Siirry pääsisältöön

Kolmen päivän paketti



Se olis nyt lusittu.
Ammatillinen kuntoutusselvitys.
Semmoisen myllyn vaiheen osan yksi olen nyt läpäissyt, nämä ekat kolme päivää.

Olen ihan uupunut.

Kolme päivää puhua yksinomaan itsestä. Uuvuttavaa. Eikä siinä mitään, jos oisit sen kertonut kerran, mutta ei, jutellaanahan toki ne samat jutut jokaiselle työntekijälle. Miksei ne voi vaan kierrättää ne muistiinpanot, tai lukea jokainen ne hemmetin esitietokaavakkeet, jotka täytettiin jo ennen sinne menoa??? Tuon 3pv oisi voinut typistää aivan kepeesti yhteen päivään.

Taidan olla kiittämätön paska, kun nyt arvostelen tätä, olenhan päässyt varmaankin hyvin haluttuun kelan tukemaan selvitykseen, mutta onko siellä pakko kaikki tapahtua
a) toistaen toistaen toistaen
b) etanan hitaudella

Mitään sen suurempaa konkreettista selvyyttä ei mihinkään asiaan tullut, muutoin kuin se, että työmarkkinatuki on isompi kuin kuntoutustuki.

Että väsyttää!!!!

Eilen illalla särki rintakehää jo lupaavasti ja illalla sain kunnon sydäntä nostavat biitit sitten tuntea.
Tänä aamuna uudelleen. Otin Propralin kun piti lähteä.

Nyt huippaa ja edelleen rintakehää painaa.
Tän iltainen vanhempainilta saa nyt jäädä.

Kiitti ja kuitti, toipumis pyynnöin kukitan tämän kirjoituksen lopun, kiitos :)


Kuvahaun tulos haulle kukka toipumiseen

ps. Parasta anti oli ilmaset lounaat ja aikuinen juttuseura.
Joo, oon mä kiittämätön kakkiainen :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...