Se fiilis on vaan jotenkin niin ihana...mennään kauppaan,tuommoseen pieneen lähikauppaan,Ipanan kanssa,kun hänellä on kerhopäivä (ja koska äitiä ei kertakaikkiaan enää huvita laittaa eväsleipiä)
Hän saa valita eväänsä.
Usein hän ottaa juustosarven taikka jonkun juustosämpylän,joskus jonkun täytetyn pasteijan,joskus alennuksessa olevan kolmioleivän.
Se on niin suloista,kun olemme siinä paistopisteellä,ja pieni Ipana päättää mitä hän ottaa evääksi kerhoon <3
Sitten valitsemme hedelmän mukaan.Useimmiten yksittäinen banaani taikka sitten ostetaan pussillinen mandariinia josta yksi evääksi.Ja vielä juoma.Siinä sitä onkin valitsemista,koska niitä pillimehuja on niin paljon.Annan hänen valita ihan minkä haluaa,ja usein hän ottaa jonkun täysmehun.Perustelut on milloin mitäkin,miksi juuri se.
Ajattelin tänään,että samallahan tässä tulee tällainen opetuksellinenkin puoli,miten valitaan kaupassa asioita,koska valinnan varaa on niin paljon.Ja nämä on aina vain hänen kauppareissujaan, koska en juuri muuta kuin nämä äkkipikaiset osta pienistä lähikaupoista (hinnan takia)
Sitten menemme kassalle,hän kantaa ostoksiaan ja laittaa ne hihnalle,ja menee sitten hihnan päähän odottamaan niitä.Ottaa itse kantaakseen niin paljon kuin saa,ja sanoo minulle,ota sinä nuo loput.
Tämä Ipana on niin ihana ihminen.Sanon ihminen,koska tuntuu usein tyhmälle sanoa lapsi,kun hän on vaan jotenkin niin...paljon enemmän.
Sanomattakin on selvää että olen ihan äärettömän onnellinen,että tällainen ihana ihminen tuli viimeiseksi lapsekseni,ja minulla on aikaa nauttia hänen kanssa elämisestä kaksin.
Uskon että muutkin lapseni olisivat saaneet näyttää itsestään ihania puolia paremmin,kun olisi ollut samanlaista kahdenkeskistä aikaa.
No elämä on mennyt näin,ja näillä korteilla on pelaaminen.
Huomisesta ei kukaan tiedä,mutta suurella toiveikkuudella eteenpäin kuitenkin.
Hän saa valita eväänsä.
Usein hän ottaa juustosarven taikka jonkun juustosämpylän,joskus jonkun täytetyn pasteijan,joskus alennuksessa olevan kolmioleivän.
Se on niin suloista,kun olemme siinä paistopisteellä,ja pieni Ipana päättää mitä hän ottaa evääksi kerhoon <3
Sitten valitsemme hedelmän mukaan.Useimmiten yksittäinen banaani taikka sitten ostetaan pussillinen mandariinia josta yksi evääksi.Ja vielä juoma.Siinä sitä onkin valitsemista,koska niitä pillimehuja on niin paljon.Annan hänen valita ihan minkä haluaa,ja usein hän ottaa jonkun täysmehun.Perustelut on milloin mitäkin,miksi juuri se.
Ajattelin tänään,että samallahan tässä tulee tällainen opetuksellinenkin puoli,miten valitaan kaupassa asioita,koska valinnan varaa on niin paljon.Ja nämä on aina vain hänen kauppareissujaan, koska en juuri muuta kuin nämä äkkipikaiset osta pienistä lähikaupoista (hinnan takia)
Sitten menemme kassalle,hän kantaa ostoksiaan ja laittaa ne hihnalle,ja menee sitten hihnan päähän odottamaan niitä.Ottaa itse kantaakseen niin paljon kuin saa,ja sanoo minulle,ota sinä nuo loput.
Tämä Ipana on niin ihana ihminen.Sanon ihminen,koska tuntuu usein tyhmälle sanoa lapsi,kun hän on vaan jotenkin niin...paljon enemmän.
Sanomattakin on selvää että olen ihan äärettömän onnellinen,että tällainen ihana ihminen tuli viimeiseksi lapsekseni,ja minulla on aikaa nauttia hänen kanssa elämisestä kaksin.
Uskon että muutkin lapseni olisivat saaneet näyttää itsestään ihania puolia paremmin,kun olisi ollut samanlaista kahdenkeskistä aikaa.
No elämä on mennyt näin,ja näillä korteilla on pelaaminen.
Huomisesta ei kukaan tiedä,mutta suurella toiveikkuudella eteenpäin kuitenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti