Niin se vaan tänäkin aamuna kello herätti. Miehen kello perkele!! Ja se ei viihtiny edes nousta, torkutti. Ja kohta uuellee soi. No voi miettiä olenko minä nukkunut sen koommin, kun klo 6 alkoi tämä pimputusrumba,ja oma kello oisi kiekunut vasta seiskalta. Kyllä ois mieli tehnyt räyhätä että jossei perkele tahti muutu ni muuttuu sun nukkumapaikka. Eihän tuo myöhäistä ole vieläkää rähistä ;)
Aamu kumminkin sujui oikeesti hienosti, siitä huolimatta että mies oli kadottanut kaikki päikkyläisen housut viikon aikana, ainuitakaan ei kaapissa ollut. Isoveljeltä lainattiin sitten. Päiväkodissa oli kahdet...
Somacillahan se aamu alkoi, ja loput aamulääkkeet samalla lasillisella perään. Päikkyläinen on niin ihanan reipas ja osaava, napakka hommissaan, että on niin hienoa kyllä aamulla katsoa kun ne toiminnat sujuu hienosti. Hän pukee itse, tarvittaessa valitseekin vaatteet itse mutta tänään minä heittelin hänelle vaatteet jotka pukee. Hän pesee hampaansa itse -näin olemme nyt päätyneet tekemään aamuisin, että pesee itse, illalla sitten aikuinen- ottaa sitten hengityslääkkeensä, jota on käyttänytkin jo 4,5v eli tuttua on. Ja kun on aika lähteä, ulkovaattet sujahtaa päälle alta aikayksikön. Todella nautin tällaisesta lapsukaisesta, joka on noin helposti puheohjattava.
Hassua kyllä, muurahaispepulla on aamulla myös yllättävän hyvät rutiinit. Aamut siis sujuu hyvin,vaikkakin häntä pitää kuitenkin ohjata hyvin paljon, koska unohtuu sitten taas muille puuhille. Vaara on ohi siinä vaiheessa kun hänet on saanut pukemaan ja syömään. Hampaiden pesu ei onnistu keneltäkään muulta sisarukselta aamuisin, kuin päikkyläiseltä, mikä on minusta aivan hiton säälittävää!
Sitten reippasti päikkyyn, kaikki sujuu kuin rasvattuna; muksu toimii,kaikki rutiinit on hänelle tuttuja, ne onnistuisi vaikka unissa. Hän jää iloisena päikkyyn aamupalalle, ja itse pääsee poistumaan hyvällä mielellä kotiinpäin. Kotimatkalla alkaa hieman hiertää, kun mietin että voi hitto, eihän siellä ole mitään aamupalaakaan. Haikeudella mietin viime viikon aamupaloja, vaikka tosiaan siis söin puuroa koko viikon,ja muuta sitten tilkkeeksi siihen. Niimpä päätin nytkin tehdä puuron itselle aamiaiseksi. Kotona jääkaappi on surullista katsottavaa, mutta siihen tässä kai pitää taas tottua, ei olla täyshoidossa.
Kotikin on vähän surullista katsottavaa. Samat vaatekasat ja rojut lojuu täällä levällään, kuin ennen mun kuntoutukseen lähtöä. Minusta tuntuu että nyt olen sen verran vahvoilla, että annan olla. Teen just sen mitä teen, en tee muiden osuuksia, en niistä ole kiitosta tähänkään saakka saanut, niin en kaipaa kiitoksia nytkään. Jokainen hoitakoon omansa, mutta vastaavat itse syyn ja seurauksen suhteesta, kun sen vaadin lopulta tekemään. Varmaan on sormi suussa pian. Nuoremmalle tyttärelle annoin torstaihin saakka aikaa siivota huoneensa, sen jälkeen lähtee puhelin. Tämänkin tempun kehtaan tehdä ihan vain sen ansiosta, että ystävänikin teki niin. Eikä se olekaan lapsen rääkkäämistä, vaan lapsi itse valitsee siivoaako huoneensa vai lähteekö puhelin. Kuinka vapauttavaa!! Mun pitää keksiä lisää tällaisia vaihtoehtopareja useampiin juttuihin, ne vaikuttaa tehokkaille tavoille opettaa lasta syyn ja seurauksen suhteesta.
Tästä se taas lähtee siis,arkinen aherrus. Parin tunnin päästä alkaa tämän päivän menot,ja siitäpä sitten päästäänkin jouhevasti arjen sivuun kiinni. Mielenkiinnolla saa nyt sitten tsekkailla, millaiseksi muodostuu minun jaksaminen. Pyrin kyllä tietoisiin muutoksiin, ja jos ei muu auta niin päätän olla ellun kanana, ja muut hoitakoon hommat. Lääkäriaika on nyt kumminkin tilattu tämän Holterin suhteen, joten siitäkin propsit miulle! Pitää sitten samalle keikalle tehdä se kuuluisa Muistilista, jotta muistaa valittaa kaikki vaivat samalla kertaa :D - ja niitähä piisaa.
