Onks kaikki sen arvoista?

Meinasimpa taas alkaa avautumaan
mutta onneksi tajusin,että turhaa touhua.

Tuli taas vaan yhtäkkiä mieleeni, kuinka tylsää on odottaa yhteydenottoa, jota ei koskaan tule. Puhutaan että nähdään, mutta totuus on se,että joillekin sitä aikaa vaan ei koskaan löydy.

Mutta sitten mä töllötin facen profiiliani, minua siinä kuvassa auringonkukan kanssa, ja ajattelin että mitä siitä sitten, eihän minusta tarvi sillä lailla tykätä, että ihan tavata haluisi. Että jospa sitten riittää tämä ystävyyden ja kaveruuden arvonalennus pelkäksi virtuaaliystävyydeksi, joka ei edes oleta live-elämän miittejä toimiakseen. Minulla on oikeasti yksinomaan virtuaaliystävä, jonka kanssa ystävyys pelittää, koska muuta ei ole koskaan ollutkaan.

Rankimmalle ottaa niiden ystävyyksien arvonalennukset, jotka joskus olivat niin eläviä ja antoisia, että en voinut kuvitella niiden ikinä hiipuvan. Oli varmaan naiivia olettaa niin. Näemmä oli.

No anelemaan en ala. Meinasin ensin kirjoittaa Faceen ,että "aikoja tarjolla"- varaa omasi nyt ettei tarvi sitten joskus itkeä, että olisipa tullut tavatuksi.
Tai lähinnä niin, että "Nyt jos koskaan on aikasi varata tapaamisaika, jos sitä olet jo vaikkapa vuoden suunnitellut" Ja jos et ole, niin unohda koko juttu :)

******************************************
Mulla on ollut tänään ja eilen hyvä fiilis,huvittanut puuhailla (ja jaksanut), ollut virkee ja iloinen mieli,ja kroppa jaksanut menot. Se varmaan taas tarkoittaa sitä että oon sairas :)

Menoja tosiaan ollut tänään monta, että ainekset uupumiseen olisi ollut ihan oikeat,mutta ei tässä sitä vielä yhdentoista maissa keikutaan...Itseasiassa tulin juuri tuolta meijän "kellarista" katsomasta Salkkareita. Siellä on nyt sellainen olkkari kakkonen opiskelemaan muuttaneen tyttären huoneessa. Sieltä löytyy kulmasohva,jolle annoin häädön täältä tuvan puolelta,ja siellä on nyt myös tv ja pelivehkeet-täysverinen pakopaikka jos haluis nauttia omasta rauhasta. Siellä on kyllä omanlaisensa kiva tunnelma,en ihmettele että tytär tykkäs siellä olla.

Tärkein meno oli perheneuvola,ja reissu sujui hienosti,pikkumies teki geomageilla keskittyneesti mutta jutteli samalla aikuisten kanssa hienosti. Uskomaton taidonnäyte. Sen jälkeen kävimme vielä Bodyshopissa ja Subwaylla,koska pikkumiehellä ei ollut tänään koulua. Reissu sujui tosiaan hyvin ja hyvillä mielin,ja juuri tällaiset asiat kasvattavat sitä hyvää oloa!!! Ja saavat energiseksi ja iloiseksi. Ja innostuneeksi,vallankin kun bongaa potentiaalisen talon ainakin mitä pohjapiirrokseen ja kuviin tulee,ja siitä sitten unelmoi ja hiukan intoilee. Yhtään pidemmälle ei voi kertoa ettei taas kohta ole sairas.

Se on kyllä jännä homma mitenkä nuo erilaiset tahot sinua arvioi. Kanta.fi on mielenkiintoista luettavaa! Olen yrittänyt analysoida itseäni senkin perusteella, miten he kommentoivat teksteissä käyntejä. Perjantaina on viimeinen käynti hoitavalla taholla,jos minulla on edelleen yhtä hyvä vire päällä kuin viime pe,ja silloin olin vasta piristymäänpäin. Eli onko tämä sitä,että piristyn normaalitasolle välillä ja lopun ajan olen masentunut,vai onko tämä jotain "yli", mutta ihan perseestä suoraansanoen,että olisi aina sairas jos on iloinen ja jaksava. Sellainen minä olen ollut elämäni, kunnes en sitten enää koko ajan jaksanutkaan olla.

Nyt on mentävä nukkumaan, seuraavat 3ov olenkin Kiipulassa ottamassa selvää mikä minusta tulisi isona 

Ps. Instassa tältäkin päivää reissu-ja kotikuvia