Kyllä tää työstä käy.Kaikki pussit revittävä auki ja pakattava uudelleen.Toppavaatteet oli nyt paakko hinata tonne kylmään varastoon,koska kertakaikkiaan säilytystilaa ei oo!! Se on tän kämpän akilleen kantapää.Lisätilaa on jo ostettu,mutta tuntuu että joku järkyn iso ,siis korkee ,kaappi,pitäis mahduttaa jonnekkin.Minne???? No onneks topat todennäköisesti selviivät hengissä kesäkauden varastossa,ja välikausivaatteet vie vähemmän tilaa.Luulen,että tuohon eteiseen on pakko kekkaa se maksimaalinen lisäsäilytystila,koska se nyt olisi varmaan ihan looginen raatkaisu eteisessä säilytettäville kamoille?
Pitää siis laittaa mietintämyssy päähän tämänkin asian suhteen.
Väsytää,uuvuttaa.Nyt kun tietäis,että Ipana katselis lastenohjelmii hetken,voisi torkahtaa.Ummistaa silmät ja vaipua hetkeksi uneen,niin jaksaisi sitten viedä muksui uimaan kunhan mies tulee.Lupasin.Kyllähän se nyt on jumankauta säälittävää,jollei me päästä ees uimaan tällaisena päivänä!!! Me ollaan kyllä niin kiinni täällä näissä hommissa,että irtiottoja ihan pakko ottaa.No viikonloppuna tulee onneksi minireissu tehtyä.
Vetäydyin nyt Facebookistakin taka-alalle.Mua jotenkin alkoi jälleen kerran ärsyttämään asia nimeltä "kaverit"
Joo ollaan kavereita Feisbassa,tykätään julkaisuista ja kuvista,ehkä joskus jopa kommentoidaan jotain.
That´s it.
Ymmärrän,en voi pakottaa ketään "olemaan mun kaa",ja jos totta puhutaan,en mä nyt niin kauheesti ehkä jaksaisikaan olla edes kenenkään kaa.Mutta jotenkin kun on olo,että on jätetty yksin...Yksipuolisesti pyytänyt että tulkaa käymään,tai ehdottanut tapaamista jne,siis yksipuolisesti,minä olen ollut se aktiivinen osapuoli.Siltikään ei siitä ole seurannut mitään,edelleen yksin nakotan,mies on mun paras kaveri ja ystävä,sen kanssa sitten mennään minne mennään,ja näissä puitteissa harrastetaan muutakin kuin klassista perhe-elämää,vaikka kaikessahan meillä toki lapset mukana on.Joskus meillä oli jopa tilanne,että saatiin tuo pienimmäinen hoitoon silloin kun kolmikko on isällään,mutta eipä sellaistakaan ole aikoihin ollut.No kunhan tästä saadaan nämä kotikuviot taas pyörimään muuton jälkeen,niin alan selvitellä sitäkin asiaa.Harmi vain,että yksi takuuhoitaja,eli vanhin tytär,ottaa ja muuttaa pois kaupungista,ja välimatkaa tulee yli 150 km :( Extrasurullista kaikinpuolin,mutta tottakai olen iloinen tyttären puolesta,joka tekee tuollaisen ratkaisun elämäänsä nähden,eli tekee niinkuin itse kivaksi tuntee.Olenkin sanonut,että oon iloinen että hän toimii kuin itsestä tuntuu mutta tottakai myös surullinen kun lähtee- kuka mun kanssa nyt päivisin käy Ikea-lounaalla????
Mieliala ollut taas yhtä sahaamista.Itkupäiviä ollut tällä viikolla parikin,tottakai tää väsymys,ja jotenkin lapsetkin ollu kauhean ärsyttäviä ja tappelevia.No ymmärrän tottakai,ei ole ollut niillekään herkkua ja helppoa,kun joutuneet järkkäämään omaa huonettaan,ei se ole niin helppoa.Kuahan ne edellisen muuton jälkeen laittoi paikoilleen,en yhtään muista??
Tietty minun vastuulla on pienimpien vehkeet,ja lukemattomien muiden huushollin kamojen järkkäily,niin että eipä tuo tietty ihme oo että uuvuttaa ja ahdistaa ja masentaakin taas vaihteeksi,mutta silti.Vihaan tätä olotilaa,kun en tunne olevani oma itseni.
Omia asioita pitäisi jaksaa hoitaa,siirtää siis hoitoja ja palveluja uuteen kuntaan.Lasten asiat olen hoitanut,omani olen jättänyt kun ei vaan jaksa.Onneksi muutamasta paikasta on perään soiteltu,niin olen samalla saanut sanoa että ps.olen muuttanut.Nyt jäi psyk.polin kontakti tuonne maanantaille ,että ilmoittelee miten jatkot.