Nyt kahveelle kaverille ennen päivän juoksujen alkua!
Aamu kumminkin sujui oikeesti hienosti, siitä huolimatta että mies oli kadottanut kaikki päikkyläisen housut viikon aikana, ainuitakaan ei kaapissa ollut. Isoveljeltä lainattiin sitten. Päiväkodissa oli kahdet...
Somacillahan se aamu alkoi, ja loput aamulääkkeet samalla lasillisella perään. Päikkyläinen on niin ihanan reipas ja osaava, napakka hommissaan, että on niin hienoa kyllä aamulla katsoa kun ne toiminnat sujuu hienosti. Hän pukee itse, tarvittaessa valitseekin vaatteet itse mutta tänään minä heittelin hänelle vaatteet jotka pukee. Hän pesee hampaansa itse -näin olemme nyt päätyneet tekemään aamuisin, että pesee itse, illalla sitten aikuinen- ottaa sitten hengityslääkkeensä, jota on käyttänytkin jo 4,5v eli tuttua on. Ja kun on aika lähteä, ulkovaattet sujahtaa päälle alta aikayksikön. Todella nautin tällaisesta lapsukaisesta, joka on noin helposti puheohjattava.
Hassua kyllä, muurahaispepulla on aamulla myös yllättävän hyvät rutiinit. Aamut siis sujuu hyvin,vaikkakin häntä pitää kuitenkin ohjata hyvin paljon, koska unohtuu sitten taas muille puuhille. Vaara on ohi siinä vaiheessa kun hänet on saanut pukemaan ja syömään. Hampaiden pesu ei onnistu keneltäkään muulta sisarukselta aamuisin, kuin päikkyläiseltä, mikä on minusta aivan hiton säälittävää!
Sitten reippasti päikkyyn, kaikki sujuu kuin rasvattuna; muksu toimii,kaikki rutiinit on hänelle tuttuja, ne onnistuisi vaikka unissa. Hän jää iloisena päikkyyn aamupalalle, ja itse pääsee poistumaan hyvällä mielellä kotiinpäin. Kotimatkalla alkaa hieman hiertää, kun mietin että voi hitto, eihän siellä ole mitään aamupalaakaan. Haikeudella mietin viime viikon aamupaloja, vaikka tosiaan siis söin puuroa koko viikon,ja muuta sitten tilkkeeksi siihen. Niimpä päätin nytkin tehdä puuron itselle aamiaiseksi. Kotona jääkaappi on surullista katsottavaa, mutta siihen tässä kai pitää taas tottua, ei olla täyshoidossa.
Kotikin on vähän surullista katsottavaa. Samat vaatekasat ja rojut lojuu täällä levällään, kuin ennen mun kuntoutukseen lähtöä. Minusta tuntuu että nyt olen sen verran vahvoilla, että annan olla. Teen just sen mitä teen, en tee muiden osuuksia, en niistä ole kiitosta tähänkään saakka saanut, niin en kaipaa kiitoksia nytkään. Jokainen hoitakoon omansa, mutta vastaavat itse syyn ja seurauksen suhteesta, kun sen vaadin lopulta tekemään. Varmaan on sormi suussa pian. Nuoremmalle tyttärelle annoin torstaihin saakka aikaa siivota huoneensa, sen jälkeen lähtee puhelin. Tämänkin tempun kehtaan tehdä ihan vain sen ansiosta, että ystävänikin teki niin. Eikä se olekaan lapsen rääkkäämistä, vaan lapsi itse valitsee siivoaako huoneensa vai lähteekö puhelin. Kuinka vapauttavaa!! Mun pitää keksiä lisää tällaisia vaihtoehtopareja useampiin juttuihin, ne vaikuttaa tehokkaille tavoille opettaa lasta syyn ja seurauksen suhteesta.
Tästä se taas lähtee siis,arkinen aherrus. Parin tunnin päästä alkaa tämän päivän menot,ja siitäpä sitten päästäänkin jouhevasti arjen sivuun kiinni. Mielenkiinnolla saa nyt sitten tsekkailla, millaiseksi muodostuu minun jaksaminen. Pyrin kyllä tietoisiin muutoksiin, ja jos ei muu auta niin päätän olla ellun kanana, ja muut hoitakoon hommat. Lääkäriaika on nyt kumminkin tilattu tämän Holterin suhteen, joten siitäkin propsit miulle! Pitää sitten samalle keikalle tehdä se kuuluisa Muistilista, jotta muistaa valittaa kaikki vaivat samalla kertaa :D - ja niitähä piisaa.
Nyt kahveelle kaverille ennen päivän juoksujen alkua!
Iloista viikkoa jokaiselle,
pitäkää mielenne plussan puolella,
niin on elo helpompaa sillo!
Kommentit
Lähetä kommentti