Aamulla tuossa aamukaffetta ryystäessä, selailin Facea...juupa juu semmoinen sometauko,mutta kyllä olen onnistunut tässäkin siinä mielessä,että vähentänyt tietoisesti paljon.Mä pystyn kun mä vaan haluun :)
Eli siis katsoin Facen ilmoitukset ja menin ryhmään,jossa on vain ihan mutama akka.Siell minulta kysyttiin että mikäs mun tilanne nyt on.Jäin oikein miettimään että niin,mikäs mun tilanne nyt onkaan!!!
No aamutilanne oli se,että herätään Ipanan kanssa klo 8.30. Niin,justiinsa.Naurahdan vaan että jaaha,no me ei tänään sitten päikkyyn mentykään,ja sehän passas Ipanalle.Seuraavaksi huutelin yläkertaan,että onko tyypit hereillä,ja ne oli onneksi hereillä,about pukenu ja syöneetkin jotain,joten nou hätä senkään puolesta.
Oma olo oli kuin uudesti syntynyt,kun oltiin nukutti puoli ysiin.Minä toki olin mennyt vasta pikkuisen puolenyön jälkeen nukkumaan,koska pitää nyt urakalla katsoa Greyn Anatomiaa koska se poistuu Viaplaylta 3pv kuluttua.Tämä kasikausi saatava loppuun katsottua. Kaudet 9-11 tilasin eilen netistä samalla kun tilasin uuden läppärin. Niin tein peijakas. Mietin ja mietin sitäkin,katselin koneita, mutta tämä oli sellainen "ihastus" ,kymppituumainen acer swith jonka saa siis ihan tabletiksikin.En minä tiedä onko sillä ominaisuudella mitään käyttöä,koska näppäimistöähän mä tarvin,ja onko se näppis sitten liian ahdas tai jotain,mutta saahan sen aina palauttaa jos ei tykkää.Mutta tulipahan tilattua ja maksettuakin,aamulla ihmettelin myös saldoni pienuutta :)
Muuten tilanne...Noooo,perhetyöntekijä kävi eilen jutusteleen mun kanssa.Hommat vaikuttais olevan sillä lailla aika oordningissa,että käytäntö pitäisi toimia.Kauppareissulle sain eilen esikoispoijjaan mukaani (kun se mun vakkari kauppa-apu on siellä Tsekeissä vielä 2 viikkoa) ja teinitytön kanssa käytiin kauppareissuja silloin kun ukko oli täällä.Koska nythän se ei ole!
Toissapäivänä homma kärjistyi silleen,että tajusin sen taas lämpimikseen puhuneen mulle,että säilyttäisi katon pään päällä "kunnes löytää oman asunnon".Sama tilanne kuin alussa 6,5v sitten...Minulla kilahti silloin.Minä olin joutunut miettimään hirveästi sitä,voisimmeko me jatkaa yhdessä,vaikka omat tunteet olikin kaiken **skan alla jo aika lailla kuolleet.Tein sen ajatustyön siksi,että hän toivoi meidän olevan yhdessä.HÄN! Taas laitoin jonkun muun toiveen itseni edelle. Minä olin omasta mielestäni ollut reilu,kun olin käynnistänyt kumminkin sen prosessin,ja mietinnän,ja ajattelin,että minä voisin tehdä työtä sen asian eteen,jos toinenkin tekisi.Ymmärsin koko ajan,että se tulisi olemaan vaikeaa,koska lähtökohtaisesti tunteet oli jo sammuneet.Oli ihan ok touhuta päivän askareita yhdessä ja oli ihan kiva katsoa illalla telkkaria.Mutta riittääkö parisuhteeseen jossa on ennenstäänkin jo paljon rasitetta ja taakka se,että on vaan ihan kivaa?
Olen yllättäen osannut tehdä ruokaa,vaikkakaan se ei ole todellakaan minulle mieluista puuhaa,tunnen siis etten osaa...Olen osannut itsekseni katsoa telkkaria tai itsekseni muuten vaan istua sohvalla kone sylissä,ja kirjoitella.Ne asiat mitkä hänenkin kanssaan on ollut ihan kivaa,on ollut ihan kivaa itsekseenkin.
