suuta kuivaa ja yöllä pissattaa
Eilisestä saakka sattunut päähän.kipulääkettä otin illalla ja otin aamulla,vaan edelleen jomottaa.Nyt saanu vähän venyteltyä niskalihaksiakin,ja johan ovat olleetkin jumissa,auuuuu.
Katsoin kalenteria
JUMALAN kiitos huomiselle ei ole muuta menoa kuin Ipanan kerho.En jaksaisi.Tänäänkään ei ollut sen kummempia reissuja kun Ipanan kerhoon,sen jälkeen Cittariin palauttamaan postiin yksi tyhmä puhelin,josta ei sitten tullutkaan minun elämäni puhelinta- ja samalla katsoin läppäritarjonnan.Nykyinen alkaa korista henkitoreissaan jo.
Haluaisin sellaisen pienen läppärin,jossa olisi ehkä jopa kosketusnäyttö...olisikohan ihan tuhoon tuomittu idea???
Mies feilasi eilen niin pahoin,että kun hän noin klo 17.30 poistui keskusteluista,en ole sanaakaan sanonut hänelle sen koommin.Eipä ole ollut hänelläkään asiaa.Varmaan ihan hyvä,mitä sitä puhumaan vaan pitä välillä miettiä missä mennään ja tehdä päätöksiä...näin ei voi jatkua.
Ihmettä toivon,mutta niin olen toivonut viimeiset 6 vuotta ilman,että sitä ihmettä on tullut.
Mutta kai tähän taas joku väliaikainen ratkaisu saadaan,ihan niinkuin sijaisuudetkin,niin perhe-elämämme on täynnä sijaisuutta ja väliaikaisuutta ja hätä-ratkaisuja,joilla koitetaan pitää ketju katkeamattomana,ja moottori liikkeessä...
Fiilikset on rauhalliset ja voimakkaat,vaikkakin minua häiritsee että kodissani asuu mykkä muukalainen joka vaan ei sopeudu.
Luojan kiitos on ilta,ja minulla omaa aikaa.Katsella sarjoja ja olla vain.
Nukahdin väsymystäni sohvalle,ja nyt mietin,millä ilveellä pääsen ajoissa nukkumaan.
Melatoniini toivon mukaan auttaa,että saan edes yhden unipätkän nukuttua.Usein se mömmö tekee minulle levottomia unia ja sen,että poksahdan pirteänä hereille aivan liian aikaisin,esim neljältä.Sen jälkeen kun kierii 3 tuntia vielä unta saaden,niin taatusti alkaisi sillä kellon lyömällä juuri unettaa,kun on noustava ylös.Jee.Tällaista tämä minun elämä tällä hetkellä.
Kävin sillä neuvolapsykologillakin.
Karmea dejavu.
Sama paikka,samat jutut,vain psykologi oli eri.
Hemmetti,ei minua auta,vaikka kerron koko tämän surullisen stoorin kymmenelle ihmiselle.Kaikki sanoo ne samat sanat ja kliseet,voivottelevat ja kauhistelevat sisäisesti,ja ovat vaikuttuneita ajattelustani.Niin,ei minun ajattelussa vikaa ole,vain siinä on vikaa,miten osaan vetää rajoja.Rajat sille,kuinka minua saa kohdella.
Minua ei saa kohdella huonosti,mutten siltikään osaa tehdä sille mitään,ettei niin olisi.
Uskomatonta!
Aivan jäätävä vika ihmisessä.Minussa.Vika :( Surullista.
Iloisempaa lopetusta kohden.
Tytär antoi peukkuhoitoa hartioille ja halleluja! -siellä oli niin paljon jumia ettei mitään rajaa,ja ne sieltä aukesi niin paljon,että nyt on jo ihan helppo olla
Panssari.Se minulla siellä harteilla jumittaa.Painolasti on hurja,mutta näillä mennään,ja en suostu enää surustumaan,vaan päinvastoin aion täyttää sydämeni ilolla ja valolla.En niin että hilluisin happy happy täällä,vaan niin,että voin olla rauhallinen vaikka olen ympäröity epämiellyttävillä tilanteilla.
Voima kasvaa minussa,tätä en pois anna.
Rakas Ipanani,ja hän todellakin on vasta 3vuotta ja 9 kuukautta vanha uskomaton ihminen.Hän tuli tänään viereeni- tai no,oikeastaan päälleni istumaan,silitteli ensin minua ja sitten jutusti.
-Nyt äiti rentoudut.Hengitätä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.
Ja lapsi silitti minua siinä ja katsoi että aloin tehdä niin.
Ja mainittakoon,että olen hirveän huono tekemään rentoutushengityksiä,vaikka äitini on ehkä kohta 20 vuotta niistä minulle höpöttänyt.No satunnaisesti tehnyt kyllä,mutta tänään vasta oivalsin,että en tarvi siihen kuin itseni,en edes omaa hiljaista tilaa.Pötkötin sohvalla,ja hengitin.Stressissä nimittäin unohdan hengittää ja käpristyn kasaan.Näin on paljon helpompi kun täytyn ilmalla ja hengitän.
Nyt hyvää yötä.Ehkä minulle vielä tunti,sitten menen.
Hyvä ystäväni melatoniini suokoon hetken levon.
