Loma on nyt lomailtu. Hiton hyvää tekikin.Niin hyvää,että ihan kohta ois voinu vaikka kuulla ajatuksiaan,taikka jaksaa kuunnella, koska tää aika meni paljoltikin ihan siihen,että toivuin. Toivuin ihmiseksi joka on pääasiassa ollut zombiin rinnastettava olento.Mut en ihan ihmiseksi saakka päässyt,toipilaaksi,ehkä?
Kyllä sen huomas parina ekana päivänä.Adrenaliini jylläs ja olo oli kumminkin levoton.Me käytiin heti keskiviikkona ekan kerran Caribialla ja sit mulla oli hieronta. Ne tasas oloa hyvin.Aloin ehkä huomaamaan että voin laskee suojat alas,ei tarvii olla hälytystilassa ja valmiina "ampumaan".
Ruokailut oli säännöllisiä ja fiksuja. Me syötiin ja sit ei tarvinnu mitään napostelua. Joku pv meni pitkäksi ruokavälit mutta kun oli muuten ihan hyvä olo,niin sekään ei lyönyt mua huonoon vetoon. Yhden kauppareissun jälkeen syötiin jätskii niin se vetäs mulle sit huonon olon.Oon niin vähän makeita syöny viime aikoina ja sitä karkkia en yhtään!!!! No pitää ymmärtää olla syömättä sellasta jätskii,kotona siivu pakettijädee on ihan eri juttu.
Kotona siis. En ole purkanut tavaroita edes.istuuduin alakerran sohvalle ja sain kahvii. Se kylmenee tossa vieressä kuten kuvaan kuuluu.Mä en nyt oikeen pysty muutaku istua tässä,tunnustella oloa ja itseeni.Yhtään en tiedä kuinka tässä taas osaan alkaa-jatkaa...
Ipana pahoitti mielen,kun en tuonu mitään tuliaisia...en tuonu ku itteni ja Turun auringon sävyttämän ihon rusketusraitoineen.Toden totta, parina päivänä Caribian ulkoaltaassa auringossa ja voila` ,rusketusrajat on siinä.Ilman suojakertoimia toki. Eilen vielä puolen pv auringonotto parvekkeella,niin johan se on kesän ekat rusketukset hankittu. Tasoitteena eilen illalla alkoi sataa vettä ja tänään jatkui, joten sain sateen rapsiessa ajella kotiin.
Nyt sitten koitan nollata itseni lähtökuoppiin.En ala touhuilee täällä mitään,koska kierrokset nousee ihan turhaan.Mun selviytymisstratrgia on varmaan hiljaisuus.
Mun ois pitäny keräillä kaikkia viisaita juttuja yhteen ja kirjoittaa niitä,semmoisia ohjeita itselle,joiden avulla voisi aina päästä erilaisista tilanteista eteenpäin.
No mutta en muistanut taikka saanut aikaiseksi,vaikka mietin.
Ja eilen en päässyt ulos kämpästä yksin,koska tyttö oli töissä illan,vaikka mä mietin että olisin lähtenyt käymään jossain...no esteitä tuli siitä et yksin ja siitä että Turussa ajelu oli ollut aika haastavaa yhdessä likankin kanssa vaikka navi seurana,joten yksin navin kanssa kuulosti liian pelottavalle.
Perjantaina ajelin kyllä kaverille kylään,ihan issesseen, mut oli niin helppo reitti että :)
Nyt täällä taitaa alkaa iltatoimet, joten puran kassit ja koitan orientoitua taas elämään täällä.
Huh....
Hirvittää.
Kommentit
Lähetä kommentti