ja voi uskotella itselleen, että ensi viikolla jotenkin maagisesti, olisi parempi fiilis kaikessa. Tämä viikko on ollut yhtä siipeä pitkin maata vetämistä. Ei niinkään mielialan vuoksi, mieli on ollut ihmeen hyvä vaikkakin levoton hiukan, mutta muuten todella energiaton viikko. Jotenkin sen viime viikon rasitukset ovat vaikuttaneet vielä tälläkin viikolla niin minussa kuin miehessäkin.
Aamu alkoi lasten nurinalla liki kaikesta.Oikein mikään ei ollut hyvin heilläkään. Päikkyläinenkin tapojaan vastoin natisi päikkyyn menosta. Ärsytys alkoi jo siinä nousta, mutta päästyään päikkyyn olikin jo iloinen oma itsensä ja pääsin sentään sieltä lähtemään hyvällä mielellä.
Sentään sain hyvää aamupalaa(ku ite tein), ja aamukahvikin oli taas valmiiksi keitetty! Että mä nautin kun ei tarvii enää himmailla avocadojen syöntiä, niinkuin silloin Marevan-lääkityksen aikana.
Loput mukulat odottivat bussille lähtöä, eli isäviikonloppu edessä, ja pitkästä aikaa reissua Tampereelle. Itse menetin fiilikseni siinä kohtaa kun totesin yhden haaveilemani asian menneen sittenkin minulle ei-toivotulla tavalla.Se kyllä latisti jo mieltäkin, mutta onneksi sain sanottua sen miehellekin, joka työpäivän huiskeessa yritti siihen jotain osanottavaa kantaakin ottaa.
Muksut pääsivät bussiin hyvin, paitsi että yksi unohti hanskansa minun autoon,ja lähti siis reissuun ilman. Isälleen laitoin viestiä, että voisiko hankkia hanskat mikäli tarvii.
Olin onnistunut sentään saamaan lounasseuraa ihanasta ystävästäni, ja kävimme paikallisessa Foodissa syömässä, mutta sielläkin onnistuin mokaamaan ja tilasin pitsan, joka ei ollut hyvää. Note to myself: kana,feta ja ananas on ihan liian laimea yhdistelmä, eikä siis todellakaan hyvää. Kaverillekin mesosin, että kauhea syömisen jälkeinen masennus tästä tulee, kun saa pahaa/huonoa safkaa. En syönyt kuin puolet, ja toisen puolen toin kotiin (syököön ken haluaa...) Kaverin kanssa kävin ärrällä ja ostin lohtusuklaata, vaan arvatkaapas oliko sekin PAHAA! Että mua tänään rankaistaan kaikesta...
Kotiin pääsin ja istuin koneelle. Näytöstä heijastui kamala kuvajaiseni, ja vallankin karmeat hiukseni. Tukkakriisi!!!!!Sutaisin kammottavasta roikkoletistäni tyylikkään Kiukkuinen PikkuMyy-kampauksen. Naama oli pakko pikselöidä,sen verran julmaa katseltavaa se on kaikkine tumminen silmäpusseineen.
Aamu alkoi lasten nurinalla liki kaikesta.Oikein mikään ei ollut hyvin heilläkään. Päikkyläinenkin tapojaan vastoin natisi päikkyyn menosta. Ärsytys alkoi jo siinä nousta, mutta päästyään päikkyyn olikin jo iloinen oma itsensä ja pääsin sentään sieltä lähtemään hyvällä mielellä.
Sentään sain hyvää aamupalaa(ku ite tein), ja aamukahvikin oli taas valmiiksi keitetty! Että mä nautin kun ei tarvii enää himmailla avocadojen syöntiä, niinkuin silloin Marevan-lääkityksen aikana.
Loput mukulat odottivat bussille lähtöä, eli isäviikonloppu edessä, ja pitkästä aikaa reissua Tampereelle. Itse menetin fiilikseni siinä kohtaa kun totesin yhden haaveilemani asian menneen sittenkin minulle ei-toivotulla tavalla.Se kyllä latisti jo mieltäkin, mutta onneksi sain sanottua sen miehellekin, joka työpäivän huiskeessa yritti siihen jotain osanottavaa kantaakin ottaa.
Muksut pääsivät bussiin hyvin, paitsi että yksi unohti hanskansa minun autoon,ja lähti siis reissuun ilman. Isälleen laitoin viestiä, että voisiko hankkia hanskat mikäli tarvii.
Olin onnistunut sentään saamaan lounasseuraa ihanasta ystävästäni, ja kävimme paikallisessa Foodissa syömässä, mutta sielläkin onnistuin mokaamaan ja tilasin pitsan, joka ei ollut hyvää. Note to myself: kana,feta ja ananas on ihan liian laimea yhdistelmä, eikä siis todellakaan hyvää. Kaverillekin mesosin, että kauhea syömisen jälkeinen masennus tästä tulee, kun saa pahaa/huonoa safkaa. En syönyt kuin puolet, ja toisen puolen toin kotiin (syököön ken haluaa...) Kaverin kanssa kävin ärrällä ja ostin lohtusuklaata, vaan arvatkaapas oliko sekin PAHAA! Että mua tänään rankaistaan kaikesta...
Kotiin pääsin ja istuin koneelle. Näytöstä heijastui kamala kuvajaiseni, ja vallankin karmeat hiukseni. Tukkakriisi!!!!!Sutaisin kammottavasta roikkoletistäni tyylikkään Kiukkuinen PikkuMyy-kampauksen. Naama oli pakko pikselöidä,sen verran julmaa katseltavaa se on kaikkine tumminen silmäpusseineen.
Eihän tästä päivästä tule siis yhtään mitään!!!!
Mies tulee duunista muksun kanssa, minä kyyhötän suutuksissa sohvalla viltin alla. Mies on lähdössä saunailtaan, ja olen siitäkin niin ärsyyntynyt että. Vien sentään hänet sinne, on saamassa kyytiä takaisinpäin onneksi- ei tarvii lähteä hakemaan mahdollisesti humalaista ukkoa. Mitenköhän siedän sitä kun se kotiin tulee... Nakkasin saunan päälle lähtiessäni viemään, ajattelin että minä ja muksu käydään sillä välin kaksin saunassa. Hassua, mutta ketään ei ole kiinnostanut mennä uimaan varmaan kahteen viikkoon. Niin se oman uima-altaan tenho vaan on hiipunut.
- Mutta kotiin tullessa iski laiskimus maximus, enkä meinannut päästä saunaan. Ipanaa houkuttelin mukaan, mutta peli vei voiton. Siispä otin pikaisesti äläiset löylyt ja kittasin litran hapotettua vettä laauteilla, läträsin kuorinnan ja naamion siellä ja muka rentouduin ja muka nautin. Paskat. Kireä kuin viulunkieli ja ärsyyntynyt edelleen.
Onneksi tämä päivä on kohta ohi, ja voin alkaa kuvitella että "no huominen on sitten parempi päivä". Nin vissiin. Yritetään silti !
Tarjolla on edelleen pahaa pitsaa ja huonoa suklaata. Puoli kahdeksalta meinaan kumminkin kyttäillä Salkkarit, ihan vaan siks "koska mä voin".
Kai tää melkein VAPAA viikonloppu tässä nyt tuhraantuu. Toivottavasti mies ei kärsi krapulasta ja toivottavasti hän keksii jotain kivaa meille huomiseksi.
Ettei mee iha munien koitteluks, kuten mummoni aina sanoi.
Hyvvee viikendii kumminskii!!
Kommentit
Lähetä kommentti