Siirry pääsisältöön

Perjantai se (arki)viikon päättää,jei!

No niin,nyt on aikaleimailtu eilistä päivää,oli esikoisen syntymäpäivä,jota emme juhlineet muuten kuin laulamalla .... sä apinalta näytät,ja sille myös haiset... Edellisenä iltana syötiin mumon tuomia herkkuja poitsun kunniaksi,synttäripäivänään joutui sitten avustamaan siskoaan muutossa,ei tarvinnut kumminkaan perille saakka Turkuun lähteä,varmaan oli helpompi niin.
Tyttären jännitetty muutto sujui siis hyvin.Jos ei lasketa että rahaa paloi satasia,mutta no,siellähän hänellä on nyt uudessa elämässä mahku säästää rahoja takaisin.Ihan kuten tässä pitää itsekkin tehdä.
Tappiolla ollaan 1300euroa,ja takuuvuokra noin 2200e tasaisi tilanteen hyvin.Vaan ensin pitää se vanha kämppä siivota loppuun...Miten sitä törkyä jääkin muka niin paljon...no kun rima on korkialla,niin onhan se.

Kouluviikko siis sujunut melko hyvin.Mitä nyt heti tokana päivänä ekaluokkalaisen kanssa säätöä,oli päässyt livahtamaan silmien ohi koulusta ,ei siis odottanut hakijaa kuten piti,ja mennyt kotiin,vienyt repun ja palannut koulun pihaan.MONTA virhettä!!! Me siskonsa kera etsittiin sitten jätkää ,onneks etäisyydet ei ole kuin parisataa metriä suuntaansa.

Kolmonen ja viitonen sujahtivat luokkiinsa ongelmitta, mutta kotiongelilta ei sitten ollakkaan vältytty.Kotiarestia on tippunut vähän jokaiselle...Voi sitä rissaamisen ja sääntörikkomusten määrää,johon tää porukka ovat syyllistyneet tällä viikolla.Loppu syksy voisikin sillä varjolla mennä ongelmitta...

Kasille mennytkin humpsahti kivasti uuteen luokkaansa,ja selkeesti tekee hänelle hyvää tuo reippaan kilometrin koulumatka.Senhän joutuu joskus jopa kulkea jonkun KANSSA,siis luokkalaisen.Itse muistan kuinka kivaa oli kulkea koulumatkaa kaverin kanssa.Sai jutella juttuja ja matka vierähti kuin huomaamatta.

Amislainen oli ollut reipas ja hankkinut matkakortin heti ja löysi jopa bussilinjan joka on ihan inhimillinen,jos ei lasketa että 7.15 oltava pysäkillä.Mut aika normiaikahan tuo on kumminkin kulkee,ja siellähän sitä sitten saa pelata bussissa,kunhan muistaa bussia vaihtaa.

Ja mitenkäs se äiti,aina asialisten viimeisenä tottakai,koska muiden elämä ja asiat ajaa minun ohi,olen itselleni viimeinen,ketä ehdin kuunnella.

Niin,jalka prakaa koko ajan,mutta sen nyt voi jo laittaa oletusarvoksi,kerron kyllä  jos joskus on niin,ettei se enää ole kipeä,ja sillä voi kävellä kunnolla.
Soitin myös terveyspalvelujen neuvontaan eilen, olisin halunnut saikkarille varata aikaa.No minun osoite ei ole päivittynyt Tampereeen terveyspalveluihin,ja siksi yritin vissiin ihan turhaan tehdä nettivaraustakaan.No lopputulos,saikkarin soittoaika maanantaina,jolloin saan neuvotella käyntiajasta,koska selvitettäviä juttuja on paljon.Nyt joudun vaan luottamaan -taas kerran- että se mitä on luvattu,kanssa pitää.
Minulle luvattiin perhetyötä,luvattiin että meidät "saatellaan" Treelle,ettei jäädä tyhjän päälle...En tiedä,mutta aika tyhjän päällä tässä ollaan oltu nyt ja lapset on olleet todella riiviöitä,joten aivan järkyttävän kuluttavaa arkea ollut nyt.Laitoin säpoa itsekin nyt perhetyöhön,pyysin yhdelle päivälle hoitajaa,saas nähdä saanko,tärkeä meno..
Minun psyk.poli asiat sitten kanssa lähti siirtolähetteellä.Saas havaita kauanko menee kun kuuluu.Polla meinannut räjähtää jo monesti,ja sitäkin aikaa 6.8,joka peruttiin,ootin kuin kuuta nousevaa viimoset 3vko,ja sitten sitäkään ei ollut.Olen taas sinnitellyt niin pitkään,ja kyllä sen huomaa.Nyt kun tässä pitäisi ottaa moodi että alkaa purkaa pään sisäisiä juttuja,niin voin sanoo että on niin tiukassa sykkyrässä kuin purkka hiuksissa,että en tiiä kuin tää tästä lähtis irtoamaan.
Monena päivänä vaan niin uupunut,että itkuun tirskahtelisin jos voisi niin tehdä koko ajan.

Loukkauksia lapsilta päin naamaa,vaikkapa kirkkain silmin valehtelua,ja perään huutoa että aina häntä epäillään jne Kamalaa tottelemattomuutta,eli kaikkia ohjeita ja sääntöjä rikotaan ihan koko ajan,tavoitellaan omaa etua ja hetken hupia,muttei tajuta että ne aiheuttaa vain surua ja murhetta hetken päästä.
Tunnen olevani niin epäonnistunut kasvattaja ja huono äiti ja paskakasa muutenkin,jota ei tarvi kunnioittaa edes sen vertaa,että totuutta saisin kuulla.En tiedä miksi,mutta en vieläkään vaan OSAA ÄLYTÄ,että bälttämättä se mitä mulle puhutaan,ei ole totta.En osaa valmistautua siihen,että minulle valehdellaan,koska itselle se on niin vieras asia.Kyllä minäkin olen valehdellut tai puhunut ainakin pehmiteltyä totuutta,mutta kumminkin sisimmässäni aina olen uskonut muita,ellei nyt ihan läpinäkyvää skeidaa väännetty.
On itsellekin helpompaa toimia oikein ja rehellisesti,kuin käyttää energiaa keplotteluun.Elämä perustuu tiettyihin sääntöihin,ja usein mietinkin miten olenkin niin eri planeetalta kuin muut,sillä minulle kaikki se on ollut itsestään selvää,eikä sitä vastaan ole tarvinnut tapella...
Ehkä oma diagnoosini eri planeetasta onkin totta,onhan muutenkin "ristini" muistaa millaisessa paikassa ja millaisessa olomuodossa ja tunnemaailmassa olen elänyt "joskus". Siksikin tämä "maaelämä" on niin pirun raskasta ja maallinen kuljetusalukseni alkaa lahota alla...

Nyt minusta tuntuu,että alkaa olla aika sulkea tämä kappale.
Ensinnäkin akku loppuu läppäristä,kello alkaa olla 11,ja tunnin päästä pitää hakea ekaluokkalainen koulusta,ja sitä ennen olisi syytä itsekkin- pukeutua :D
Vaihteeksi siis "rento" aamupäivä,jos ei lasketa tämän huushollin sekaisuuden aiheuttamaa kestoahdistusta

VIIKONLOPPUI,just sulle

ps.SAA kommentoida


Iloni ja ylpeyteni kohde: iiiihana pöytä!!! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...