Se on alkanut,
sen on ollut alettava!
Raskasta,äärimmäisen surullista ja tuskaista.Ei ole oikein pintaa,mistä ottaisi kiinni asiasta,ei ole vastauksia näihin kysymyksiin,mitä päässä pyörii.
Vain minä,ja minun päätös,mitä teen,kuinka reagoin.
Huonosti.
Itseäni vahingoittavasti.
Tuskallisesti.
Niin minä olen reagoinut.
Mut tuska sulaa aikanaan,on hirveän vaikea hyväksyä sitä,että tällaisia tunteita joutuu käsitellä.
Tässä viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon.
Viime viikko meni aivan itkiessä.Itku vain tuli ja pursusi minusta ulos,varoittamatta.
Purin asiaa terapiassakin tiistaina.Hän oli kuitenkin sitä mieltä,että teen paremmin,kun näytän ja annan tunteiden tulla,kuin se,että tukkisin tunteet ja ne jäisi käsittelemättä.
Kyllä minä haluan nyt tästä selvitä,niin etten enää jää kantamaan sitä painolastia,jota olen vuositolkulla kantanut.
Ja ymmärrän.
Minä olen rikki nyt,eikä tähän tilaan auta muu kuin aika.Toki hyvä ihmiskontaktikin auttaisi,mutta sen ihmisen pitäisi olla niin hirveän ymmärtävä ja pitkämielinen,että ei odottaisi tavallaan mitään,vaan siitä halusta olisi,että itse haluaa auttaa,tukea,olla- olla minulle,mua varten!
Mutta ei sellaista voi odottaa keneltäkään,joten suoristan ryhtini,rykäisen,kohennan aurinkolasejani,ja jatkan matkaa :)
Olen käynyt tällä viikolla kahdesti uimassa!
Eilen oli vesijumppa 45 min+ omatoimista polskimista 30 minuuttia
Toissapäivänä olin vesijuoksemassa 45minuuttia+ noin 30 minuuttia muuta jumppaa ja polskimista
Ja tänään mulla on flunssa!
Odotan tietenkin kieli pitkällä tuloksia,siis painonmuutostuloksia,kun 9.6 menen diabeteshoitajalle. Viimeksi kävin huhtikuun alussa,jolloin vaaka näytti -2 kg edellisestä käynnistä,eli kuukaudessa.Nyt ei kyllä tunnu etä mitenkään olisi sama tahti jatkunut,ja siksipä toissapäivänä kun vesijuoksin,pohdin sen ajan ruokavaliota.
Karkit jääneet siis tammikuussa.Yhden kerran olen repsahtanut,kun tytär toi Ruorsista tuliaisia ja jätti ne viereeni-> olin juuri hyvin heikossa hapessa.Yksi piti ottaa,kymmenen meni.No mutta ne on taas unohdettu nyt.Sekavaa kotiruokaa olen yrittänyt tehdä kaikille syötäväksi,itse pärjäisin salaatilla+ lihalisukkeella,ja esim yhdellä pussilla vlcd juomaa.siis aamupalan jne lisäksi.5 ateriaan päivässä tähtään,aina se ei kyllä täyty.Voi olla että nykyään syön jopa hiukan liian vähän.Mutta nuo satunnaiset pullat vaikkapa,niin eiköhän ne mene aineenvaihdunnan buustajina ;)
Tänään tosiaan taas neljä muksua lähtevät viikonlopuksi pois.Jos kaikki menee kuten ennenkin,he kaikki palaavat vasta maanantaina iltapäivällä.Mutta katsotaan.
Olisi siis vapaa viikonloppu,eikä mitään ohjelmaa,vain kaktus kurkussa ja räkä nokassa.
Leffaan yksin? Vois kyllä.
Mitäs muuta?
Ikeaa?
Treffejä vaikea saada,edes naistuttavien kanssa :D
Aika aikaansa kutakin.
Sain tehtyä omasta ToDo-listasta taas yhden homman pois,hyvä minä.
Minulle on pakko kirjallisena laittaa tehtävät,jotta uskon.
Terapeuttikin antoi kotiläksyn,joka pitää olla ensi kertaan mennessä tehty...
Ai niin hiukset!
En meinaa nyt osata nyplätä näitä mitenkään,ja ne hengaa otsalla sillä lailla että en tykkää.Kyllä minä tykkäsin mun pitkistä hiuksista,mutta kun sattuneesta syystä niille kävi pikku accident.Ja nyt en kyllä enää jaksa kasvattaa,oon niin vanhakin jo.väliäkös tuon miten tuo tukka päässä keikkuu,kuhan keikkuu.Olis mulla vähän toivetta ja suunnitelmaa sille,että se ois kiva kun se pysyis pystyssä!!! :D Sillee naisellisesti pystyssä,toki.
Jeps,maha kitisee omiaan,kehuu ettei 1 sämpylä kauaksi riitä aamupalalla.
Suu on jostain syystä ihan hiton kuiva.
Tarvin siis ruokaa ja nestettä.
Ja sen päälle jaksaakin sit taas keskittyä pakkaamaan kakruille vkl- jutut,koska minunhan se pitää pakata kahdelle nuorimmalle.Inhoon pakkaamista.Rasittavaa!
Hyvää viikonloppua juuri sulle,joka tätä luet.Kiva että olet eksynyt lukemaan ja saamaan kuvaa pienestä palasta minun elämää.
sen on ollut alettava!
