Pääparka aivan loppuun ajettu.
Ei ole minun vahvuuteni miettiä plussia ja miinuksia.
Millä lailla arvotat mikä on plussaa mikä miinusta, kun sama asia voi olla erilailla katsottuna kumpaakin. Mutta tulihan tämäkin seikka nyt taas kertaalleen revittyä pään sisällä selvyyteen.
Viime viikolla minulle tuli vuokraisännältämme sähköpostia, että vuokra ja vesimaksut nousevat "asunto-osakeyhtiön nousseiden kulujen takia" (ÄLÄ NYT, nouseeko taloyhtiössä kulut, jos ennen 3 asunnon yhtiössä asuttuja on ollut 2 asuntoa, ja nyt vuoden ajan kolmaskin asunto asuttu, ja jopa miehitetty 7 hengen voimin...) Jokatapauksessa minä niin mieleni siitä pahoihin. Onhan meillä ollut puhetta edullisemmasta asunnosta aiemminkin, mutta tästä alkoi sellainen hassu tapahtumien ketju....
Silloin 29.8 olin saunassa, tulossa pois saunasta ja kuivattelin siinä välitilassa.Pohdin siinä katsellen uima-altaalle, että kyllä mä voin luopua tuosta altaasta, minulle riittää että on sauna ja että pääsee vaikka saunan jälkeen terassille istuksimaan ja siemailemaan vaikka siideriä kauniista lasista ja ihanassa leppoisassa kesäillan lämmössä. Minulle poksahti päähän sanat "ihan kohta tämä talo jää meille liian kalliiksi", juuri siten, miten minulle nyt poksahtelee näitä juttuja. Tulin sitten tuvan puolelle siitä, ja kun keittiöön saakka pääsin, niin mies sanoi että vuokraisännältä tuli sähköpostia. Siellä se korotusilmoitus sitten oli, ja juuri hetki sitten päässäni soineet sanat muuttuivat ihan konkreettisiksi.
Noin pari viikkoa sitten ajelin tuota tuttua reittiä kaupunkiinpäin, ja yhden rivarin pihassa oli poliisiautoja. Menin siitä ohi ja ajattelin, että tuolta vapautuu meille kohta asunto. Olin siis laittanut asohakemuksen siihen, koska se on ainoa tällä alueella oleva rivitalo, joka olisi tarpeeksi iso meille. Meni siis noin 2vko,ja meille tarjottiin sitä asuntoa. Ajelin silloin juuri kotiinpäin, ja näin vain puhelimesta, joka on autoa ajaessani telineessä "navigaattori- paikalla", että siinä luki "Asuntotarjous K.... " eli osoitteen eka kirjain. Tiesin! Olin ihan kiihtyneessä tilassa ja laitoin ääniviestiä miehelle että nyt sitä tarjottiin,apuaaaaaa....
Sain järkättyä näytön samalle päivälle, koska ajattelin,että meillä olisi kiire irtisanoa nykyinen, mikäli haluamme sen. Kävimme katsomassa. Asunto oli ihan ok, mutta kuitenkin moni juttu potki siinä vastaan. Parin päivän pohdiskelujen jälkeen saimme todettua että emme huoli sitä. Todettiin, että tämän nykyisen kodin jälkeen, seuraavalla asunnolla on isot paineet miellyttää meitä. Nyt olemme saaneet nauttia tilasta ja väljyydestä, aiemmat asunnot ovat olleet huomattavasti pienempiä, monia kymmeniä neliöitä pienempiä.
Toissapäivänä meille tarjottiin YH-Kotien asoasuntoa Tampereelta, johon laitoin sunnuntaina hetken mielijohteesta hakemuksen, kun huomasin siellä olevan ison talon tarjolla, paikasta jota olin kuolaillut jo silloin, kun Tampereella asuimme. Tiistaina siitä tuli sähköposti, jossa tarjous oli. Olin jälleen ihan shokissa, että ei voi olla totta, nytkö saan ekan asuntotarjouksen Tampereelta, vaikka etsimme asoasuntoa silloin, kun asuimme vielä Treella. Tämä asunto on niin ikään yhdessä tasossa, iso asunto. Siinä olisi potentiaalia, niin ympäristön kuin kaiken tarvittavan suhteen.
