Voi miten voikaan olla erilainen fiilis kuin eilen!
Se on varmaan tämä minun ailahteleva mieli, joka saadessaan polttoaineeksi iloisia ja hyvin menneitä juttuja, ilostuu ja piristyy sille tasolle, missä sen sietäisi ihan normaalitilassa ollakin.
Eilen jos oli taas pohjanoteeraukset yhden lapsen kanssa toimimisessa, niin tämä päivä alkoi paremmin.
...vaikka ihan herätessä ei itsestä sille tuntunutkaan ;)
Nukuin taas levottomasti, nyt näin paljon unia jotka olivat omituisia sekoiluja, ja hämmensivät ajatuksia kyllä huolella. Samaan aikaan tietenkin unenlaatu kärsii näistä vilkkaista unista, jotka olivat kumminkin ihan positiivisia, ei siis mitään painajaistyyppistä möttöä.
Pikku pojat ovat kyllä ottaneet tänään yhteen jo monta kertaa, ja niitä on jouduttu selvitellä. Ihmeen hyvin kuitenkin saatu nämä kärhämät nyt selvitettyä, vaikka sanktioilta ei olla vältytty. Vähän jokaista muksua on joutunut ojennella tänään, mutta se kai on sitä kuuluisaa kasvatustyötä, vai onkohan se kumminkin sitä lapsen rääkkäämistä, joksika nämä sitä kutsuu. No en tiedä, mutta haluan ajatella, että pitämällä rajat ja nuhtelemalla huonosta käytöksestä, vahvistaisin heidän hatarissa muisteissaan kelluvia muistijälkiä siitä, miten olen opettanut ja ohjannut, ja mitkä olikaan ne kodin säännöt ja rajat tekemisissä.
Lounaaksi meillä oli superherkullista itse savustettua lohta, ja lisukkeena ohraa, jonka mies oli kuin ihmeenkaupalla saanut tuunattua syötäväksi. Minä kun tein sen ihan pelkällään, se oli karmea kokemus, joten ehdin tehdä sen virheen itse, että ääneen vinguin että ääh yök hyi, ei sitä. Mutta se oli tosiaan syötäväksi tuunattu, joten kaikki mukisematta söivät, ja kehuja sateli kyllä lohesta.
Vaihdoin paikkaa ruokapöydässä, istun nyt kahden lapsen välissä, koska minun vieruspaikka on niin kysytty. Toisella puolella istuu tämä meidän Vauhti-Herra, ja totesinkin, että paikkavalinta on kyllä hyvä, se tukee tämän muksun ruokailun rauhoittumista ja pystyn helposti ja huomaamattomasti ohjata häntä ruokailun suhteen, jos ja kun siinä yleensä ilmenee jotain probleemaa. Olin tosi tyytyväinen meidän ruokailuun. Meillä oli jopa kynttilä palamassa ruokapöydässä :)
Ruokailun jälkeen jatkui taas perinteiset SunnuntaiSutinat. Joskus muinoin kun meillä oli remppajuttuja työn alla, sunnuntai oli oikein mainio päivä paiskia niitä hommia. Meidän tavaramerkki onkin tämä sunnuntaityöskentely, niimpä tänäänkin, kun asian nimi oli pesutornin takusen siivoaminen (joka muuten on aika iso urakka, koska kuivuri pitää ensin nostaa päältä pois ja pesukone painaa miljoona kiloa, ja suihkuletku ei yllä sinne saakka) mutta joka sitten laajeni siihen, "koska siitä se idea vaan lähti lentoon..", että mies duunaa jotain sähköjohtohommia, jotta kuivausrumpu saadaan toiseen paikkaan. Ja siitä toisesta paikasta piti heivata hylly pois, joka on nyt eteisessä, ja koska se käy minun silmääni siinä, sille on löydettävä joku muu paikka taikka myytävä. Luulen että kallistun jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Niin että, siitäpä se idea sitten lähti, ja heh heh. Mutta tällaisesta se minun mieleni ilostuu ihan hirveästi, että saadaan tehtyä asioita ikäänkuin eteenpäin, vaikkei tämä nyt vallan suunniteltu juttu ollut, mutta vaihtelua ainakin, ja idea siitä, että näin voisi olla kivempi. Kylppäriin tuli muuten huikeasti enemmän valoa, kun pesutorni hajotettiin, sillä se oli kylppärin ikkunan edessä!
Kissat ovat järjestäneet meille hupia tänään, räyhäämällä pihallemme eksyneen irtokissan kanssa. Toinen kissoistamme pääsi isti sitä jahtaamaan lähtiessä, mutta saatiin takaisin sisään kyllä.
Kohta on minun aika taas luopua ihanasta opiskelevasta lapsestani, kun hän palaa opiskelukaupunkiinsa. Menen kyllä itse viikon päästä sinne tapaamaan heitä, ja viemään toimivan pesukoneen mukanani. Toivottavasti tapaan kaikki kolme muruani sillä reissulla.
Aika mukava sunnuntai siis.
Se on varmaan tämä minun ailahteleva mieli, joka saadessaan polttoaineeksi iloisia ja hyvin menneitä juttuja, ilostuu ja piristyy sille tasolle, missä sen sietäisi ihan normaalitilassa ollakin.
Eilen jos oli taas pohjanoteeraukset yhden lapsen kanssa toimimisessa, niin tämä päivä alkoi paremmin.
...vaikka ihan herätessä ei itsestä sille tuntunutkaan ;)
Nukuin taas levottomasti, nyt näin paljon unia jotka olivat omituisia sekoiluja, ja hämmensivät ajatuksia kyllä huolella. Samaan aikaan tietenkin unenlaatu kärsii näistä vilkkaista unista, jotka olivat kumminkin ihan positiivisia, ei siis mitään painajaistyyppistä möttöä.
Pikku pojat ovat kyllä ottaneet tänään yhteen jo monta kertaa, ja niitä on jouduttu selvitellä. Ihmeen hyvin kuitenkin saatu nämä kärhämät nyt selvitettyä, vaikka sanktioilta ei olla vältytty. Vähän jokaista muksua on joutunut ojennella tänään, mutta se kai on sitä kuuluisaa kasvatustyötä, vai onkohan se kumminkin sitä lapsen rääkkäämistä, joksika nämä sitä kutsuu. No en tiedä, mutta haluan ajatella, että pitämällä rajat ja nuhtelemalla huonosta käytöksestä, vahvistaisin heidän hatarissa muisteissaan kelluvia muistijälkiä siitä, miten olen opettanut ja ohjannut, ja mitkä olikaan ne kodin säännöt ja rajat tekemisissä.
Lounaaksi meillä oli superherkullista itse savustettua lohta, ja lisukkeena ohraa, jonka mies oli kuin ihmeenkaupalla saanut tuunattua syötäväksi. Minä kun tein sen ihan pelkällään, se oli karmea kokemus, joten ehdin tehdä sen virheen itse, että ääneen vinguin että ääh yök hyi, ei sitä. Mutta se oli tosiaan syötäväksi tuunattu, joten kaikki mukisematta söivät, ja kehuja sateli kyllä lohesta.
Vaihdoin paikkaa ruokapöydässä, istun nyt kahden lapsen välissä, koska minun vieruspaikka on niin kysytty. Toisella puolella istuu tämä meidän Vauhti-Herra, ja totesinkin, että paikkavalinta on kyllä hyvä, se tukee tämän muksun ruokailun rauhoittumista ja pystyn helposti ja huomaamattomasti ohjata häntä ruokailun suhteen, jos ja kun siinä yleensä ilmenee jotain probleemaa. Olin tosi tyytyväinen meidän ruokailuun. Meillä oli jopa kynttilä palamassa ruokapöydässä :)
Ruokailun jälkeen jatkui taas perinteiset SunnuntaiSutinat. Joskus muinoin kun meillä oli remppajuttuja työn alla, sunnuntai oli oikein mainio päivä paiskia niitä hommia. Meidän tavaramerkki onkin tämä sunnuntaityöskentely, niimpä tänäänkin, kun asian nimi oli pesutornin takusen siivoaminen (joka muuten on aika iso urakka, koska kuivuri pitää ensin nostaa päältä pois ja pesukone painaa miljoona kiloa, ja suihkuletku ei yllä sinne saakka) mutta joka sitten laajeni siihen, "koska siitä se idea vaan lähti lentoon..", että mies duunaa jotain sähköjohtohommia, jotta kuivausrumpu saadaan toiseen paikkaan. Ja siitä toisesta paikasta piti heivata hylly pois, joka on nyt eteisessä, ja koska se käy minun silmääni siinä, sille on löydettävä joku muu paikka taikka myytävä. Luulen että kallistun jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Niin että, siitäpä se idea sitten lähti, ja heh heh. Mutta tällaisesta se minun mieleni ilostuu ihan hirveästi, että saadaan tehtyä asioita ikäänkuin eteenpäin, vaikkei tämä nyt vallan suunniteltu juttu ollut, mutta vaihtelua ainakin, ja idea siitä, että näin voisi olla kivempi. Kylppäriin tuli muuten huikeasti enemmän valoa, kun pesutorni hajotettiin, sillä se oli kylppärin ikkunan edessä!
Kissat ovat järjestäneet meille hupia tänään, räyhäämällä pihallemme eksyneen irtokissan kanssa. Toinen kissoistamme pääsi isti sitä jahtaamaan lähtiessä, mutta saatiin takaisin sisään kyllä.
Kohta on minun aika taas luopua ihanasta opiskelevasta lapsestani, kun hän palaa opiskelukaupunkiinsa. Menen kyllä itse viikon päästä sinne tapaamaan heitä, ja viemään toimivan pesukoneen mukanani. Toivottavasti tapaan kaikki kolme muruani sillä reissulla.
Aika mukava sunnuntai siis.
Aurinkokin paistaa!!
Ja meidän pihan auringonkukat kukkii :)
Kommentit
Lähetä kommentti