Tässä viikon verran ollut sellaisessa tehoseurannassa itsensä kanssa,tutkinu,tarkkaillut ja tuuminut,jotta mikä se on tää tila,joka vie muijasta mehut.Kummaa kyllä,vastaan on tullut aika tiuhaan tahtiin nyt stressistä juttuja,ja niihin paneutuessani olen huomannut vain nyökytteleväni päätä samaan tahtiin,kun omaa oirekirjoa esitellään.
Onhan se helpottavaa saada nimi:
stress-disorder mikä se nyt suomeksi sitten onkaan.
Aiheuttaa tätä aivosumua,yllättäen sokeriaineenvaihdunnan häiriötä,joka tämä tammikuussa diagnosoitu diabetes on mitä suuremmassa määrin,univaikeuksia,masennusta...ihan kuin minun kauppalista.
Diabetekseen menee lääkitys,melatoniinia joudun ottamaan harvaseilta että pääsen uneen,keskivaikeaa masennusta tarjottu...
Sitten tietenkin alkaa miettimään,mitkä kaikki jutut aiheuttaa minulle tätä,ja mitä sille voisi tehdä????
Elämältään kun on hiukan hankala juosta pakoon.
Siispä olen tässä mustassa pussissa nyt,kuin sika säkissä,ja sikaa pelottaa siellä säkissä,kun ei voi tietää,mitä on vastassa,kun pussi avautuu.
Ensin alkoi väsyttää,sitten lähtee järki ja lopulta blokkaa loputkin elimistöä ylläpitävät toiminnot.Äitini sanoi jotenkin liikuttavasti :" kun olet vielä jotenkin järjissäsi" .Lohduttavaa.
Ehkä näistä järjen rippeistä pitää vain taistella?
Kumpa osaisin karsia stressitekijät elämästä.
Kumpa osaisin edes rauhoittua siksi aikaa,että voisin hoitaa itseäni,yrittää edes relata !!!
Tunnistan kyllä oireet.Haluan paeta illalla viimeistään,kiireen vilkkaa tietokoneelle,touhuamaan omiani,antamalla ajatuksia muualle,kuin tähän kotiin,ja niiden asioiden aistimiseen,jotka sitä stressiä ylläpitää.Mutta olen niin jumissa jo tähän malliini paeta,etten ajattele,että tämäkin on huono toimintamalli,joka pitäisi rikkoa.
Koneella notkuminen illalla ei auta uneen,vaan saa sen vähänkin vähenemään,koska tulee jäätyä koneelle liian pitkäksi aikaa,kumminkin.Ja toisaaltaan ennen minua rentoutti tämä näpyttelykin,mutta nykyään,kun aivojen työskentelyaika on lyhentynyt- kiitos stressin- niin joudun hirveän nopeasti yrittää koota ajatukset lauseiksi,ennenkuin ne karkaa aivoista unohdukseen.Se jos mikä on surkeaa,koska tämä kirjoittaminen on ollut vuosikaudet minun henkireikäni.Olen kirjoittanut faktaa.
Hiljattain,erään tuttavan innoittamana,hänen esiteltyään tekstiään jota oli kirjoittanut,mietin,olisiko fiktiosta taikka fantasiasta minulle innoittajaa,ja toisaalta se olisi terapeuttistakin.Saatan avata blogin,johon alkaakin tulla satuja ja tarinoita.Se toki pitää ilmoittaa selkeästi,ettei kukaan vaan luule- niistä jännistä kirjoituksista kun ruukaa nousta semmoisia some-hittejä,vallankin jos ne on alkuun väärinymmärretty.
No niin,tämä olkoon tässä tältä erää.
Huomenna on juoksuja yhtä ja toista,ja ahdistaa jo valmiiksi...olo on taas sellainen ettei huvittaisi tavata ketään.Tämäkin päivä meni täydellisesti neljän seinän sisällä syöden satakertaisesti liikaa suklaata ja stressaten,siitäkin :(
Stressilinkkejä sinullekin
Näin stressi vaikuttaa kehoon
7 keinoa vähentää stressiä
Ja loppuun lempikuvani :)
Kommentit
Lähetä kommentti