Ainoa vain, että joutuisimme aloittaa taas kaiken alusta!!!!
Alun innostuksen jälkeen olen aika varma, että kallistun hylkäämään senkin.
Vaikka asumiskustannukset putoisivat reippaasti.
Vaikka alakoulu olisi kivenheiton päässä ja yläkoululainen pääsisi vanhojen kavereiden luokse yläkouluun.
Vaikka isällä vierailut olisi helpompia ja halvempia.
Vaikka Tampereella asuessa olisi helppo tukea itsenäisesti asuvia isoja lapsia.
Vaikka muurahaispeppu pääsisi kummilleen sieltä helpommin.
....
Emme me kyllä enää taideta Tampereelle takaisin lähteä, täällä puolet pienemmässä cityssä on kaikki kunnossa.
Lapsilla koulunkäynti ja kaveripiiri vakiintunut.
Ammatilliset tukiverkostot alkaa olemaan kunnossa
Sosiaalinen ystäväverkosto minulla, vaikka ne vanhat kaverit keitä täällä onkin, eivät olekaan tuoneet minulle sitä yhteydenpitoa, mitä kuvittelin,mutta onneksi olen saanut uusia ihania aktiivisia ystäviä, joiden kanssa tapaamiset onnistuvat luontevasti ja molemminpuolisen halun turvin jouhevasti. Ja tavannut paljon kivoja mukavia ihmisiä ryhmissä, joissa pyörinyt.
Ai että nautin, kun voi tutustua ihmisiin, pitää yhteyttä ilman, että ensi sanat ovat " en ole ehtinyt pitää yhteyttä siksi ja siksi" . Minulle se kertoo yksinkertaisesti halusta joko olla yhteydessä taikka ei olla yhteydessä. Aikaa löytyy jollekin henkilölle KYLLÄ TAATUSTI, jos vaan niin haluaa.
Vanha saksanopettajani Kymenkartanon lukiosta, rauha hänen sielulleen, niin opettajan kuin nyt jo puretun koulunkin, sanoi minulle aina, kun pullikoin saksantunnilla vastaan etten osaa mitään enkä opi mitään. Hän sanoi jotenkin näin:
Tämä raivostutti minua aina silloin tunnilla, mutta sittemmin siitä on tullut -se ainoa saksankielinen lause jonka opin- , mutta myös hiton hyvä ohjenuora elämään. Siis suuret kiitokset opettajani R.I. sinne pilven reunalle. Vaikka saksankielestä ei tullutkaan minulle uutta kieltä, niin opin minä kumminkin tunneillasi jotain :)
Tänään ja juuri tällä hetkellä olen siis tasapainossa itseni kanssa!
Päätös luopua muuttoajatuksista syntyi eilen illalla, sen jälkeen kun lapset olivat tulleet kotiin ensimäiseltä tukiperhe- illalta, ja he olivat niin onnellisia ja iloisia siitä. Kun olimme tehneet iltatoimet ja minulle tuli taas nokankoputtamista pienen muurahaispepun kanssa. Kun istuin keittiönpöydän ääressä selaamassa Uusi Lahti- lehteä näkemättä mitään kyynelten takaa... Silloin viisas mieheni sanoi sen ääneen, että nyt lopetetaan. Katsotaan kesällä uudelleen. Annetaan nyt ajan kulua, ja nautitaan näistä saavutetuista asioista. Ei me varmaan vararikkoon mennä vuokrankorotuksen takia.
Tänään on hyvä päivä.
Eilen puhdistuin ja pystyin laskemaan paineet pois päältäni.
Tänään söin aamupalaksi eiliseltä jääneen puolikkaan kebabin, olen juonut kahvia jo kolme kuppia kirjoitellessani, olen käynyt heti aamulla kaupassa lapsen kanssa ostoksilla hakemassa tarjottavia, koska tänään on hänellä kaverisynttärit.
Ei ole minun vahvuuteni miettiä plussia ja miinuksia.