Kaippa tää tästä taas kasaantuu.Muakin taitaa jännittää koulun alku,kun yksi uusi koululainen astuu remmiin ;)
Jaa,no tässä ny pöytäkuva.Semisiisti,eli norminäkymä
Pitää siis laittaa mietintämyssy päähän tämänkin asian suhteen.
Väsytää,uuvuttaa.Nyt kun tietäis,että Ipana katselis lastenohjelmii hetken,voisi torkahtaa.Ummistaa silmät ja vaipua hetkeksi uneen,niin jaksaisi sitten viedä muksui uimaan kunhan mies tulee.Lupasin.Kyllähän se nyt on jumankauta säälittävää,jollei me päästä ees uimaan tällaisena päivänä!!! Me ollaan kyllä niin kiinni täällä näissä hommissa,että irtiottoja ihan pakko ottaa.No viikonloppuna tulee onneksi minireissu tehtyä.
Vetäydyin nyt Facebookistakin taka-alalle.Mua jotenkin alkoi jälleen kerran ärsyttämään asia nimeltä "kaverit"
Joo ollaan kavereita Feisbassa,tykätään julkaisuista ja kuvista,ehkä joskus jopa kommentoidaan jotain.
That´s it.
Ymmärrän,en voi pakottaa ketään "olemaan mun kaa",ja jos totta puhutaan,en mä nyt niin kauheesti ehkä jaksaisikaan olla edes kenenkään kaa.Mutta jotenkin kun on olo,että on jätetty yksin...Yksipuolisesti pyytänyt että tulkaa käymään,tai ehdottanut tapaamista jne,siis yksipuolisesti,minä olen ollut se aktiivinen osapuoli.Siltikään ei siitä ole seurannut mitään,edelleen yksin nakotan,mies on mun paras kaveri ja ystävä,sen kanssa sitten mennään minne mennään,ja näissä puitteissa harrastetaan muutakin kuin klassista perhe-elämää,vaikka kaikessahan meillä toki lapset mukana on.Joskus meillä oli jopa tilanne,että saatiin tuo pienimmäinen hoitoon silloin kun kolmikko on isällään,mutta eipä sellaistakaan ole aikoihin ollut.No kunhan tästä saadaan nämä kotikuviot taas pyörimään muuton jälkeen,niin alan selvitellä sitäkin asiaa.Harmi vain,että yksi takuuhoitaja,eli vanhin tytär,ottaa ja muuttaa pois kaupungista,ja välimatkaa tulee yli 150 km :( Extrasurullista kaikinpuolin,mutta tottakai olen iloinen tyttären puolesta,joka tekee tuollaisen ratkaisun elämäänsä nähden,eli tekee niinkuin itse kivaksi tuntee.Olenkin sanonut,että oon iloinen että hän toimii kuin itsestä tuntuu mutta tottakai myös surullinen kun lähtee- kuka mun kanssa nyt päivisin käy Ikea-lounaalla????
Mieliala ollut taas yhtä sahaamista.Itkupäiviä ollut tällä viikolla parikin,tottakai tää väsymys,ja jotenkin lapsetkin ollu kauhean ärsyttäviä ja tappelevia.No ymmärrän tottakai,ei ole ollut niillekään herkkua ja helppoa,kun joutuneet järkkäämään omaa huonettaan,ei se ole niin helppoa.Kuahan ne edellisen muuton jälkeen laittoi paikoilleen,en yhtään muista??
Tietty minun vastuulla on pienimpien vehkeet,ja lukemattomien muiden huushollin kamojen järkkäily,niin että eipä tuo tietty ihme oo että uuvuttaa ja ahdistaa ja masentaakin taas vaihteeksi,mutta silti.Vihaan tätä olotilaa,kun en tunne olevani oma itseni.
Omia asioita pitäisi jaksaa hoitaa,siirtää siis hoitoja ja palveluja uuteen kuntaan.Lasten asiat olen hoitanut,omani olen jättänyt kun ei vaan jaksa.Onneksi muutamasta paikasta on perään soiteltu,niin olen samalla saanut sanoa että ps.olen muuttanut.Nyt jäi psyk.polin kontakti tuonne maanantaille ,että ilmoittelee miten jatkot.
Kaippa tää tästä taas kasaantuu.Muakin taitaa jännittää koulun alku,kun yksi uusi koululainen astuu remmiin ;)
Jaa,no tässä ny pöytäkuva.Semisiisti,eli norminäkymä
Kommentit
Lähetä kommentti