Siirry pääsisältöön

Elokuun 11,koulut alkoi ja hirviä kuumuus

Ois saanu nää lämmöt olla kun oltii lomilla,ja ois ehtiny uimassa käyä.No ne on nyt ja kyllähän niistä päästiin nauttimaan kun käytiin Hämeessä tuossa viikonloppureissulla,eilen vasta palattiin kotiin.
Käytii eläinpihalla ja uimassa ja perhepuistossa,niin ja mummolassa.
Kotona ootti sama kaaos ja kuumuus kuin lähteissä.Matkasta pois jääny ukko oli jaksanu istuu sohvalla leffoja katsoen.Sen jutun nimi oli kuitenkin "etsin akkuporakoneen laturia" Jännäksi on nääkin hommat menny...

Tullessani toin tuulettimen,joka soikin hiukan helpotusta yöhön.

No nyt on sitten seitsemäs tenava saateltu kouluun ja kohta pitää loikkia hänet hakemaankin.
Vanhalla kaavalla itseltä,mutta jokaiselle lapsellehan se on oma ainutlaatuinen aloitus


Me palasimme Ipanan kanssa kotiin.Hän vollitti kun ei ehtinyt halata veljee. Täällä meillä sisällä on 26 lämpöö,ja vähän kun hommii tekee,niin naama märkänä.Oiskohan toi kalorinpoltollisesti sitten tehokkaampaa,en tiiä.Pikkuisen taas hommii eteenpäin.Ei liikaa,jotta muillekki jää ;) 

Tuo uusi kissa tuottaa kyllä hermoromahduksen minulle,ja juu ukollekin.Pissannut kahdesti meijän sänkyyn ja kymmeniä paskoja saunan lattialla ja suihkutilassa ja joitakin muuallakin.Niin riepoo,en tajuu mikä ongelma sillä on....Mietin jopa koko kissasta luopumista,mutta kai sille pitää antaa vähän viel armon aikaa???

Kohtahan sen kuulee,miten on koulupäivät menny itse kullakin,taitaa klo 12 loppuu kaikilla tänään.Jopa yläkoululaisella.

Huonosti on kämppäkuvia tullut,kun ei viitsi sotkuista kuvia ottaa :P

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...