Se olis nyt lusittu.
Ammatillinen kuntoutusselvitys.
Semmoisen myllyn vaiheen osan yksi olen nyt läpäissyt, nämä ekat kolme päivää.
Olen ihan uupunut.
Kolme päivää puhua yksinomaan itsestä. Uuvuttavaa. Eikä siinä mitään, jos oisit sen kertonut kerran, mutta ei, jutellaanahan toki ne samat jutut jokaiselle työntekijälle. Miksei ne voi vaan kierrättää ne muistiinpanot, tai lukea jokainen ne hemmetin esitietokaavakkeet, jotka täytettiin jo ennen sinne menoa??? Tuon 3pv oisi voinut typistää aivan kepeesti yhteen päivään.
Taidan olla kiittämätön paska, kun nyt arvostelen tätä, olenhan päässyt varmaankin hyvin haluttuun kelan tukemaan selvitykseen, mutta onko siellä pakko kaikki tapahtua
a) toistaen toistaen toistaen
b) etanan hitaudella
Mitään sen suurempaa konkreettista selvyyttä ei mihinkään asiaan tullut, muutoin kuin se, että työmarkkinatuki on isompi kuin kuntoutustuki.
Että väsyttää!!!!
Eilen illalla särki rintakehää jo lupaavasti ja illalla sain kunnon sydäntä nostavat biitit sitten tuntea.
Tänä aamuna uudelleen. Otin Propralin kun piti lähteä.
Nyt huippaa ja edelleen rintakehää painaa.
Tän iltainen vanhempainilta saa nyt jäädä.
Kiitti ja kuitti, toipumis pyynnöin kukitan tämän kirjoituksen lopun, kiitos :)
ps. Parasta anti oli ilmaset lounaat ja aikuinen juttuseura.
Joo, oon mä kiittämätön kakkiainen :D
Kommentit
Lähetä kommentti