Siirry pääsisältöön

Uuuu vau,hyvä fiilis!

Huh heijaa millanen viikonloppu.
Mies oli töissä la ja su,aamusta iltaan.Prkl.Me homehduttiin kotona KOKO viikonloppu,koska autossa ei ollut tarvikumeja alla,koska ei ollut ehtinyt niitä laittaa...Renkaat oli säilytyksessä kaverin firmalla,ja siinäkin oli oma kikkailunsa,että saivat sovittua ajan,milloin voi mennä.Räyh.Me ei siis kertakaikkiaan tehty mitään muutakuin oltu himassa.
Siinä oli toki se hyvä puoli,että tuli tehtyy ihen peevelisti hommia,niitähän toki aika piisaa.
Tuli pikkunen kiiru hakee topat esiin.No se oli helppo nakki,koska olimme niiden suhteen olleet viisaita,ja hankkiessamme eteiskalusteen,ostimme myös isot säilytyslatikot ylimmälle hyllylle,jonne mahtui kaikkien toppavaatteet.Tää oli oikeesti niin jees,että! No mutta,hauskaa kyllä,kenkiä ei löytynyt.No luojalle jälleen kerran kiitos sattuman kaupoista,että olin ostanut kahdelle pienimmälle kirppikseltä Kuomat jo pari kk sitten,ja ne olivat tuossa pyörineet siitä lähtien,joten jalkaan vaan.
Etupihalla oli laatikko jossa oli kenkiä- lumien tullessa sanoin likalle 9v,että käyppä kurkkaa,siel pitäis olla sulle kengät.OLI,kiitos tästäkin.Ja poitsulle löytyi melkeen kenkätelineestä goretexit,joten asia bueno.Ainoastaan Teinieinille emme löytäneet hänen viime talven kenkiä,ja siitä on tosi pahoillaan.Joutuu nyt käyttämään vanhoja vanhoja kolpottimia,joissa jopa reikä :( kun niitä viime talven ihania "Uggeja" ei löydy! Uskomatonta todellakin,mutta niin tyypillistä meidän huushollissa.
Mainittakon nyt tässä,että kevätpipot ja sormikkaat on varastoitu rappujen alle laatikkoon.Siellä rappujen alle on saatu piiloon oikeesti aika hauskasti...10 laatikkoa!!! WAU.Niissä on odottavia vaatteitakin,mutta myös sellaista säilöttävää,joka kuuluisi ikeasti vaatehuoneeseen- jota meillä ei siis ole.

Viikonloppu on siis kulunut näiden hommien merkeissä.
Ipana päässyt pelmuamaan lumeen,ja nauttinut siitä.Tänään erityisesti,kun sisarukset tulivat isilästä tosi aikaisin,jo klo 11,koska heidänkin isi oli joutunut lumihommiin,niinkuni meidänkin isi.Mutta hyvin meni sunnuntai kumminkin täällä.

Ylityöputkensa jälkeen (duunissa siis ensin noin 9-16) meni vaihtamaan kahteen autoon ne renkaat.Tämän jälkeen ei paljon muuta ollutkaan kuin suihku ja paapi-paapi.
Minä sitten yritin pitää penskat hiljaisina,että hän sais nukahdettuu.

Uuden systeemin mukaan toimin,tosin yksin,kun ukko oli tosiaan mennyt nukkuman,eikä ollut Ipanaa laittamassa.

Ekaluokan villikko ekana petiin.Piti vielä huudella siskoa auttamaan,kun puuttuikin lakana hänen parveltaan,ja minä en sinne voi mennä.Oikeastaan tosi hyvin meni nukkumaan,onneksi sillä on ihan hyvät unenlahjat ja taito rauhoittua nukkumaan yksin,kun ei ole sitä häiriöö.

Sitten me muut oltiin olkkarissa.Muksut luki Ankkoja ja 3. luokkalainen luki Mauri Kunnaksen kirjaa Ipanalle,kunnes hoksasin että ehkä voisin jo viedä sen alas nukkumaan,ja niin myö mentiin.Iltatoimet ja muut,ja 15 minuuttia,niin Ipanakin oli peitelty ja pääsin viimein viettämään ansaittua omaa aikaa!
Jumantsuga.
Olen vaan niin poikki ettei tässä muuta kuin koristaan.
Runko huutaa hoosiannaa mutta mieli glooriaa :)
Jotten voiton puolella ollaan
Ei oo valittamista

Vois ehkä jotain ohjelmaa katsoa,jos jaksaa.Haukottaa.Toivottavasti näkis ees kivempaa unta ku viime yönä- siinä mun auto räjäytettiin kun minä ja likka oltii siel sisällä,ja sitten me paettiin henkemme eestä.
Mistähän tommonenkin tuli?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...