Siirry pääsisältöön

Pahempi toistaan

Kun sä tulit mun elämään,perseaukisena,työttömänä ja asunnottomana,etkä osallistunut edes ruokakuluihin saatikka muuhun, kun mä otin asian sitten puheeksi(kysyin eikö sua hävetä elää yksinhuoltajan siivellä),sä sanoit "kyllä hävettää", mutta eipä ollut tullut sulle mieleen sanoa mulle esim että, mulla ei ole nyt rahaa,sopiiko että maksan sitten kun san rahaa? Mutta ei,eihän tällainen repla kuulunut siihen,hänhän vain ajatteli lusmuilla luonani ilmaiseksi kunnes potkin hänet pihalle.Niin ilkeä en kehdannut koskaan olla,vaikka tuntematon ihminen asui mun luona ilmaiseksi.Semmoinen nössökkä minä olin silloin. En edes tajunnut kysyä mihin sen työttömyyskorvaukset menee...

Mä muistan kuinka mua ärsytti.Sitten mietin että no ok,hän auttaa mua lasten kanssa,menköön ruokapalkaksi sitten. Meni joitakin kuukausia ennenkuin hän osallistui rahallisesti.Sekin eka hulluus jonka teki,hajoitti mun eteiseni, se mistä minun olisi pitänyt tajuta että ei,tätä mä en halua,alkoi rahasta. Raha on näytellyt koko ajan isoa roolia tässä paletissa.Voisin tietenkin ajatella että se on vaan rahaa,materiaa,ei sillä voi mitata ihmissuhdetta,mutta jälleen kerran,se olisi ollut yksi seikka,joka olisi pitänyt ottaa vakavasti,ymmärtää että ei,tätä en halua elämääni.Se piittaamattomuus asioiden hoitamisesta.Sekin 15 euron cd-levyostos,jonka minä maksoi perinnästä hintaan 200euroa.
Ja ne velat,jotk hän oli tehnyt itselleen erottuaan ex vaimostaan,hukuttaessaan suruaan viinaan ja ties mihin.Nekin minä maksoin.
Niin että jonkinlainen painoarvo sillä rahalla kumminkin on.

Toi asia tuli mulle tänään mieleen,toi että minäkään en ole nyt puhunut hänelle mun aikeistani,vaikka ne tiedänkin.Vois sanoa,että minuakin hävettää,ja otan syyllisyyttä taas kaikesta.Siitä että hän vaihtoi mun renkaat autoon. Siitä että hän ideoi meidät eilen uimaan.Siitä että hän kantoi ostamani lipaston yläkertaan,ja että haki lähikaupasta leipää.
Muakin hävettää,mutta ei vaan tule sanottua mitä mielessä.

Rumempi toistaan,kumpikin teko,eikä niitä tekemättömiksi saa.
Eikä ne huomaa,kumpikin on,vain pahempi toistaan.. (Apulanta)   <- biisi linkin takana :)

Paljon on tänään tullut luettua kaikkea jännää, mm tämä
 http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/parisuhdekouluttaja_ystavina_ei_voi_erota
ja joitakin muitakin vahvistavia juttuja.
Järjellä tietenkin kaikki on selvää pässinlihaa,juuri näin sen pitää mennä.Mutta tunnepuoli.SÄÄLI.Herran jestas sentään,kun minä tunnen itseni niin ällöttäväksi,koska teen tuolle ihmisparalle julmat,vaikka se nytkin ihan rauhassa vain laittelee meille Viaplaylta Greyn Anatomiaa katsottavaksi,siis ihan harmiton heppu.
Olen niin uskomattoman hullu ihminen vissiin????

Niin että HUH HUH,tuliko tästä taas hullua hurskaammaksi????
-mut tulipahan nyt ainakin taas laitettua omaan muistiin, kohtahan se muisti on varmaan taas mennyttä kalua,kun kunnon ryske alkaa :(




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...