Tottakai olin järkyttynyt maanantaina.Harmitti omakin käytös,ei minun olisi tarvinut niin kauheasti riemastua,mutta se loukkaus,jonka tajusin juuri siinä kohtaa,se vale,että hänkin yrittää ja panostaa ja koska minä olin antanut niin itselleni kertoa,ja sitten kun se totuus pamahtikin eteen.
Ei,minun mielestä hänen aikansa täällä loppui sillä silmänräpäyksellä.
Eilenkin illalla olin ärhäkkänä.Lapsetkin tottakai nyt reagoi,eilen ne vasta tajusi oikeastaan tilanteen.Yksi kysyi huolissaan,minne se nyt on mennyt,ja eikö tule takaisin.Minä tiedän että ei tule takaisin.Tämän minä vaan tiedän.Ja kaikkia meitä helpottaisi,jos asiasta ei enää ikinä edes puhuttaisi.Tämä on koettu jo niin monta kertaa.
Mutta juuri tänään,juuri nyt,mulla on hyvä olo,levollinen.Tunne että NYT mun elämällä on mahdollisuus kääntää suuntaa kohti keveämpiä ja tyynempiä vesiä.Siitä olen niin onnellinen :)
Mieli seilaa jo eteenpäin,kohti uutta kotia,sitä mikä on yhdessä tasossa :) Oli se sitten missä vain. Ja kohti vähempää tavaramäärää,joka osaltaan sitä keveyttä auttaa.
Nyt kun istun täällä olkkarissa,eilen tulleet keltakuvioiset sohvatyynyn päälliset antamassa virkeyttä sohvalle,Ipana tuossa vastapäätä nojatuolissa tabletilla katselee ohjelmiaan, tv on auki ja odottaa,että kytken tietokoneen siihen,ja jatkan Greyn Anatomiaa, Misu-kissa venyttelee sohvalla ja Börje-kissa niskani takana ikkunalaudalla uinuu,juuri nyt maailma on mallillaan.Juuri näin.Ihan hyvin.Hissuksiin.
Mitä minulle siis kuuluu?
Paranemaan päin,sanoisin.
Oman mielen hallinnassa oli suuria vaikeuksia ma-ti,mutta tänään kaikki näyttää niin paljon selkeämmälle.
Ja sitä selkeyttä rakastan!
Eli siis katsoin Facen ilmoitukset ja menin ryhmään,jossa on vain ihan mutama akka.Siell minulta kysyttiin että mikäs mun tilanne nyt on.Jäin oikein miettimään että niin,mikäs mun tilanne nyt onkaan!!!
No aamutilanne oli se,että herätään Ipanan kanssa klo 8.30. Niin,justiinsa.Naurahdan vaan että jaaha,no me ei tänään sitten päikkyyn mentykään,ja sehän passas Ipanalle.Seuraavaksi huutelin yläkertaan,että onko tyypit hereillä,ja ne oli onneksi hereillä,about pukenu ja syöneetkin jotain,joten nou hätä senkään puolesta.
Oma olo oli kuin uudesti syntynyt,kun oltiin nukutti puoli ysiin.Minä toki olin mennyt vasta pikkuisen puolenyön jälkeen nukkumaan,koska pitää nyt urakalla katsoa Greyn Anatomiaa koska se poistuu Viaplaylta 3pv kuluttua.Tämä kasikausi saatava loppuun katsottua. Kaudet 9-11 tilasin eilen netistä samalla kun tilasin uuden läppärin. Niin tein peijakas. Mietin ja mietin sitäkin,katselin koneita, mutta tämä oli sellainen "ihastus" ,kymppituumainen acer swith jonka saa siis ihan tabletiksikin.En minä tiedä onko sillä ominaisuudella mitään käyttöä,koska näppäimistöähän mä tarvin,ja onko se näppis sitten liian ahdas tai jotain,mutta saahan sen aina palauttaa jos ei tykkää.Mutta tulipahan tilattua ja maksettuakin,aamulla ihmettelin myös saldoni pienuutta :)
Muuten tilanne...Noooo,perhetyöntekijä kävi eilen jutusteleen mun kanssa.Hommat vaikuttais olevan sillä lailla aika oordningissa,että käytäntö pitäisi toimia.Kauppareissulle sain eilen esikoispoijjaan mukaani (kun se mun vakkari kauppa-apu on siellä Tsekeissä vielä 2 viikkoa) ja teinitytön kanssa käytiin kauppareissuja silloin kun ukko oli täällä.Koska nythän se ei ole!