Eilisestä saakka sattunut päähän.kipulääkettä otin illalla ja otin aamulla,vaan edelleen jomottaa.Nyt saanu vähän venyteltyä niskalihaksiakin,ja johan ovat olleetkin jumissa,auuuuu.
Katsoin kalenteria
JUMALAN kiitos huomiselle ei ole muuta menoa kuin Ipanan kerho.En jaksaisi.Tänäänkään ei ollut sen kummempia reissuja kun Ipanan kerhoon,sen jälkeen Cittariin palauttamaan postiin yksi tyhmä puhelin,josta ei sitten tullutkaan minun elämäni puhelinta- ja samalla katsoin läppäritarjonnan.Nykyinen alkaa korista henkitoreissaan jo.
Haluaisin sellaisen pienen läppärin,jossa olisi ehkä jopa kosketusnäyttö...olisikohan ihan tuhoon tuomittu idea???
Mies feilasi eilen niin pahoin,että kun hän noin klo 17.30 poistui keskusteluista,en ole sanaakaan sanonut hänelle sen koommin.Eipä ole ollut hänelläkään asiaa.Varmaan ihan hyvä,mitä sitä puhumaan vaan pitä välillä miettiä missä mennään ja tehdä päätöksiä...näin ei voi jatkua.
Ihmettä toivon,mutta niin olen toivonut viimeiset 6 vuotta ilman,että sitä ihmettä on tullut.
Mutta kai tähän taas joku väliaikainen ratkaisu saadaan,ihan niinkuin sijaisuudetkin,niin perhe-elämämme on täynnä sijaisuutta ja väliaikaisuutta ja hätä-ratkaisuja,joilla koitetaan pitää ketju katkeamattomana,ja moottori liikkeessä...
Fiilikset on rauhalliset ja voimakkaat,vaikkakin minua häiritsee että kodissani asuu mykkä muukalainen joka vaan ei sopeudu.
Luojan kiitos on ilta,ja minulla omaa aikaa.Katsella sarjoja ja olla vain.
Nukahdin väsymystäni sohvalle,ja nyt mietin,millä ilveellä pääsen ajoissa nukkumaan.
Melatoniini toivon mukaan auttaa,että saan edes yhden unipätkän nukuttua.Usein se mömmö tekee minulle levottomia unia ja sen,että poksahdan pirteänä hereille aivan liian aikaisin,esim neljältä.Sen jälkeen kun kierii 3 tuntia vielä unta saaden,niin taatusti alkaisi sillä kellon lyömällä juuri unettaa,kun on noustava ylös.Jee.Tällaista tämä minun elämä tällä hetkellä.
Kävin sillä neuvolapsykologillakin.
Karmea dejavu.
Sama paikka,samat jutut,vain psykologi oli eri.
Hemmetti,ei minua auta,vaikka kerron koko tämän surullisen stoorin kymmenelle ihmiselle.Kaikki sanoo ne samat sanat ja kliseet,voivottelevat ja kauhistelevat sisäisesti,ja ovat vaikuttuneita ajattelustani.Niin,ei minun ajattelussa vikaa ole,vain siinä on vikaa,miten osaan vetää rajoja.Rajat sille,kuinka minua saa kohdella.
Minua ei saa kohdella huonosti,mutten siltikään osaa tehdä sille mitään,ettei niin olisi.
Uskomatonta!
Aivan jäätävä vika ihmisessä.Minussa.Vika :( Surullista.
Iloisempaa lopetusta kohden.
Tytär antoi peukkuhoitoa hartioille ja halleluja! -siellä oli niin paljon jumia ettei mitään rajaa,ja ne sieltä aukesi niin paljon,että nyt on jo ihan helppo olla
Panssari.Se minulla siellä harteilla jumittaa.Painolasti on hurja,mutta näillä mennään,ja en suostu enää surustumaan,vaan päinvastoin aion täyttää sydämeni ilolla ja valolla.En niin että hilluisin happy happy täällä,vaan niin,että voin olla rauhallinen vaikka olen ympäröity epämiellyttävillä tilanteilla.
Voima kasvaa minussa,tätä en pois anna.
Rakas Ipanani,ja hän todellakin on vasta 3vuotta ja 9 kuukautta vanha uskomaton ihminen.Hän tuli tänään viereeni- tai no,oikeastaan päälleni istumaan,silitteli ensin minua ja sitten jutusti.
-Nyt äiti rentoudut.Hengitätä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.
Ja lapsi silitti minua siinä ja katsoi että aloin tehdä niin.
Ja mainittakoon,että olen hirveän huono tekemään rentoutushengityksiä,vaikka äitini on ehkä kohta 20 vuotta niistä minulle höpöttänyt.No satunnaisesti tehnyt kyllä,mutta tänään vasta oivalsin,että en tarvi siihen kuin itseni,en edes omaa hiljaista tilaa.Pötkötin sohvalla,ja hengitin.Stressissä nimittäin unohdan hengittää ja käpristyn kasaan.Näin on paljon helpompi kun täytyn ilmalla ja hengitän.
Nyt hyvää yötä.Ehkä minulle vielä tunti,sitten menen.
Hyvä ystäväni melatoniini suokoon hetken levon.
Kommentit
Lähetä kommentti