Millä lailla arvotat mikä on plussaa mikä miinusta, kun sama asia voi olla erilailla katsottuna kumpaakin. Mutta tulihan tämäkin seikka nyt taas kertaalleen revittyä pään sisällä selvyyteen.
Viime viikolla minulle tuli vuokraisännältämme sähköpostia, että vuokra ja vesimaksut nousevat "asunto-osakeyhtiön nousseiden kulujen takia" (ÄLÄ NYT, nouseeko taloyhtiössä kulut, jos ennen 3 asunnon yhtiössä asuttuja on ollut 2 asuntoa, ja nyt vuoden ajan kolmaskin asunto asuttu, ja jopa miehitetty 7 hengen voimin...) Jokatapauksessa minä niin mieleni siitä pahoihin. Onhan meillä ollut puhetta edullisemmasta asunnosta aiemminkin, mutta tästä alkoi sellainen hassu tapahtumien ketju....
Silloin 29.8 olin saunassa, tulossa pois saunasta ja kuivattelin siinä välitilassa.Pohdin siinä katsellen uima-altaalle, että kyllä mä voin luopua tuosta altaasta, minulle riittää että on sauna ja että pääsee vaikka saunan jälkeen terassille istuksimaan ja siemailemaan vaikka siideriä kauniista lasista ja ihanassa leppoisassa kesäillan lämmössä. Minulle poksahti päähän sanat "ihan kohta tämä talo jää meille liian kalliiksi", juuri siten, miten minulle nyt poksahtelee näitä juttuja. Tulin sitten tuvan puolelle siitä, ja kun keittiöön saakka pääsin, niin mies sanoi että vuokraisännältä tuli sähköpostia. Siellä se korotusilmoitus sitten oli, ja juuri hetki sitten päässäni soineet sanat muuttuivat ihan konkreettisiksi.
Noin pari viikkoa sitten ajelin tuota tuttua reittiä kaupunkiinpäin, ja yhden rivarin pihassa oli poliisiautoja. Menin siitä ohi ja ajattelin, että tuolta vapautuu meille kohta asunto. Olin siis laittanut asohakemuksen siihen, koska se on ainoa tällä alueella oleva rivitalo, joka olisi tarpeeksi iso meille. Meni siis noin 2vko,ja meille tarjottiin sitä asuntoa. Ajelin silloin juuri kotiinpäin, ja näin vain puhelimesta, joka on autoa ajaessani telineessä "navigaattori- paikalla", että siinä luki "Asuntotarjous K.... " eli osoitteen eka kirjain. Tiesin! Olin ihan kiihtyneessä tilassa ja laitoin ääniviestiä miehelle että nyt sitä tarjottiin,apuaaaaaa....
Sain järkättyä näytön samalle päivälle, koska ajattelin,että meillä olisi kiire irtisanoa nykyinen, mikäli haluamme sen. Kävimme katsomassa. Asunto oli ihan ok, mutta kuitenkin moni juttu potki siinä vastaan. Parin päivän pohdiskelujen jälkeen saimme todettua että emme huoli sitä. Todettiin, että tämän nykyisen kodin jälkeen, seuraavalla asunnolla on isot paineet miellyttää meitä. Nyt olemme saaneet nauttia tilasta ja väljyydestä, aiemmat asunnot ovat olleet huomattavasti pienempiä, monia kymmeniä neliöitä pienempiä.
Toissapäivänä meille tarjottiin YH-Kotien asoasuntoa Tampereelta, johon laitoin sunnuntaina hetken mielijohteesta hakemuksen, kun huomasin siellä olevan ison talon tarjolla, paikasta jota olin kuolaillut jo silloin, kun Tampereella asuimme. Tiistaina siitä tuli sähköposti, jossa tarjous oli. Olin jälleen ihan shokissa, että ei voi olla totta, nytkö saan ekan asuntotarjouksen Tampereelta, vaikka etsimme asoasuntoa silloin, kun asuimme vielä Treella. Tämä asunto on niin ikään yhdessä tasossa, iso asunto. Siinä olisi potentiaalia, niin ympäristön kuin kaiken tarvittavan suhteen.