Toissapäivänä homma kärjistyi silleen,että tajusin sen taas lämpimikseen puhuneen mulle,että säilyttäisi katon pään päällä "kunnes löytää oman asunnon".Sama tilanne kuin alussa 6,5v sitten...Minulla kilahti silloin.Minä olin joutunut miettimään hirveästi sitä,voisimmeko me jatkaa yhdessä,vaikka omat tunteet olikin kaiken **skan alla jo aika lailla kuolleet.Tein sen ajatustyön siksi,että hän toivoi meidän olevan yhdessä.HÄN! Taas laitoin jonkun muun toiveen itseni edelle. Minä olin omasta mielestäni ollut reilu,kun olin käynnistänyt kumminkin sen prosessin,ja mietinnän,ja ajattelin,että minä voisin tehdä työtä sen asian eteen,jos toinenkin tekisi.Ymmärsin koko ajan,että se tulisi olemaan vaikeaa,koska lähtökohtaisesti tunteet oli jo sammuneet.Oli ihan ok touhuta päivän askareita yhdessä ja oli ihan kiva katsoa illalla telkkaria.Mutta riittääkö parisuhteeseen jossa on ennenstäänkin jo paljon rasitetta ja taakka se,että on vaan ihan kivaa?
Olen yllättäen osannut tehdä ruokaa,vaikkakaan se ei ole todellakaan minulle mieluista puuhaa,tunnen siis etten osaa...Olen osannut itsekseni katsoa telkkaria tai itsekseni muuten vaan istua sohvalla kone sylissä,ja kirjoitella.Ne asiat mitkä hänenkin kanssaan on ollut ihan kivaa,on ollut ihan kivaa itsekseenkin.
Tottakai olin järkyttynyt maanantaina.Harmitti omakin käytös,ei minun olisi tarvinut niin kauheasti riemastua,mutta se loukkaus,jonka tajusin juuri siinä kohtaa,se vale,että hänkin yrittää ja panostaa ja koska minä olin antanut niin itselleni kertoa,ja sitten kun se totuus pamahtikin eteen.
Ei,minun mielestä hänen aikansa täällä loppui sillä silmänräpäyksellä.
Eilenkin illalla olin ärhäkkänä.Lapsetkin tottakai nyt reagoi,eilen ne vasta tajusi oikeastaan tilanteen.Yksi kysyi huolissaan,minne se nyt on mennyt,ja eikö tule takaisin.Minä tiedän että ei tule takaisin.Tämän minä vaan tiedän.Ja kaikkia meitä helpottaisi,jos asiasta ei enää ikinä edes puhuttaisi.Tämä on koettu jo niin monta kertaa.
Mutta juuri tänään,juuri nyt,mulla on hyvä olo,levollinen.Tunne että NYT mun elämällä on mahdollisuus kääntää suuntaa kohti keveämpiä ja tyynempiä vesiä.Siitä olen niin onnellinen :)
Mieli seilaa jo eteenpäin,kohti uutta kotia,sitä mikä on yhdessä tasossa :) Oli se sitten missä vain. Ja kohti vähempää tavaramäärää,joka osaltaan sitä keveyttä auttaa.
Nyt kun istun täällä olkkarissa,eilen tulleet keltakuvioiset sohvatyynyn päälliset antamassa virkeyttä sohvalle,Ipana tuossa vastapäätä nojatuolissa tabletilla katselee ohjelmiaan, tv on auki ja odottaa,että kytken tietokoneen siihen,ja jatkan Greyn Anatomiaa, Misu-kissa venyttelee sohvalla ja Börje-kissa niskani takana ikkunalaudalla uinuu,juuri nyt maailma on mallillaan.Juuri näin.Ihan hyvin.Hissuksiin.
Mitä minulle siis kuuluu?
Paranemaan päin,sanoisin.
Oman mielen hallinnassa oli suuria vaikeuksia ma-ti,mutta tänään kaikki näyttää niin paljon selkeämmälle.
Ja sitä selkeyttä rakastan!
 |
| Kaikki hyvin,juuri nyt. |
Kommentit
Lähetä kommentti