Siirry pääsisältöön

Mitäpä tässä :)

Mitä kuuluu?
No mitäpä tässä.Samaa kuin melkeen aina ennenkin,mihkäs se siitä muuttuisi?

Onneksi en syntynyt maahan,jossa how do you do (mitä kuuluu) on vain tervehdys,koska alkaisin taatusti avautua jos olisi jotain aihetta :)
Toisaalta vastaan kysymykseen useimmin juuri " mitäpä tässä" tai " ei kurjuutta kummempaa" ,jälkimmäinen on perintöä lapsuudenkodista,jossa joko äiti tai mummo sanoi niin.
Kurjuus on oletusarvo,aina on jotain kurjaa,niin se vaan menee,mutta jos muuten elämä normaaliuomissa,siihen kurjuuteen ei tarvi tarttua,vaan voi olla ihan onnellinen,kun vaan ymmärtää että x-määrä kurjuutta on oletusarvo.

No aamu.Olisin voinut vähän pidempään maata,mutta Ipanan vaippa oli vuotanut ja kastellut sängyn
Ukko uuteli tulemaan vahtimaan puuroa liedellä.
JOOJOO!!!!!
Mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä alkoi aamu.
Siivosin keittiön tasot itselleni mukavaan kuntoon,ja voi että miten hyvä fiilis siitäkin tuli :)
-tietty kun yleensä katsoo vain ahdistuneena sitä sotkuisuutta.
Onku muiden perheissä sama vika kuin meidän kodissa,semmoinen että kaikenlaista random sälää kerääntyy työtasoille ja roikkuu ja notkuu pitkin huushollia?
Se on kaikista rasittavinta,jotenkin.
Joten jos ei muuta,niin tiputan kaiken p*skan vain vetolaatikoihin-löytyyhän ne sieltä JOS joku kaipaa.Hitonko pakko ne on olla "esillä"????????????????
Hitsi mikä oivallus :D
Olen paljon onnellisempi,tyynempi,enemmän ITSENI,kun mun ympäristö on simppeli ja siisti.
Mutta se vaatii aika paljon energiaa ylläpitää sitä.

Aamuun palatakseni,höyrypuhdistimella sitten putsailin patjaamme vaippavuodon jäljistä,ja lopuilla höyryillä pesin keittiön lattian.Pyykkishow jatkuu,mutta siihenkin kekkasin ihan HUIKEAN idiksen:
kuskaan pyykkihommat suihku ja saunatilaan (eli sinne kodinhoitohuoneen perukoille) ja siellä saapi jatkossa tapahtua viikkailu ja lajittelu.
HITTOOKO mä annan sen pyykkivuoren valloittaa koko alakertaa?????????????
Samaa ideologiaa on se,että raivaan pesukoneen ja kuivurin päälle absoluuttista vapaata tilaa,joka toimii laskutilana,nimenomaan pyykin käsittelylle.
Kuten voi ehkä aistia,olen saanut monesta jutusta tarpeekseni.
Tämä energialataus tulee tarpeeseen,tarvin muutokseen valmistavaa energiaa elämääni.
Liian kauan onkin kaikki ollut niin samaa,niin pysähtynyttä.Nyt tuntuu että elän taas.Se että ideat ja inspiraatiot kulkevat vapaasti ja nopeasti lävitseni,kertoo että olet taas MINÄ.
En se väsynyt tiskirätti joka olen ollut kauan.
Liekö syynä suklaa vaiko rautatabletit anemiaan,mutta vointi on hyvä,ja tunne että senkun kohenee vaan!
VAU,vau todella.

Nyt jos vielä imurin varteen roikkumaan ennen kuin Ipanaa kerhoon

Tästä se taas lähtee,HYVÄ PÄIVÄ


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...