat mussuttamatta. Pitäähän se nyt sitten alkaa tuota ruokavalioo kyttäämään muutenkin. Olen vaan hirveän huono pysymään kohtuudessa, missään, eli överiksihän tässä tätäkin nyt ... mutta totutan kropan nyt kertalaakista pienille kaloreille,kyllä se lopulta lopettaa tuon ininän, kun paino putoo ja kroppa tyytyy vähempään.
Ärsyttää oikeesti NIIN PALJON, että päästin itteni lihomaan puolet takaisin vaivalla laihdutetuista kiloista, mutta nyt saavat ne kyytiä ja toinen mokoma muutakin. Näin alkuunsa.
Silmät luppaa väsymyksestä, mutta siltikin pitänyt hullun kiilto silmissä painaa tätä proggista, kun sepä vasta kamalaa olis kun into kesken loppuisi!! Kun tuota roinaa vaan ON, ja voi jumalan tähären, kun pitäis tonne vaatehuoneeseenkin uskaltaa sukeltaa...
Mutta ne on sitten semmoisten aikojen juttuja, kun tää huushollinpuoli saatu kuosiin.
Viikko mennyt kyllä vauhdilla ja sekavasti. Eilinen vapaapäivä laittoi mut luulemaan että on laauantai, ja kaverillekin sanoin kukkia hakiessani, että nähdään ensi viikolla. No nähtiinkin viel tänään, kun sain kerrankin tehdä vastapalveluksen hänelle, ja toki, sain vähän lisää kukkaa mukaan :) Totesin että no ny, nyt varmaan jo voi toivotella et nähdää ens viikolla.
Ensi viikko se sitten vasta jännä onkin, kun kaikkien lukuvuodet ajetaan tappiinsa. Siinä kerkii säätää vaikkasta mitä,ja aikatauluja seisoo kalenterissa sen lisäksi, että pitää huolehtii ipanoiden vaatetukset ja ehkäpä jopa vähän omaakin, ettei aina olisi se huonoiten pukeutunut aikuinen kaikissa juhlissa. Eilen kyllä just mietin, miten helppoo se on tytöillä, joilla on sievät ja suorat sääret. Ne voi pukeutua ihaniin mekkoihin,ja ovat kertalaakista niin nättejä. Toista se on kun itse verhoutuu housuihin ja siihen kokeilee sovittaa jonkun yläosan, on sitten aina enemmän tai vähemmän törön ja sekavan näköinen.
Ilta onneksi kolkuttelee jo ovella,ja kunhan ainokainen kotiin jäänyt mukelo menee nukkumaan, kytkeydytään Ruutu plussaan kyttäämään jo ensi viikon Vain Elämää.
Ja juuri siksi syön nyt popcorni -annokseni, koska musiikkia, tai suomenkielistä leffaa katsoessa, ei todellakaan voi rouskuttaa!!!
Mahtavaa viikonloppua sinullekin <3
Kommentit
Lähetä kommentti