Raskasta,äärimmäisen surullista ja tuskaista.Ei ole oikein pintaa,mistä ottaisi kiinni asiasta,ei ole vastauksia näihin kysymyksiin,mitä päässä pyörii.
Vain minä,ja minun päätös,mitä teen,kuinka reagoin.
Huonosti.
Itseäni vahingoittavasti.
Tuskallisesti.
Niin minä olen reagoinut.
Mut tuska sulaa aikanaan,on hirveän vaikea hyväksyä sitä,että tällaisia tunteita joutuu käsitellä.
Tässä viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon.
Viime viikko meni aivan itkiessä.Itku vain tuli ja pursusi minusta ulos,varoittamatta.
Purin asiaa terapiassakin tiistaina.Hän oli kuitenkin sitä mieltä,että teen paremmin,kun näytän ja annan tunteiden tulla,kuin se,että tukkisin tunteet ja ne jäisi käsittelemättä.
Kyllä minä haluan nyt tästä selvitä,niin etten enää jää kantamaan sitä painolastia,jota olen vuositolkulla kantanut.
Ja ymmärrän.
Minä olen rikki nyt,eikä tähän tilaan auta muu kuin aika.Toki hyvä ihmiskontaktikin auttaisi,mutta sen ihmisen pitäisi olla niin hirveän ymmärtävä ja pitkämielinen,että ei odottaisi tavallaan mitään,vaan siitä halusta olisi,että itse haluaa auttaa,tukea,olla- olla minulle,mua varten!
Mutta ei sellaista voi odottaa keneltäkään,joten suoristan ryhtini,rykäisen,kohennan aurinkolasejani,ja jatkan matkaa :)
Olen käynyt tällä viikolla kahdesti uimassa!
Eilen oli vesijumppa 45 min+ omatoimista polskimista 30 minuuttia
Toissapäivänä olin vesijuoksemassa 45minuuttia+ noin 30 minuuttia muuta jumppaa ja polskimista
Ja tänään mulla on flunssa!
Odotan tietenkin kieli pitkällä tuloksia,siis painonmuutostuloksia,kun 9.6 menen diabeteshoitajalle. Viimeksi kävin huhtikuun alussa,jolloin vaaka näytti -2 kg edellisestä käynnistä,eli kuukaudessa.Nyt ei kyllä tunnu etä mitenkään olisi sama tahti jatkunut,ja siksipä toissapäivänä kun vesijuoksin,pohdin sen ajan ruokavaliota.
Karkit jääneet siis tammikuussa.Yhden kerran olen repsahtanut,kun tytär toi Ruorsista tuliaisia ja jätti ne viereeni-> olin juuri hyvin heikossa hapessa.Yksi piti ottaa,kymmenen meni.No mutta ne on taas unohdettu nyt.Sekavaa kotiruokaa olen yrittänyt tehdä kaikille syötäväksi,itse pärjäisin salaatilla+ lihalisukkeella,ja esim yhdellä pussilla vlcd juomaa.siis aamupalan jne lisäksi.5 ateriaan päivässä tähtään,aina se ei kyllä täyty.Voi olla että nykyään syön jopa hiukan liian vähän.Mutta nuo satunnaiset pullat vaikkapa,niin eiköhän ne mene aineenvaihdunnan buustajina ;)
Tänään tosiaan taas neljä muksua lähtevät viikonlopuksi pois.Jos kaikki menee kuten ennenkin,he kaikki palaavat vasta maanantaina iltapäivällä.Mutta katsotaan.
Olisi siis vapaa viikonloppu,eikä mitään ohjelmaa,vain kaktus kurkussa ja räkä nokassa.
Leffaan yksin? Vois kyllä.
Mitäs muuta?
Ikeaa?
Treffejä vaikea saada,edes naistuttavien kanssa :D
Aika aikaansa kutakin.
Sain tehtyä omasta ToDo-listasta taas yhden homman pois,hyvä minä.
Minulle on pakko kirjallisena laittaa tehtävät,jotta uskon.
Terapeuttikin antoi kotiläksyn,joka pitää olla ensi kertaan mennessä tehty...
Ai niin hiukset!
En meinaa nyt osata nyplätä näitä mitenkään,ja ne hengaa otsalla sillä lailla että en tykkää.Kyllä minä tykkäsin mun pitkistä hiuksista,mutta kun sattuneesta syystä niille kävi pikku accident.Ja nyt en kyllä enää jaksa kasvattaa,oon niin vanhakin jo.väliäkös tuon miten tuo tukka päässä keikkuu,kuhan keikkuu.Olis mulla vähän toivetta ja suunnitelmaa sille,että se ois kiva kun se pysyis pystyssä!!! :D Sillee naisellisesti pystyssä,toki.
Jeps,maha kitisee omiaan,kehuu ettei 1 sämpylä kauaksi riitä aamupalalla.
Suu on jostain syystä ihan hiton kuiva.
Tarvin siis ruokaa ja nestettä.
Ja sen päälle jaksaakin sit taas keskittyä pakkaamaan kakruille vkl- jutut,koska minunhan se pitää pakata kahdelle nuorimmalle.Inhoon pakkaamista.Rasittavaa!
Hyvää viikonloppua juuri sulle,joka tätä luet.Kiva että olet eksynyt lukemaan ja saamaan kuvaa pienestä palasta minun elämää.
Kommentit
Lähetä kommentti