Mitä kuuluu parisuhteeseen?

Aloimpahan oikeen miettimään,että mitä kaikkea oletetaan,tai voisi olettaa ja toivoa,parisuhteensa sisältävän???
Itse olen toki siinä tilanteessa,ja kohdassa elämää/prosessia,että oikeasti,kun ajattelen mitä tahansa parisuhdetta esim omanikäisieni eskuudessa,pidän niitä liki kaikkia tekopyhinä virityksinä.Tällä tarkoitan vaan sitä,että minun päänuppini on nyrjähtänyt nyt sille uomalle,että ajattelen,ettei parisuhde voi olla edes mahdollinen,siis onnistuneena ja onnellisena siis ainakaan.Vaan että väistämättä ajaudutaan tällaiseen säälittävään ahtaaseen tilanteesen,jossa takuu varmasti myös tuo toinen puoli on onneton,jollain tasolla ainakin,vaikkei sitä vielä itse tiedäkään.Siitäpä sitten ajatus kirpoaa seuraavaan kysymykseen,miksi haluta parisuhdetta???

Omasta puolestani voin ajatella,että minulla on ollut biologinen tarve lapsien saamiselle ja sellaiselle perinteiselle perhe-parisuhde-rakkaus -setille, koska olen ajatellut sen tekevän ihmisen elämästä stabiilia ja tuovan siihen pysyvyyttä ja luottamusta ja turvaa elämää ajatellen.Niin,sitä onnellisuutta!
Niin vähän minä tiesin...
Entäpä nyt,kun perheen perustaminen taikka lisääntyminen ei ole enää ajankohtaista???
Minulla on jo perhe,ja minun lapseni ovat jo tässä maailmassa,no niin paitsi se yksi,se Ipanan laivueesta tulossa ollut Jacob,joka nimesi minut "soturin äidiksi",hänen siis.No mutta anteeksi nyt Jacob, meidän tapaaminen tulee sitten joskus,seuraavassa elämässä.Tai ehä tulet mun elämään jossain muussa muodossa?Joskus.Juuri tällä hetkellä mulle on enemmän kuin riittävästi,nämä tässä maailmassa olevat lapset.
Isoilla lapsilla- jo aikuisia siis- on omanlaisensa murheet ja huolet,ja juuri kun ajattelet,että kantava ilmavirta on asettunut heidän siipiensä alle,ja kuljettaa heitä kevein liikkein kohti seuraavaa etappia elämässään,kohti onnistumisia,niin toteat että ei,ei **ttu sittenkään,vaan aina vain onegelmia,ja pahaa mieltä...
OK.Sitten on nämä minun helmoissa olevat.Minun pitää keskittyä ja miettiä toimiani tarkkaan,jotta osaisin laittaa jotain palasia juuri niille kohdin heille,joihin se tulevaisuuden tuulenvire voi ottaa kiinni,ja lennättää heitä kohti menestynyttä elämää.Menestyksellä en tarkoita rahaa,mainetta tms, van sitä,että he oikeasti KOKEVAT tyydytystä elämästään,siitä mihin he ovat sen saaneetkaan johdatettua.Toivon että heidän ei tarvisi pinnistellä turhien juttujen takia,ja toivon,että he tajuavat jo NYT, että itse voi vaikuttaa siihen,miten hommat etenee.Esim elämässä auttaa tosi paljon se,että opettelee viisaan rahan käytön, osaa kieltäytyä vaikkapa tupakasta,päihteistä ja muista idiooteista touhuista ,eli suomeksi sanoen,osaa erottaa oikean väärästä.Tähän lisään myös tämän koulutuksen osa-alueen,jonka olen juuri aloittanut: osata tietää miten toimia,jos /kun joku tekee taika sanoo asioita,jotka loukkaavat.Minä entisenä koulukiusattuna,nykyisenä psyykkisesti oireilevana aikuisena tiedän kyllä.Hukkasin vaan taas vuosiksi sen ymmärryksen,miten siihen pitäisi suhtautua.Lapsille osaan kyllä sanoa, mene pois sen luota,joka ei kunnioita sun rajoja.Älä ole kuulevinasi,taikka mikä parasta,kiitä häntä sanoista.
Ja minä en ole osannut toteuttaa edes ekaa ohjetta; mennä pois.
MY GOD! Kyllä vain,mutta kuten luvattu,uusi elämä.Opin jo.Nyt ei tarvi enää miettiä.

Ja olisihan nuita kuvia vaikka ja minkälaisia.Ihania voimakkaita lauseita,jotka kiteyttää asiat ymmärrettävään muotoon nopeasti.

Parisuhteestahan tämä lähti.Siitä,kun mietin,että onko se riittävää,että arki sujuu- vaikka luottamusen puute olisi kylmentänyt sydämen,eikä läheisyyden toivetta enää ole,koska et halua sitä ihmistä NIIN lähelle.

Riittääkö se,että on sama huumorintaju,ja nauraa samoille jutuille,ja tykkää samoista leffoista ja sarjoista- jos samalla ihmisellä ei ole "itkun tajua",eli sitä ymmärrystä,mikä tuntuu toisesta oikeasti pahalle?

Riittääkö se,että tekee ruokaa- koska itse vihaan kokkaamista

Mitä siinä parisuhteessa pitää olla?

terapeuttini on pariinkin otteeseen luetellut,mitä kuuluu parisuhteeseen,mutta en tietenkään muista.

Minulla on ollut fiilis jo pitkään tällaisesta kimppakämppä-tyyppisestä ratkaisusta,jossa yhdelle kimppa-asujalle tuottaa hurjaa hankaluutta muut kanssa-asujat. Joo,tulee tyttäreni soluasunto-ajat mieleen kyllä- luojan kiitos,hän pääsi sittemmin asumaan ihan omaa huushollia,mutta eihän ne ongelmat siihen loppuneet- sielläkin oli naapureita :D *hysteeristä kikatusta tässä kohtaa*

Joku voisi kertoa,mitä uuluu parisuhteeseen?

Tämän kokemuksen jälkeen alan oikeasti uskoa,ettei minua ole luotu parisuhteeseen.

En usko,että niin helläkätistä ja pitkämielistä ohjaajaa löytyykään,joka saisi minut taas uskomaan,että mies ja nainen voisivat elää sujuvaa yhteiselämää,alituisen draaman sijaan..

Toisaalta tämä aika,kun olen ollut kommunikoimatta hänen kanssa,on sujunut yllättävän rauhallisesti.

Itsellä vaan alkaa olemaan ihan umpioitunut olo, koska ei tällainen ole minulle normaalia.Nyt siitä on tullut normaalia,ja mietin tänään uimahallissakin,jossa viihdyin hitsin hyvin tunnin altaassa jumpaten ja ihmisten ohi katsellen omiani miettien,että onko mulla enää edes mitään sanottavaa kellekään????

Viestini ihmisille ovat lyhyitä ymähdyksiä,joka antaa sen kuvan,ettei minua kiinnosta.

Tosiasiassa olen vain niin sisäänpäin kääntynyt,etten oikeen edes kaipaa kommunikointia.

Ehkäpä kohta riittääkin terappeutin tapaaminen kerta viikkon sosiaaliseksi kanssakäymiseksi?

Kyllä, näin "kivasti" tämä tilanne minua henkisesti raiskaa :(

Anyway,parisuhteet on nyt nähty, tunne on vähän sama kuin siinä vaiheessa kun lopullisesti ymmärsin,että en tule enää koskaan olemaan raskaana.

Molemmat aiheet tuntuvat oikeastaan naurettaville jos niitä edes yritetään peilata minun maailmaani.

-minäkö vielä raskana????haaha haha haaaa...

-minäkö parisuhteessa?????hooh hohohoooo lol lol lol

Mikälie kieltoreaktio.Vähän sama kuin viimeksi terapiassa juttelin,että nyt kun olen näin reipas tämän asian suhteen,niin sitten lopulta pamahdan tuhansiksi sirpaleiksi ja putoan polvilleni, vain koska ei kukaan kestä ikuisuuksia.

Mulla on vielä Survive- mode päällä.

Nyt kun tekisi itseään koskevan hyvän valinnan,ja menisi nukkumaan,koska väsyttää sopivasti.

Huomennakin saan olla Ipanasta vastuussa tunteja,koska mies menee vaihtamaan autoon renkaita,ja minulla on taas helvetin hyvä syy tuntea olevani katala roisto moisen ystävällisen teon edessä :(

Hyviä öitä!!

PS: Jumankauta->

Elastinen feat. Johanna Kurkela

Voi E&J minkä teitte,

tältä mammalta järjen veitte,

 saitte tipat mun silmään ja sydämen halki,

oliko pakko -jää tästä pysyvä jälki !