Eilen oli kuudennen lapseni syntymäpäivä. 11 vuotta sitten hän saapui sulostuttamaan maailmaani.
Eilen hän vietti kaverisynttäreitä melkein omatoimisesti. Ei tarvittu äitiä kuin ostamaan tarjottavat ja miestä virittämään telkkariin netti ja vuokraamaan sieltä leffa synttäriaktiviteetiksi. Herkut oli viety mukana leffaluolaan tuonne alakerran isoon tilaan, ja siellä sai komppania ihan rauhassa bilettää. Kaikilla näytti olevan kivaa, joten olin itsekin tosi tyytyväinen. Mummo ja pappakin kävivät synttäreillä, nooh, näkiväthän he sentään vilauksen sankaristakin :)
Joskus taannoin vitsailimme miehen kanssa, että eikö se nyt pitäisi kumminkin mennä niin, että
äiti saisi lahjat jokaisen lapsensa syntymä (eli synnyttämis) päivänä? Olisihan se nyt oikeus ja kohtuus, semmoisen duunin jälkeen. Tänä vuonna kävi sitten niin, että minä sain lahjan lapsen synttärinä. Olin valitellut että läppäri, jonka ostin vain 1.5v sitten, oli tehnyt jo tenän useampaan otteeseen, ja kun käytettävyys senkun hidastui ja hidastui, niin pyysin, voisinko minä saada synttäri ja joululahjoiksi (vaikka me emme edes usko joululahjomiseen) uuden koneen. Luvattiin tsekkailla tarjouksia. Eilen sitten minulle kannettiin paketti kotiin ja käskettiin avata.
Minulla ei ole ollut älyttömän pitkään aikaan pöytäkonetta. Tämä nykyinen on ns. All-in- One kone. Ihanan iso näyttö sen läppärin 15 tuuman jälkeen! Kyllä nyt näkyy. Työskentelyasento on paljon parempi, kun ei tarvi roikkua nenä kiinni näytössä nähdäkseen. Kyllähän läppäri pitää paikkansa matkatietokoneena varmasti hyvinkin, itsekin meinaan ottaa koneen mukaan kun lähden kuntoutusjaksolle lokakuun alussa. Mutta nyt tässä kotioloissa tämä on ihana. Työpöytä on ihanan seesteinen, ja vielä kun eilen ymmärsin tuoda eteisessä turhanpanttina roikkuneen ihanan Hemnes-sarjan kaapin tähän huoneeseen, ja sain näin ollen säilytystilaa näille työpöydän tavaroille, niin avot! Jess, kylä kelpaa!
Tänään onkin aika kiireinen aikataulu tässä iltapäivällä. Saa taas kaivaa takaraivostaan vanhan ajosuunnittelijan taidot, ja operoida minuuttiaikataululla niin, että kaikki tulevat haetuiksi ja viedyiksi sinne minne pitää. Aikahaarukka on noin 45 minuuttia :) Täyttä keskittymistä autolla kruisailuun paikasta toiseen, lasten keräilyä,jättöä,noutoa... mutta sitten on hyvä fiilis kun saakin kaiken tehtyä.
Lapsilla tosiaan kiva aktiviteetti Seikkailupuistossa tiedossa (toivotaan ettei sada!), ja sitten iltabussilla kohti Tamperetta viikonlopun viettoon. Uusi kokemus heille matkustaa niin myöhään, ja kun perille pääsevät, saavatkin melkein heti mennä nukkumaan. Normaalisti melkein olisivat jo nukkumassa silloin.
Eilen hän vietti kaverisynttäreitä melkein omatoimisesti. Ei tarvittu äitiä kuin ostamaan tarjottavat ja miestä virittämään telkkariin netti ja vuokraamaan sieltä leffa synttäriaktiviteetiksi. Herkut oli viety mukana leffaluolaan tuonne alakerran isoon tilaan, ja siellä sai komppania ihan rauhassa bilettää. Kaikilla näytti olevan kivaa, joten olin itsekin tosi tyytyväinen. Mummo ja pappakin kävivät synttäreillä, nooh, näkiväthän he sentään vilauksen sankaristakin :)
Joskus taannoin vitsailimme miehen kanssa, että eikö se nyt pitäisi kumminkin mennä niin, että
äiti saisi lahjat jokaisen lapsensa syntymä (eli synnyttämis) päivänä? Olisihan se nyt oikeus ja kohtuus, semmoisen duunin jälkeen. Tänä vuonna kävi sitten niin, että minä sain lahjan lapsen synttärinä. Olin valitellut että läppäri, jonka ostin vain 1.5v sitten, oli tehnyt jo tenän useampaan otteeseen, ja kun käytettävyys senkun hidastui ja hidastui, niin pyysin, voisinko minä saada synttäri ja joululahjoiksi (vaikka me emme edes usko joululahjomiseen) uuden koneen. Luvattiin tsekkailla tarjouksia. Eilen sitten minulle kannettiin paketti kotiin ja käskettiin avata.
Minulla ei ole ollut älyttömän pitkään aikaan pöytäkonetta. Tämä nykyinen on ns. All-in- One kone. Ihanan iso näyttö sen läppärin 15 tuuman jälkeen! Kyllä nyt näkyy. Työskentelyasento on paljon parempi, kun ei tarvi roikkua nenä kiinni näytössä nähdäkseen. Kyllähän läppäri pitää paikkansa matkatietokoneena varmasti hyvinkin, itsekin meinaan ottaa koneen mukaan kun lähden kuntoutusjaksolle lokakuun alussa. Mutta nyt tässä kotioloissa tämä on ihana. Työpöytä on ihanan seesteinen, ja vielä kun eilen ymmärsin tuoda eteisessä turhanpanttina roikkuneen ihanan Hemnes-sarjan kaapin tähän huoneeseen, ja sain näin ollen säilytystilaa näille työpöydän tavaroille, niin avot! Jess, kylä kelpaa!
Tänään onkin aika kiireinen aikataulu tässä iltapäivällä. Saa taas kaivaa takaraivostaan vanhan ajosuunnittelijan taidot, ja operoida minuuttiaikataululla niin, että kaikki tulevat haetuiksi ja viedyiksi sinne minne pitää. Aikahaarukka on noin 45 minuuttia :) Täyttä keskittymistä autolla kruisailuun paikasta toiseen, lasten keräilyä,jättöä,noutoa... mutta sitten on hyvä fiilis kun saakin kaiken tehtyä.
Lapsilla tosiaan kiva aktiviteetti Seikkailupuistossa tiedossa (toivotaan ettei sada!), ja sitten iltabussilla kohti Tamperetta viikonlopun viettoon. Uusi kokemus heille matkustaa niin myöhään, ja kun perille pääsevät, saavatkin melkein heti mennä nukkumaan. Normaalisti melkein olisivat jo nukkumassa silloin.
Mukavaa ja mahdollisimman rentouttavaa viikonloppua sinullekin!!
Saas nähdä mitä syyskelit iloksemme keksii viikonlopun ajalle :)
Kommentit
Lähetä kommentti