Ainoa vain, että joutuisimme aloittaa taas kaiken alusta!!!!
Alun innostuksen jälkeen olen aika varma, että kallistun hylkäämään senkin.
Vaikka asumiskustannukset putoisivat reippaasti.
Vaikka alakoulu olisi kivenheiton päässä ja yläkoululainen pääsisi vanhojen kavereiden luokse yläkouluun.
Vaikka isällä vierailut olisi helpompia ja halvempia.
Vaikka Tampereella asuessa olisi helppo tukea itsenäisesti asuvia isoja lapsia.
Vaikka muurahaispeppu pääsisi kummilleen sieltä helpommin.
....
Emme me kyllä enää taideta Tampereelle takaisin lähteä, täällä puolet pienemmässä cityssä on kaikki kunnossa.
Lapsilla koulunkäynti ja kaveripiiri vakiintunut.
Ammatilliset tukiverkostot alkaa olemaan kunnossa
Sosiaalinen ystäväverkosto minulla, vaikka ne vanhat kaverit keitä täällä onkin, eivät olekaan tuoneet minulle sitä yhteydenpitoa, mitä kuvittelin,mutta onneksi olen saanut uusia ihania aktiivisia ystäviä, joiden kanssa tapaamiset onnistuvat luontevasti ja molemminpuolisen halun turvin jouhevasti. Ja tavannut paljon kivoja mukavia ihmisiä ryhmissä, joissa pyörinyt.
Ai että nautin, kun voi tutustua ihmisiin, pitää yhteyttä ilman, että ensi sanat ovat " en ole ehtinyt pitää yhteyttä siksi ja siksi" . Minulle se kertoo yksinkertaisesti halusta joko olla yhteydessä taikka ei olla yhteydessä. Aikaa löytyy jollekin henkilölle KYLLÄ TAATUSTI, jos vaan niin haluaa.
Vanha saksanopettajani Kymenkartanon lukiosta, rauha hänen sielulleen, niin opettajan kuin nyt jo puretun koulunkin, sanoi minulle aina, kun pullikoin saksantunnilla vastaan etten osaa mitään enkä opi mitään. Hän sanoi jotenkin näin:
"mann kann was mann will"
-Voi jos tahtoo.
Tänään ja juuri tällä hetkellä olen siis tasapainossa itseni kanssa!
Päätös luopua muuttoajatuksista syntyi eilen illalla, sen jälkeen kun lapset olivat tulleet kotiin ensimäiseltä tukiperhe- illalta, ja he olivat niin onnellisia ja iloisia siitä. Kun olimme tehneet iltatoimet ja minulle tuli taas nokankoputtamista pienen muurahaispepun kanssa. Kun istuin keittiönpöydän ääressä selaamassa Uusi Lahti- lehteä näkemättä mitään kyynelten takaa... Silloin viisas mieheni sanoi sen ääneen, että nyt lopetetaan. Katsotaan kesällä uudelleen. Annetaan nyt ajan kulua, ja nautitaan näistä saavutetuista asioista. Ei me varmaan vararikkoon mennä vuokrankorotuksen takia.
Tänään on hyvä päivä.
Eilen puhdistuin ja pystyin laskemaan paineet pois päältäni.
Tänään söin aamupalaksi eiliseltä jääneen puolikkaan kebabin, olen juonut kahvia jo kolme kuppia kirjoitellessani, olen käynyt heti aamulla kaupassa lapsen kanssa ostoksilla hakemassa tarjottavia, koska tänään on hänellä kaverisynttärit.
Kotona on sotkuista, mutta minä en ota siitä stressiä. Mahdumme olemaan tässä kyllä, ja lapset tuskin edes huomaavat sellaista sotkuisuutta, johon aikuisen silmät kiinnityvät. Toisaalta olen opetellut myös ajattelemaan, että jokainen elää omannäköistä elämäänsä. Saan vain hetkittäin meidän elämän ja kodin näyttämään Kodin Kuvalehden - kodilta, mutta otan niistä hetkistä täyden ilon irti.
Seuraavasta hetkestä ei kukaan tiedä.
Kommentit
Lähetä kommentti