Siirry pääsisältöön

150 ja 45

Siinä on tämän päivän kaksi teemanumeroa.

Tämä on 150.s blogiteksti tässä blogissa! Wuuhuu!! Usein on ollut pitkiäkin taukoja, kirjoitussblokkeja, jolloin ei kertakaikkiaan päässä liiku mitään painokelpoista,tai että sitten jaksaisi niitä ulos kirjoittaa, vaikka liikkuisikin. Niinä aikoina joku ääniblogi voisi olla hyvä, tai nauhoittaa juttuja ja postailla tänne? Hmm, mitenköhän onnistuisi?

Ja 45. Se on minun ikäni juuri tällä lyömällä. Kuulostaa ja näyttää aivan törkeän paljolle, eihän tuollaisilla numeroilla varustetulla voi olla enää mitään kehittävää aannettavaa elämälle?
Minusta tuntuu, että nyt minulla on "minun aikani" alkaakin taas elää omaa elämää, ei nyt ihan ikiomaa, mutta sellaista, jossa on tilaa vähän aiempaa enemmän myös minulle, ja minun toiveille ja kiinnostuksen kohteille. Voisi ehkä sanoa, että olen opetellut ihan pikkiriikkisin askelin olemaan itsekäs. Ottamaan sitä, mikä minulle kuuluu. Iän myötä olen myös pehmennyt hirmuisesti, tyyntynyt siihen, millaiseksi elämä minulle muodostui, ja jättää katkeruutta taakse, etten ole ehtinyt luoda uraa muutoin kuin kotiäitinä ja työttömänä luuserina.
Nyt minulla alkaa olemaan aikaa Minulle. Viimeinkin. Jo oli aikakin ;)

Synttäriteemaan liittyen nyt aluksi tämä video. Vaaka on minusta älyttömän hurmaava merkki, mutta tässä olisi vähän listaa hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Mitkäköhän näistä mätsää minulle?




Tänään on tosiaan teemana ollut minun synttärit. Jotenkin tämä luku nyt puhutteli minua niin paljon, että päätin juhlistaa sitä ihan omalla blogitekstillä. Kuvasin pätkiä tätä päivää, kokeilumielellä taas tätä videojuttuakin. Aloittelijan rävellystä mutta semmoista IRL- meininkiä kumminkin. Katsotaas mille on näyttänyt minun tämä päivä.(Jos videot ei aukea, niin kokeile alla olevia linkkejä)











Äidin tekemä tiramisu, uuuuh, oli namii!! 




Mieskin toi minulle kukkia, arvostan! 

Täytyy sanoa että on ollut hyvä synttäripäivä minulla!! Tämmöisistä palasista koostui minun yksi tosi tärkeä päivä, jona olen saanut olla tosi iloinen ja onnellinen. 
Kiitos teille kaikille, jotka teitte tästä päivästä ihanan!
Kiitos kaikille kavereille ja ystäville lukuisista onnitteluista Facebookissa! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...