Siirry pääsisältöön

Hyvää viikonloppua!!

Hiukan tässä on meijänkin porukka olotilassa X, elikkäs vähän meinaa yhellä jos toisella flunssaa pukata. Lapsilla olisi tukiviikonloppu, ja itse vaan odottaa näitä paria päivää että sais levätä nollille kaiken sen väsymyksen, mitä nämä viimeiset viikot tuoneet. Hirveästi ollut kaikkia menoja ja selvitettäviä asioita, niin että joka ikinen yhtään ylimääräinen energiapisara on taatusti käytetty. Itselläkin tämä tuntuu tosiaan kaikenmaailman oireena taas, tuntui että lämpö nousee- no ei noussu, tuntu vaan. Närästys on polttanut rintakehää monena päivänä ja iltana, ja sitten muunlainen henkinen kuormitus korventanut kuuppaa, niin että saanut miettii vähän väliä, mihin tämä ja tämä oire nyt kuuluu, ja onko tämä vakavaa.

Itse aloitin kortisonin taas tänään, koska minulla flunssa voi paukkasta astman sellaisiin sfääreihin, että oksat pois.

Tämän päivän olot taisi mennä siinä sekaisin, että jouduin olla puoli kymppiin saakka ravinnotta, koska labrat, ja sen jälkeen kun kävin ystävän luona aamukahvilla ja brunssilla, niin olo meni toiseen suuntaan, ja sitten taas toiseen ja...mukavia tällaiset diabeetikolle.

Meillä pitäisi olla siis lapsivapaa vkl, paitsi sunnuntaina Miikkari- kutsut, joille on kai tulossa kokonaista 1 vieras.

Kaikille teille viikonlopun viettäjille, joilla tanssivarvasta kolottais,muttei niinku taivu, niin ottakaapa kissusta mallii (tai sit ei)

Hyvää viikonloppua just Sulle!!!!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...